Waltz of the Flowers

Ooohhh!

Pitkästä aikaa löytyi kirja, joka herätti mielessäni "haluaisinpa tuon hyllyyni" -tyyppisen reaktion "lainaanpa tuon kirjastosta" -ajatuksen sijaan. Jos joku siis jostain käsittämättömästä mutta ilahduttavasta syystä miettii mulle lahjaa, niin... :)

Muuten ei mitään uutta auringon alla. Haluaisin sorsatorkkupeiton. On perjantai. \o/

What a day!

Luvassa tv-hömpän kuningasilta, klo 20 Tuksu menee naimisiin ja klo 21 Satuhäät. Aion kerrankin sallia itselleni todellisen hemmottelutuokion vailla aktiivista ajatustoimintaa. Sohvannurkka? Check. Torkkuhuopa? Check. Kaakaokuppi? Check. Keskeneräinen villasukka pitsikuviolla, joka ei vaadi liikaa keskittymistä? Check. Aivoni ovat odottaneet tätä tulevaa rentoutumishetkeä koko viikon.

Oh such a perfect day!

Kiviäkin kiinnostaa?

Siis mikä teitä ihmisiä vaivaa?

Kauna, katkeruus, kateus, kaikki ne tekevät ihmismielestä likaviemärin. Jos joku muu joskus saa jotain hyvää tai kaunista tai tulee jostain iloiseksi, niin millä tavalla muka se on meiltä pois? Ja jos itse saa jotain kivaa, miksi aina pitäisi olla vielä paremmin?

Olen usein iloinen, hymyilen ja nauran paljon, ja tiedättekö miksi? Koska en osaa olla pitkävihainen tai kantaa kaunaa. Tulen iloiseksi pienistä asioista, ilahdun muiden ilahtuessa ja pidän muiden ilahduttamisesta. Omien onnistumisten lisäksi osaan ja haluan iloita myös siitä, kun jollekin toiselle tapahtuu jotain kivaa. Turha siis hakea täältä taustakaikua valitukselle siitä, kuinka nuo toiset tuolla varmasti saavat paremman tai hienomman tapahtuman kuin me, tai kuinka niillä muuten on hauskempaa. Entä sitten? Ulkona on melkein kevät ja aurinko paistaa ja päässä soi Maria Mena.

Minä suljen korvani puheiltasi. Sen sijaan neulon ystävälle villasukat ja toivon ystävän ilahtuvan. Kokeile samaa, tiedä vaikka saisit hymynkin.