perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Lukunautintoja

Jopa Saksassa tekee usein mieli lueskella jotain, mutta täkäläinen käsitys suomenkielisestä kirjallisuudesta rajoittuu suomi-saksa-suomi-sanakirjaan jota sitäkin on saatavilla vain valistuneimmista kirjakaupoista (ts. kampuskirjakaupasta ja kaupungin suurimmasta kirjakaupasta). Saksaksi lukeminen vaatii -- ainakin toistaiseksi -- herpaantumatonta keskittymiskykyä, joten olen kulkenut aidanviertä pitkin mittaillen löytääkseni kohdan, jossa aita on mahdollisimman matala. Olen löytänyt englanninkielisten pokkareiden ihmemaan.

Suomessa luen hyvin vähän englanninkielistä kirjallisuutta vapaaehtoisesti (ja sekin vähä on lähinnä scifiä ja fantasiaa), johon syynä on luultavasti taipumukseni oikaista välillä sieltä, missä aitaa ei ole lainkaan. Sääli sinänsä, sillä Saksassa olen huomannut, että

1) englanniksi lukeminen ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin suomeksikaan,
2) englanninkieliset pokkarit ovat välillä uskomattoman halpoja (esim. á 2 e),
3) lähes mikä teos tahansa on saatavissa englanniksi.

Oikeasti, täällä myydään jopa englanninkielisiä käännöksiä Anja Snellmanin kirjoista. :) Olen muutenkin tehnyt pokkarihyllyistä mitä hienoimpia löytöjä. Luen loistavia kirjoja, joiden olemassaolosta en ole aiemmin edes tiennyt. Suosittelen lämpimästi ekskursiota lähimpään kirjakauppaan.

Ongelmia tuottaa vain puhuessa koodinvaihto englannista saksaan tai päinvastoin. En ole ikinä tajunnut miten hankalaa se voi olla. Ensin ajattelen englanniksi, sitten saksaksi ja sitten taas englanniksi. No, ainakaan en sotke samaan keittoon suomea. :)

perjantaina, huhtikuuta 21, 2006

Leivinuunissa

Alan hiljalleen aavistaa, mitä hitaasti elävältä paistamisella tarkoitetaan. Sää Mainzissa on tänään suunnilleen samanlainen kuin Suomessa erinomaisen kauniina heinäkuun päivänä, täysin tuuleton ja arviolta 26 astetta lämmin. Hikoilen litratolkulla vettä ja yritän juoda sitä vähintään yhtä paljon. Vessaan menoa ei tarvitse edes harkita, kaikki ylimääräinen neste tulee taatusti hikoiltua pois. Ystävällinen saksalaisnaapurini tuli keskustelemaan äsken käytävässä (N = naapuri, E = minä):

N: Kaunis päivä, eikö olekin?
E: Joo, mutta ihan mielettömän kuuma.
N (sitoo villatakkinsa vyötä kiinni): Kuuma? Nythän on vasta kevät. Kesällä meillä on täällä reippaasti yli 30 astetta lämmintä!
E (pyyhkii otsaansa villatakillaan jonka on jo ajat sitten riisunut ja kauhistuu): Mä varmaan kuolen silloin.

Minkähänlaista on istua luennoilla 30 asteen lämmössä? Alan hiljalleen ymmärtää, miksi yliopistorakennukset on ilmastoitu niin tehokkaasti että sisällä on viileämpää kuin ulkona. Pääsin täällä humanisteille suunnatulle englannin kielikurssille, jota vastaavalle (valitettavan pakolliselle) kurssille olen Helsingissä kolmen vuoden ajan yrittänyt sinnikkäästi ja tuloksetta. Toisin kuin Helsingissä, jossa kursseille pääsy on kiinni onnesta ja siitä, päättääkö Oodi pysyä pystyssä vai kaatua, täällä katsotaan pääsyvaatimuksena a) funktiota, johon kurssi tarvitaan/miksi se halutaan käydä, b) tähän mennessä suoritettujen opintojen määrää, ja c) ilmoittautumisen yhdeydessä pidettävästä kielitasokokeesta saavutettua pistemäärää. Fuksit eivät toisin sanoen suorita täällä ainuttakaan tutkinnon kannalta välttämätöntä kielikurssia, ellei se ole saksaa vieraana kielenä. (Ja koska mä suoritan täällä enkunkurssin, mulla on sittenkin mahdollisuus valmistua nopeasti vaihdosta huolimatta.)

Sitruunapuu huoneessani kukkii ja täyttää ilman tuoksullaan. Taidan lähteä ostamaan vähän uusia kesäpaitoja ennen kuin kuolen nestehukkaan. Tschüss! :)

maanantaina, huhtikuuta 17, 2006

Siellä on koti ja siellä on peti

Lukukausi alkaa viikon päästä täydellä teholla eikä mulla ole vielä(kään) kunnollista opintosuunnitelmaa. Tarttis varmaan tehdä jotain. Yhdelle kielikurssille olen jo ilmoittautunut, mutta muuten varmaan vain tupsahdan kurssien ensimmäisille luennoille katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Jotain seminaarejakin varmaan pitäisi tehdä. Mein Gott. Taidan omistaa huomisiltana tunnin tai pari opinto-oppaan selailulle. Kunhan olen ensin hankkinut saksalaisen prepaid-liittymän, telefoneerannut Skypellä koto-Suomeen, illastanut ja keittänyt itselleni kupin teetä.

Tiesittekö muuten, että täällä ei Aegeen lisäksi ole oikeastaan mitään opiskelijajärjestöjä? Ylioppilaskunta -- tai "opiskelijaverkosto" -- on ilmeisesti enemmänkin olemassa siksi, että se omistaa asuntolat, pitää yllä Mensaa (paikallinen Unicafe), neuvottelee semesterticket-alennukset (ilmainen joukkoliikenne 200 km:n alueella Mainzista, mm. Wiesbadenissa ja Frankfurtissa) ja on muuten hyödyllinen. Täällä ilmestyy myös eräänlainen ylioppilaslehti, mutta se muistuttaa enemmänkin yksittäistä ainejärjestölehteä kuin Ylkkäriä. Ja täkäläinen ylioppilaskunta ei myöskään ole missään nimessä poliittinen, näin olen kuullut. Valitkaa hei sitten HYY:lle hyvä päätoimittaja, joohan? :) En aio sanoa tässä, kuka oma suosikkini on, koska en ole kuullut haastatteluja. (Joku ehkä arvaa kuitenkin.)

Katselin tänään Igglosta kotitaloni kuvaa ja kaipasin omaa makuuhuonettani, jossa omat tutut tavarat ympäröivät nukkuessa ja -- mikä tärkeintä -- Olli nukkuu vieressä. Olen kotiutunut tännekin jo aika hyvin eikä mulla nyt sietämätöntä koti-ikävää ole missään vaiheessa ollut, mutta omaa sänkyä ei silti voita mikään. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo, kuten siinä yhdessä lastenlaulussa sanotaan. Ja Helsingin vesijohtovettä kaipaan myös. Täkäläistä ei voi juoda sellaisenaan, koska se maistuu niin pahalta. Ihmiset kantavat siis kaupasta lähde- tai mineraalivettä puolentoista litran muovipulloissa kotiin. Onneksi ne ovat sentään palautuspulloja.

Meidän taloon oli muuten merkattu yksi ostohalukkuus. Igglo ei kerro, että se on kaupungin vuokratalo. Hihii.

keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Kuvia Mainzista

Yleisön pyynnöstä armoton lasisilmä on tallentanut tuokiokuvia uudesta asuinkaupungistani. Olkaatten siis hyvät:

Talo, jossa asun, Forum nimeltään, on yliopiston porttirakennus ja näyttää suurelta osin tältä. (Siinä on toki myös komeat portit, mutta niitä on mahdotonta kuvata mun ikkunasta, koska välissä kasvaa kastanjapuu.) Tämä on otettu mun ikkunasta, ja siitä näette, että sää on tänään ollut ihana:


Itse kaupunki on joiltain osin hengästyttävä. Keskiaikainen vanha kaupunki on pieni (Mainziin on hyökätty joka sodassa ainakin Napoleonin ajoista lähtien ja se on pommitettu lähes raunioiksi). Domin ympärillä on kuitenkin jäljellä vielä jotain ja se osa on todella kaunista.


Rein virtaa kaupungin rajalla ja erottaa toisistaan paitsi kaksi kaupunkia, Mainzin ja Wiesbadenin, myös kaksi osavaltiota, Hessenin ja Rheinland-Pfalzin. (Päivän maantietoannoksena kerrottakoon, että Mainz on Rheinland-Pfalzin pääkaupunki.)


Vaikka kaupunki onkin suurelta osin rakennettu sotien jälkeen uudestaan, ei täällä suinkaan ole rumaa. Katsokaa vaikka. Henkilökohtaisesti suostuisin muuttamaan tähän taloon koska tahansa (ja sen vieressä sijaitsevat antiikin Rooman torin rauniot -- Mainzissa on ollut aikanaan myös paljon legioonalaisia jotka ovat jättäneet jälkensä kaupungin historiaan, täällä on ollut mm. iso amfiteatteri, josta on yhä raunioita jäljellä.)

maanantaina, huhtikuuta 10, 2006

Ihana peppu

Netti huoneessani on melkein toiminnassa. Tarkkaan ottaen istun TV-huoneen yhteiskäytössä olevalla koneella ja yritän löytää tietoa siitä, milloin atk-tukihenkilöt päivystävät Forumissa. Läppäriä kun ei saa liitettyä nettiin ilman niiden apua. Mun täytyy ensin allekirjoittaa suostumukseni siihen, että liityn myös asuntolamme intran käyttäjäksi. Täällä on tosi hienot systeemit. Asuntolan asukkaat voivat keskustella keskenään intrassa vähän niin kuin irkkaisivat. Ihan kuin sitä ei jaksaisi kävellä Partyraumiin asti jos tekee mieli jutella jonkun kanssa. :) (Joo, se on ihan oikeasti Partyraum. Siellä on pornonpunainen sisustus, hienoja seinämaalauksia, DJ-vehkeet, valot, diskopallot ja kaikki. Ja ei, Juho, se diskopallo ei ole yhtä iso kuin Limeksellä.). Heti kun saan näppeihini jonkun atk-tukihenkilöistä, pääsen taas irkkiin.

Mulla on meneillään turskatin ärsyttävä kevätvilustuminen. Naapuriparka (saksalainen Kathrin) ei varmaan nuku sen enempää kuin minäkään, kun saan öisin vartin mittaisia yskänkohtauksia. Niin kauan kun pysyn ulkona tai ilma on muuten raitista ja kosteaa, olen ok. Heti kun tulen sisälle kuivaan ilmaan, keuhkoni pyrkivät henkitorven kautta ulos kehostani. Olen seurannut täällä myös kiinnostuneena juttuja kehysväännöstä, klusterisuunnitteluista ja Ylkkärin pt-valinnoista. (Niistä nimistä muuten tasan kaksi sanoo oikopäätä ajateltuna mulle jotain, Matti Rämö ja Elina Kervinen.) Muistakaakin kertoa sitten miten kävi.

Muutaman känni-illan tuloksena osaan sanoa jo muutamia sanoja puolaksi. (Olen kaverustunut täällä mm. yhden suomalaistytön ja puolalaisjoukkion kanssa.) Osaan sanoa kauniisti puolaksi "iso olut", "ihana peppu", "kippis" ja "perse". Älkää vaan kysykö, että miten ne kirjoitetaan. Vastapainoisesti yksi puolalaispojista (joka on jotenkin Conan O'Brienin tyyppinen, paitsi lyhyempi ja tummatukkainen) kulkee ympäri kampusta sanoen tytöille suomeksi "minä rakastan sinua" tai "hyvä perse". Onneksi kukaan ei ymmärrä suomea. Siis toivottavasti kukaan ei ymmärrä suomea. ;)

Vaikka tänne on helppo sopeutua, enkä tunne mitään mieletöntä koti-ikävää, totta puhuen mulla on kuitenkin vähän ikävä a) Ollia, b) hyalilaisten huovutusjuttuja ja tarinoita Reiman nallesta sekä c) termostaattihanoja, joita ei tarvitse säätää ikuisuuksia saadakseen suihkuvedestä siedettävän lämpöistä. Täällä siis tulee vesi kahdesta eri nupista vääntämällä. Toinen säätelee kylmää, toinen kuumaa vettä. Vesi kelpaakin lähinnä keittämiseen ja peseytymiseen, sillä se "maistuu vehkeeltä", kuten Olli sanoisi. Juomavesi tulee siis pulloista.

Ai niin, täällä jalkapallon ihmemaassa on tietysti kommentoitava sitä, ettei Oliver Kahn pelaa MM-kisoissa. Scheiße. :(

perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Kevät toi muurarin

Terveisiä keväisestä Mainzista, jossa narsissit kukkivat ja muratti vihertää. Mulla ei ole vielä nettiä asuntolassa, joten päivittely on jäänyt vähän vähemmälle. Mutta kaupunki on uskomattoman viehättävä! Joka paikassa on siistiä -- ei kadulle kuseskelevia miehiä tai siellä täällä lojuvia tupakantumppeja -- ja ihmiset ovat pääosin ystävällisiä. Olen tosin vilustunut sen verran pahasti, että puhuminen on vaikeaa, ääni on osapuilleen kokonaan poissa. Auringon paistaessa täällä kuitenkin kelpaa käyskennellä pitkin vanhan kaupungin katuja tai Reinin rantaa. Aion tutkia kaupungin läpikotaisin heti kun saan aikaa.

Yliopistolla on paljon vaihtareita, joista luultavasti puolet tulee Puolasta. Omalla kielikurssillani on puolalaisten lisäksi pari italialaista, espanjalaista, korealaista ja japanilaista sekä yksi unkarilainen poika, jonka nimi on Attila (tämä seikka hymyilyttää mua aina leveästi). Erasmus-partyja on melkein joka ilta ja ihmisiin tutustuu siinä samalla. En kaipaa Suomea, vielä. Ollia sen sijaan kyllä.

Asuntoni on yliopiston porttirakennuksessa, Forumissa. Se on ihan kiva ylimmän kerroksen huone, jossa on huimaavan korkea ja osin viisto katto. En ole ehkä koskaan nähnyt sellaista huonekorkeutta. Vilustumiseni johtuu osin siitä, ettei talo pidä kylmää (sen sijaan se luultavasti kestää ensimmäisen siihen osuvan pommin). Onneksi pian tulee kesä. Täällä on nyt päivisin 13-20 astetta lämmintä, aamuisin vähän kylmempää.

Maanantaina saan luultavasti asuntolaan netin, jonka jälkeen voin rauhassa kirjoitella enemmän. Liebe Grüße kaikille ihkuliineille ja muillekin. :)

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

Posio kuittaa

Tämä lienee viimeinen Suomessa tehtävä postaus, sillä lähden noin puolen tunnin päästä lentokentälle. Mukaan lähtee lopulta neljä kassia, eli rinkka, matkalaukku, olkalaukku ja tietokonelaukku. (Voivoiapua. No, taksit ja lentoasemien tavarankuljetuskärryt on keksitty.)

Koto-Suomea ja etenkin Ollia tulee varmasti ihan kamala ikävä. Ystävät, kaverit, ihmiset, toverit rakkaat, laittakaa ihmeessä sähköpostia, ringutelkaa Skypellä tai sitten tavataan ircissä, jos tää yks humanisti keksii, mitä niihin serveritietoihin täytyy siellä syöttää ja mihin holeen tungen koneesta lähtevän piuhan (tai onko siellä ehken se sellainen werkko, langaton). Asuntolassani on kuulemma erillinen atk-osasto, joka ehkä osaa auttaa. Ne eivät vielä tiedä, mihin ovat päänsä pistäneet. Minä saavun sinne kohta ja sen jälkeen ne luultavasti pyytävät pian palkankorotusta. Buahahahaaa. ;)

Pitäkäähän peukkuja, tää lähtee nyt eksymään suureen maailmaan. Jos pääsen perille, kerron tässä blogissa taatusti lisää aiheesta. Ja muistakaahan olla kilttejä Johannalle, joka astuu nyt vuorostaan humanistilistalla remmiin vaihtoni ajaksi. :)