Terveiset Dijonin yliopiston kirjastosta! Paasin kavaisemaan koneella, nappis on hassu. Ranskassa on uskomattoman kivaa, ruoka on taivaallista (onneksi housut ovat valjat) ja ihmisten vieraanvaraisuus uskomatonta. Huomenna reissaamme ehka Pariisiin Mona Lisaa moikkaamaan, siella on taas vahan erilaista kuin tassa kuuluisassa sinappikaupungissa.
Niin, Dijonin kuuluisa sinappi. Sita on joka ruoassa, varsinkin salaatinkastikkeissa ja se on hyvaa! Lisaksi taalla on paljon ns. Creperieita, ravintoloita, joista saa ostettua vain ohukaisia mutta erilaisin taikinoin ja kymmenin eri tayttein. Jokainen ateria loppuu uskomattomiin juustoihin, suklaisiin ja hedelmakakkuihin, mmm.
Lisaa myohemmin, nyt pitaa taas menna. :)
maanantaina, syyskuuta 18, 2006
torstaina, syyskuuta 14, 2006
Kahden viikon blogipimento
Lähden aamulla Ranskaan, aikomuksenani on mm. poimia punkkusatoa talteen täällä ja nähdä sinappikaupunki Dijon. Viettänen kaksi viikkoa nettipimennossa, joten blogi on silloin hiljaa. Myöskään sähköposteihin en lupaa reagoida nopeasti. Jos on supertärkeää asiaa, laittakaa tekstari.
Lento lähtee aamukuudelta. Ranskassa noustaan aamuisin viideltä, Suomen aikaa siis neljältä. Vuorokausirytmini heittänee vielä volttia. Vaan luulen, että reissusta tulee hyvä! :)
Lento lähtee aamukuudelta. Ranskassa noustaan aamuisin viideltä, Suomen aikaa siis neljältä. Vuorokausirytmini heittänee vielä volttia. Vaan luulen, että reissusta tulee hyvä! :)
tiistaina, syyskuuta 12, 2006
Karnevaalihuuman jälkimainingeissa
Eilen avajaiskarnevaaleissa ymmärsin, miten paljon olen hauskasta vaihtoajastani huolimatta täkäläistä opiskelijaelämää kaivannut. Näin (Jounin sanoin) "kaiken sen, mitä avajaiskarnevaaleissa kuuluukin nähdä" eli mm. TKO-Älyn humanisteille suunnatun porkkanapurkin (muille karkkia) ja 3M:n merkkiostoksilla. Rehtorin kasvispasteijoiden täyte oli vaihdettu viimevuotisesta pinaattijutusta johonkin currysekoitukseen. Eivät ne minusta mitenkään kammottavia olleet, vaikka jotkut niin väittävätkin. Myönnän kyllä, että minäkin pidin männävuosina käytetystä pinaattitäytteestä enemmän.
"Aika erilaisia opiskelijarientoja teillä Suomessa", totesivat saksalaiset kaverini nähtyään nämä kuvat. Siellä kun yleiset opiskelijariennot rajoittuivat kampusbaareissa pidettäviin bileisiin ja vakavahenkisiin urheiluturnauksiin (mm. futiksen asuntolamestaruusjoukkueissa oli vain sellaisia pelaajia, jotka harrastavat lajia tosissaan, mahdollisesti vielä opiskelivat sitä urheilutiedekunnassa). Vaan juuri tällaista kaipasin Saksassa ollessani, älyttömiä ja älyttömän hauskoilta tuntuvia spontaaneja tempauksia. Näihin lasketaan mm. hankifutiksen pelaaminen murtsikkasukset jalassa, ponileikki Idan saunan uima-altaassa ja alasaunan pukuhuoneessa yhtäkkiä neliäänisenä ilmoille kajahtava Finlandia-hymni. Suomalaisten opiskelukaverieni kanssa olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen ja käynyt eksymässä Latviassa, ylipäänsä minulta puuttuu Ultra Bran laulun sanoista enää yksi tehtävä. Ratikka- ja metrobileitä on jo järjestetty, mutta hei, voisiko joku toimeenpanna hiomavaunuretken sumuisena aamuna?
