Saksasta tuli eilen iloista postia: olen saanut asunnon yliopiston asuntolasta. Sähköpostin mukana tuli vuokrasopimus, joka määrättiin tulostettavaksi, allekirjoitettavaksi ja palautettavaksi viikon sisällä. Sähköpostitse? No ei. Postitse? No ei sitäkään. Palautuskeinoja tarjottiin tasan yksi: faksi. Siis faksi, tuo 1980-luvun lopun yrityskuplan ja modernin tekniikan viimeinen jäänne. Ja mikä parasta, ohjeissa annettu faksinumero tuottaa kätevästi joka yrityksellä tulokseksi raportin, jossa kerrotaan lähetyksen epäonnistuneen, syynä "numero varattu/ei signaalia". Mikäpä sen mukavampaa. Olen nyt yrittänyt faksata sitä paperia kahtena päivänä ja kahdella eri laitteella. Lukuisiin yrityksiin ja virheraportteihin tuskastuneena lähetin sähköpostia Mainziin ja sain luvan lähettää kopion allekirjoittamastani dokumentista pdf-tiedostona. Oujee. Saksa on hieno paikka ja yliopisto tuntuu huolehtivan Erasmus-vaihtareistaan hellästi kuin kana poikasistaan. En silti ihmettelisi lainkaan, vaikka maan byrokratia vaatisi ihmisiä tulostamaan jotain matriisikirjoittimella vain siksi, että ketjulomakkeet ovat jonkun virkamiehen mielestä käteviä.
Viikon parhaat naurut lähtivät tästä tiedosta. Ihanhan tässä tulee mieleen muinoin lapsena leikityt leikit "viidakkorumpu" ja "rikkinäinen puhelin". :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti