Mistäköhän tämäkin taas tuli mieleen

Haluan kääntää kellot takaisin aikaan parempaan,
ja nuoruuteni kesiin palata,
ja kellot siellä hajottaa,
rikkoa kaikki ikävät kellot,
tikittävät katalat kellot...

Kultainen syysaurinko ja punakeltaisina hohtavat vaahterat saivat taas kaipaamaan tuota kesää, jolloin puna-musta-kultainen ihomaali kimmelsi, eri maiden liput liehuivat ja maailma oli niin lähellä. Vaikka onhan se nytkin.

Tänään on tehokas päivä, ja töiden jälkeen Flamingoon!

It must have been love

Kaikki alkoi siitä, että puoliso tarvitsi kengät.

Puoliso sai kengät, ja minä kahdet. Ihmeen kärsivällisesti se seurasi mukana, kun sovitin varmaan kaupan jokaisia valkoisia korkosaappaita kokoa 37 ja 38 ja kertoi omia mielipiteitään, kun en osannut päättää. Sitten kun keksin sovittaa toiseksi parhaita saappaita mustina ja ostaa kahdet, pääsimme vihdoin etenemään miesten osastolle.

Nämä ovat valkoiset. Ihanat. Ja koroilla on mahdollista (joskin vaikeaa) juosta bussiin, kuten tänä aamuna totesin.

Ja on ihanaa kun mun elämäni rakkaus, puoliso siis, ymmärtää elämäni toisen rakkauden, korkokenkien, perään. <3