Nyt pitäis varmaan pakata Ranskan reissua varten. Poistun maasta perjantaiaamuna, kahden seuraavan viikon ajan minut tavoittanee vain kännykällä ja sitenkin satunnaisesti. Spostien lukuun ja blogin päivittämiseen ei siellä viinitilalla välttämättä tarjoudu mahdollisuutta.
"Aika erilaisia opiskelijarientoja teillä Suomessa", totesivat saksalaiset kaverini nähtyään nämä kuvat. Siellä kun yleiset opiskelijariennot rajoittuivat kampusbaareissa pidettäviin bileisiin ja vakavahenkisiin urheiluturnauksiin (mm. futiksen asuntolamestaruusjoukkueissa oli vain sellaisia pelaajia, jotka harrastavat lajia tosissaan, mahdollisesti vielä opiskelivat sitä urheilutiedekunnassa). Vaan juuri tällaista kaipasin Saksassa ollessani, älyttömiä ja älyttömän hauskoilta tuntuvia spontaaneja tempauksia. Näihin lasketaan mm. hankifutiksen pelaaminen murtsikkasukset jalassa, ponileikki Idan saunan uima-altaassa ja alasaunan pukuhuoneessa yhtäkkiä neliäänisenä ilmoille kajahtava Finlandia-hymni. Suomalaisten opiskelukaverieni kanssa olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen ja käynyt eksymässä Latviassa, ylipäänsä minulta puuttuu Ultra Bran laulun sanoista enää yksi tehtävä. Ratikka- ja metrobileitä on jo järjestetty, mutta hei, voisiko joku toimeenpanna hiomavaunuretken sumuisena aamuna?
Nyt pitäis varmaan pakata Ranskan reissua varten. Poistun maasta perjantaiaamuna, kahden seuraavan viikon ajan minut tavoittanee vain kännykällä ja sitenkin satunnaisesti. Spostien lukuun ja blogin päivittämiseen ei siellä viinitilalla välttämättä tarjoudu mahdollisuutta.
tiistaina, syyskuuta 05, 2006
Muahhahhaaa
Sähköpostiini tuli eilen illalla houkutteleva työtarjous, jota lukiessa mansikka-chili-rooibosteet melkein lensivät näytölle. Tässä parhaat palat sensuroituina.
"Työtä tarjolla: Osa-aikainen kääntäjä, saksa-suomi
Tässä upea tilaisuus opintojen loppuvaiheessa olevalle tai valmistuneelle.
Mainostoimisto XYZÅÄÖ Oy tarjoaa muotikuvastojen ja markkinointitekstien käännöstyötä. Helsingin Hietalahdessa sijaitseva Mainostoimisto XYZÅÄÖ Oy kuuluu ABCDEFG-yhtiöihin sekä pohjoismaiseen HIJKLMN-konserniin. Meitä on 14 työntekijää.
Työssä vaaditaan erinomaista saksan kielen taitoa ja kykyä tuottaa sujuvaa ja korrektia suomea. Hyvät ATK-taidot, ripeys, tarkkuus ja joustavuus ovat tarpeen. Työn määrä vaihtelee kausittain; työtä on yleensä 60100 h/kk."
Mietin hetken, että jokin tässä mättää. Humanistin matikalla laskin, että jos kuukaudessa on keskimäärin 30 vuorokautta ja vuorokaudessa on aina 24 tuntia, tulisi kuukauden kokonaistuntimääräksi tulla 720. Jos firman tarjoamassa osa-aikatyössä mahdutetaan 720-tuntiseen kuukauteen 60100 työtuntia, niin minkähänlaista niiden tarjoama kokopäivätyö mahtaa olla? Melkeinhän tämä on jo Jyvät ja Akanat -kamaa.
Sitten muihin asioihin eli sillisalaattiin: Materazzi (jonka sukunimestä vitsailimme nautinnollisesti saksalaiskaverien kanssa MM-finaalin kisakatsomossa italialaisessa ravintolassa, koska selostaja äänsi sen samalla tavalla kuin sanan Matratze, patja) on rupatellut toimittajille hiukan siitä, mitä hän oikeastaan sanoi Zidanelle loppuottelussa ennen Zidanen kuuluisaa ulosajoa.
