Moottoritie on kuuma

Lapsena pidin kovasti sekä murtomaahiihdosta että vaeltamisesta ja vihasin hiihtohissejä, erityisesti silloin, kun niitä rakennettiin Lappiin. Tuhahtelin halveksivasti nähtyäni Kaunispään huipulle johtavan maantien. Tykkään edelleenkin ihan hirveästi vuori- ja tunturimaisemista sekä vaeltamisesta (murtomaahiihto on viimeisten kymmenen vuoden aikana jäänyt vähemmälle). On ihanaa käppäillä pikku polkuja jylhien rinteiden ympäröimänä, ihailla kivikkokasveja ja varvikkoa ja ennen kaikkea viettää aikaa mahdollisimman kaukana moottoriteistä. Hiihtohisseihin suhtaudun nykyisin jo ihan suopeasti, mutta toivon, että Kaunispää pysyy edelleenkin Suomen ainoana tunturina, jonka huipulle pääsee autolla.

Kaunispään huipulle johtava maantie häviää kuitenkin kiinalaisten uusimmalle suunnitelmalle 6-0. Aikovat näköjään rakentaa moottoritien Mount Everestille. Ja miksi? Tietysti jotta olympiatuli saataisiin helpommin vuoren huipulle ja takaisin.

Perjantai ja elämä tai sen puute

Mulla ei ilmeisesti todellakaan ole sitä niin sanottua elämää. Vietän ihanaa kesäistä perjantai-iltaa yksin kotona karonkkaleskenä, tenttikirjapinon ja varmaan noin kuukausi sitten nurkkaan keskeneräisenä unohtuneen neuletakkitekeleen seurassa. Tätä menoa ainakin ensimmäinen hiha valmistuu ennen juhannusta. Whee!

Okei, okei. Oikeasti olen muutaman viimeisen tunnin aikana katsonut Neiti Marple -elokuvan TV:stä (kerrankin ihana Yle! Muilta kanavilta näyttää tulevan perjantaisin vain puhdasta roskaa), lukenut hyvää romaania ja miettinyt, pitäisikö tänä kesänä istuttaa parvekkeellekin maapähkinöitä, koska niistä näköjään tulee varsin mukavan näköisiä kasveja. Ne kuulemma tekevät kukkia ja pähkinöitäkin, minkä olen varsin utelias näkemään. Tuleekohan niistä sellaisia cocktail-kokoisia kuten itse kasvatetuista paprikoista?

En tiennytkään, että maapähkinät sulkevat lehtensä yöksi. Ja tuo kasvi on muuten varmasti venynyt pari senttiä korkeammaksi päivällä, kun olin poissa kotoa.

Olen muuten viikon sisällä istunut kahdesti (kahden eri) väitöstilaisuuden uskollisena kuulijana Porthaniassa alusta loppuun asti, eri saleissa kylläkin. Tästähän voisi tehdä tavan -- yksi väitöstilaisuus aina perjantain kunniaksi. :) (Tällä ei ole mitään tekemistä elämänpuutteeni kanssa. Sattui vain kerrankin kaksi kiinnostavaa väitöstä osumaan peräkkäisten viikkojen perjantaille.)

Ostetaan tulevien samanlaisten perjantai-iltojen varalle ylimääräinen elämä.

Kesä! Jee!

Sireenit ja kurjenpolvet kukkivat, joten nyt on pakko olla kesä. Sain eilen myös kesän ensimmäiset hyttysenpistot, jotka kohoilevat nyt iholla suurina ja laakeina paukamina (korkeus n. 1 cm, halkaisija 2,5 cm). Edellisen antihistamiinin vaikutus näyttää lakanneen ja seuraava on vielä ottamatta. Kyllä nuo tuosta varmaan kutistuvat, mutta silti aika hassua: en kai mä ennen ihan näin allerginen hyttysenpistoille ole ollut.

Vielä tänään kesä ei kyllä tunnu täysin kesältä. On niin paljon kaikkea tekemistä, ettei mulla ainakaan teoriassa ole mahdollisuutta heittäytyä vapaaherraksi ja kiskoa skumppaa ... jäätelöä Tuomiokirkon portailla tai Ruttopuistossa, kuten kesällä kuuluu tehdä. Tosin tenttiin voi kyllä lukea puistossakin tai rannalla, jos vain saa ampiaisilta ja muilta pikkuhöntiäisiltä rauhan.

Niin ja perjantaina onkin sitten jo Ollin väitöstilaisuus. Kirja on hieno (täällä kansi ja tiivistelmä). Kiireistä huolimatta taidan lykätä ainakin tenttikirjaan tarttumista vielä tällä viikolla sen verran, että saan tuon luettua loppuun ennen väitöstä. :)