Hesarissa oli tänään useampikin erityinen kiinnostava juttu niiden tavallisesti kiinnostavien lisäksi. Ensinnäkin Villa Kuunarin ostoasiasta kerrottiin siellä. Toisekseen Matlun metrobileistä oli pieni pätkä, joka löytyy myös verkkoversiosta (lukeminen vaatii Verkko-Hesarin maksulliset tunnukset). Lisäksi oikorata-asiasta oli mielenkiintoinen mielipidekirjoitus, jossa todettiin oivaltavasti, että puolen Suomen siirtyessä uuteen aikaan jää toinen puoli unholaan. Minäkin pidin yöjunista, vaikkei itselläni usein asiaa pohjoiseen ole ollutkaan.
"Työtä tarjolla: Osa-aikainen kääntäjä, saksa-suomi
Tässä upea tilaisuus opintojen loppuvaiheessa olevalle tai valmistuneelle.
Mainostoimisto XYZÅÄÖ Oy tarjoaa muotikuvastojen ja markkinointitekstien käännöstyötä. Helsingin Hietalahdessa sijaitseva Mainostoimisto XYZÅÄÖ Oy kuuluu ABCDEFG-yhtiöihin sekä pohjoismaiseen HIJKLMN-konserniin. Meitä on 14 työntekijää.
Työssä vaaditaan erinomaista saksan kielen taitoa ja kykyä tuottaa sujuvaa ja korrektia suomea. Hyvät ATK-taidot, ripeys, tarkkuus ja joustavuus ovat tarpeen. Työn määrä vaihtelee kausittain; työtä on yleensä 60100 h/kk."
Mietin hetken, että jokin tässä mättää. Humanistin matikalla laskin, että jos kuukaudessa on keskimäärin 30 vuorokautta ja vuorokaudessa on aina 24 tuntia, tulisi kuukauden kokonaistuntimääräksi tulla 720. Jos firman tarjoamassa osa-aikatyössä mahdutetaan 720-tuntiseen kuukauteen 60100 työtuntia, niin minkähänlaista niiden tarjoama kokopäivätyö mahtaa olla? Melkeinhän tämä on jo Jyvät ja Akanat -kamaa.
Sitten muihin asioihin eli sillisalaattiin: Materazzi (jonka sukunimestä vitsailimme nautinnollisesti saksalaiskaverien kanssa MM-finaalin kisakatsomossa italialaisessa ravintolassa, koska selostaja äänsi sen samalla tavalla kuin sanan Matratze, patja) on rupatellut toimittajille hiukan siitä, mitä hän oikeastaan sanoi Zidanelle loppuottelussa ennen Zidanen kuuluisaa ulosajoa.
Hesarissa oli tänään useampikin erityinen kiinnostava juttu niiden tavallisesti kiinnostavien lisäksi. Ensinnäkin Villa Kuunarin ostoasiasta kerrottiin siellä. Toisekseen Matlun metrobileistä oli pieni pätkä, joka löytyy myös verkkoversiosta (lukeminen vaatii Verkko-Hesarin maksulliset tunnukset). Lisäksi oikorata-asiasta oli mielenkiintoinen mielipidekirjoitus, jossa todettiin oivaltavasti, että puolen Suomen siirtyessä uuteen aikaan jää toinen puoli unholaan. Minäkin pidin yöjunista, vaikkei itselläni usein asiaa pohjoiseen ole ollutkaan.
maanantaina, syyskuuta 04, 2006
Kotona jälleen
Paluuhässäkkä vei viikon, mutta nyt alkaa Suomi tuntua taas tutulta. Osa opintosuorituksista on yhä rekisteröimättä, mutta kurssi-ilmoittautumiset onnistuin hoitamaan. Tai siis kurssi-ilmoittautumisen, koska vain yksi haluamistani kursseista sellaista vaati. Täällä on näköjään tapahtunut kaikenlaista, Porthaniakin on taas avattu. Siitä on remontissa tehty varsin hieno, mutta en muistanutkaan, kuinka kovasti inhoan niitä pyöröovia.
Fuksit näyttivät kauhean pikkuisilta, kun olin perjantaina puhumassa Siulan sivuaineinfossa. Tuntuu siltä, että yliopistoon tullaan nykyään suoraan yläasteelta, lukio jää väliin. Tai sitten olisi ehkä aiheellista myöntää, että se tuntuu siltä vain koska itse vanhenee. ;) Olen viidennen vuoden fuksi, tervehdys. Pakko sanoa, että ne oikeat fuksit tuntuvat kuitenkin tosi fiksulta ja mukavalta porukalta ja aikuisopiskelijatkin näyttivät tänä vuonna olevan alle neljäkymppisiä.
Portsun kahvilassa tuli kuitenkin ylläri vastaan, kun ajattelin näppärästi noutaa sieltä kahvikupposen mukaani. Ainoa take away -vaihtoehto oli 0,33 litran muki ja Portsun kahvilapuolen annosteluautomaatti (reilun kaupan termaria ei näkynyt missään) lasketti sen täpötäyteen kahvia, siis niin, ettei maitovaraakaan jäänyt. Hinta nyt ei huimannut päätä, 1,20 e, mutta kun minä olisin halunnut sellaisen normaalikokoisen kahvin, jollaisen Unicafesta ennen sai eurolla ja jossa oli sisältöä hiukan vajaat 2 dl. Pienen limpparipullon kokoinen pänikällinen juhlamokkaa on ainakin minun mahalleni aivan liian tuju annos. Luennolla ei ole kauhean kivaa jos mahaa vääntää, suolet muuttuvat suoriksi putkiksi ja liika kofeiini saa kädet tärisemään. Isot kahvitynnyrit ovat joskus ihan kiva vaihtoehto, mutta nyt, niiden ollessa ainoa optio, vetoan Unicafen täteihin ja setiin, olkaa kilttejä ja laittakaa tavallinen kuppikoko takaisin siihen rinnalle meitä herkkämahaisempia kahvinjuojia varten.
Fuksit näyttivät kauhean pikkuisilta, kun olin perjantaina puhumassa Siulan sivuaineinfossa. Tuntuu siltä, että yliopistoon tullaan nykyään suoraan yläasteelta, lukio jää väliin. Tai sitten olisi ehkä aiheellista myöntää, että se tuntuu siltä vain koska itse vanhenee. ;) Olen viidennen vuoden fuksi, tervehdys. Pakko sanoa, että ne oikeat fuksit tuntuvat kuitenkin tosi fiksulta ja mukavalta porukalta ja aikuisopiskelijatkin näyttivät tänä vuonna olevan alle neljäkymppisiä.
Portsun kahvilassa tuli kuitenkin ylläri vastaan, kun ajattelin näppärästi noutaa sieltä kahvikupposen mukaani. Ainoa take away -vaihtoehto oli 0,33 litran muki ja Portsun kahvilapuolen annosteluautomaatti (reilun kaupan termaria ei näkynyt missään) lasketti sen täpötäyteen kahvia, siis niin, ettei maitovaraakaan jäänyt. Hinta nyt ei huimannut päätä, 1,20 e, mutta kun minä olisin halunnut sellaisen normaalikokoisen kahvin, jollaisen Unicafesta ennen sai eurolla ja jossa oli sisältöä hiukan vajaat 2 dl. Pienen limpparipullon kokoinen pänikällinen juhlamokkaa on ainakin minun mahalleni aivan liian tuju annos. Luennolla ei ole kauhean kivaa jos mahaa vääntää, suolet muuttuvat suoriksi putkiksi ja liika kofeiini saa kädet tärisemään. Isot kahvitynnyrit ovat joskus ihan kiva vaihtoehto, mutta nyt, niiden ollessa ainoa optio, vetoan Unicafen täteihin ja setiin, olkaa kilttejä ja laittakaa tavallinen kuppikoko takaisin siihen rinnalle meitä herkkämahaisempia kahvinjuojia varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
