Ostoshelvparatiisissa ompi tunnelmaa

Jukka puhui blogissaan niin kauniisti Lempäälän Ideaparkista, että pakko se on tänne linkata. Sori vaan.

Lentävä juoksumatto

Weeehaaa! Nyt saa taas hallintorakennuksellakin hien pintaan muutenkin kuin jonottamisen tuskasta! Mahtavaa! Luulen, että käyn silti edelleen enimmäkseen Kumpulassa ja Viikissä. Siellä on väljempää.

Lintsasin metriikan luennolta istuakseni (kir)jastossa kirjavuoren ympäröimänä. En luultavasti tajua tällä kertaa annetuista kurssitehtävistä sitten hölkäsen pöläystä, mutta väliäkö tuolla lopulta, ainakaan juuri nyt. Kevätaurinko paistaa ulkona täydeltä terältä ja gradukin on taas muutaman sivun verran valmiimpi kuin ennen. :)

Positiivinen yllätys

En ole pitkään aikaan käynyt uimassa. Yleensä en ole hirveästi pitänyt uimahalleista, koska kuntouintiradoilla on alituiseen ruuhkaa, joka paikkaan ehtivät lapset eivät noudata mitään ratoja vaan hyppivät altaan laidoilta pahaa-aavistamattomien uimarien sekaan (/päälle) ja altaan syvässä päässä alitajunta kertoo, että kohta syvyyksistä ilmestyy käsi, joka vetää minut pinnan alle. (Tappajahaukia pelkään sentään vain järvissä tai joissa uidessani.)

Vuosaaren uimahalli oli joka tapauksessa positiivinen yllätys. Hinta oli opiskelijakortilla halvempi kuin Yliopistoliikunnan sopimusuimahalleissa, 2,50 e, ja sillä sai nauttia taatusti tungoksettomasta uinnista lähinnä vanhusten ja parin kuntouimarin seurassa. Kuntouintiin oli varattu kuudesta radasta neljä, välillä polskin yhdellä radalla yksinäni. Vesijuoksijoille ja muille pulikoitsijoille oli kaksi rataa toisiinsa yhdistettynä (ilman välipoijuja) ja mikä parasta, vesijuoksuvöitä sai lainata uimavalvojan kopin vierestä ilmaiseksi. Pakkohan sitä oli kokeilla. Aluksi olo tuntui aika urvolta, mutta nyt kroppa kertoo, että ihan tehokasta hommaa se taitaa kuitenkin olla. Aivan saletisti kokeilen uudestaankin. Ei se voi olla noloa ihmiselle, joka tunnustaa ihan julkisesti harrastavansa sauvakävelyäkin. ;)

Kaikkein mukavin yllätys oli kuitenkin 31-asteinen monitoimiallas, joka pursusi erilaisia hierovia poreita ja vesisuihkuja. Sain eilisen treenin jäljiltä kipeän kropan puolessa tunnissa varsin miellyttävään kondikseen -- eikä se hieronta pahaa tehnyt puolentoista tunnin uinti- ja vesijuoksusessionkaan jälkeen. Suurin osa vanhuksista muuten pyyhältää suihkusta suoraan monitoimialtaaseen, mikä saattaa osaltaan selittää kuntouimariratojen väljyyttä.

Itse Vuosaari oli muuten muuttunut melkoisesti siitä, kun viimeksi siellä kävin. Vanha ostari Columbuksen vierestä on purettu, Tehtaanpuiston yläaste on kadonnut kummalliseen monttuun ja rakennusten taakse. Lisäksi joka paikkaan on ilmestynyt uusia asuintaloja niin, ettei niitä vanhoja sieltä seasta enää edes erota. Tulipahan nähtyä livenä myöskin se tornihirvitys, joka kuulemma on Suomen korkein tornitalo.

Vaalien jälkeen

Jaha. Ihana kevät muuttuikin sitten vaihtelevaksi rae- ja räntäsateeksi. Siitepölyhaitta ei kuitenkaan ole poistunut, joten nythän elämä vasta auvoisaksi muuttuu. Ajatelkaa, saa kevään ja talven parhaat puolet yhdessä! Voi niiskuttaa ja aivastella samalla kun kahlaa polviaan myöten loskassa ja räntää sataa ylöspäin. <3

Löysin sitten lopulta itselleni sopivan ehdokkaan. Äänestin ja niin teki moni muukin, mutta rannalle tuo silti jäi. Harmi. Ylen sivuilla voi muuten tutustua ehdokkaiden äänimääriin jopa äänestyspaikoittain. Mielenkiintoista. :)

Jos opintorahan korotuksesta vallitsee suuri yksimielisyys, kuten Hesari väittää, niin kuinka nopeasti valtiovarainministeriö kehtaa sulkea rahahanat -- ja ehdimmekö ujuttaa ämpärin alle ennen sitä?

Pärsk. Ryys. Trööööt. Niisk. Niisk.

Yleensä pidän oikein kovasti puista ja kasveista. Olen haltioissani nähdessäni vaivaiskoivuja, leskenlehtiä, kukkivan näsiän tai komean käkkärämännyn. Kevät -- ja osa kesästä -- luo kuitenkin poikkeuksia luonnonystävyyteeni. Siitepöly (juuri nyt kukkii leppä) saa silmät punoittamaan, nenän vuotamaan ja röörit tukkoon ja koska allergiasumutekin loppui tänä aamuna, oli pakko tehdä täsmäisku apteekkiin. Nyt tässä sitten taas popsitaankin pillereitä ja impataan sumutteita, kunnes koittaa loppukesä ja vihoviimeinenkin vitsaus, siis pujo, lopettaa kukintansa.

Keväisin järjestetään aina ihan mielettömän ihania tempauksia, joissa pyritään kitkemään pujot tienvarsilta jo ennen niiden kukintaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikkien kukkien pitäisi saada kukkia, mutta pujojen vaikutus hengitysteihini on sitä luokkaa, että olen valmis tekemään periaatteideni kohdalla pienen poikkeuksen. Loppujen lopuksi: minä en aloittanut tätä sotaa pujoja vastaan. Itse ne joka vuosi tuhoavat mahdollisuutensa rauhanomaiseen rinnakkaiseloon muuraamalla silmäni umpeen ja aktivoimalla limakalvoni.

Olkaa rauhassa, koivuihin ja leppiin en aio koskea. Niitä kun ei saa kitkettyä kuin kirvehellä, eikä minusta metsuriksi sentään ole.

Lisäys klo 14.02: Mitenkään edelliseen aiheeseen liittymättä: kertoisko joku mulle millä perusteella esim. Ranskassa tai Italiassa tuotettu viini on epäreilua, jos kerran tarvitaan erillisiä reilun kaupan viinejä? Luulisin, että on ainakin ekologisesti ajateltuna huonompi vaihtoehto kuskata litrakaupalla juomia Etelä-Afrikasta tai -Amerikasta Suomeen, kun ei-epäreilua tuotantoa on lähempänäkin. Olin itse viime syksynä Ranskassa viinitilalla töissä (ks. reissuraportti) ja koin kyllä tulleeni kohdelluksi ihan eurooppalaiseen tapaan. Sain ihan kivasti palkkaa, työntekijöiden ruoasta, nukkumisesta ja muusta hyvinvoinnista huolehdittiin ja viljelijäkin näyttää saavan rahaa viineistään ihan hyvin. Mikä siis tekee eurooppalaisista viineistä jotenkin afrikkalaisia vastineitaan epäreilumpia?

Muoviruusuja omenapuussa

Jei! Hallintorakennuksen kuntosalin alati rikkinäisille laitteille tapahtuu vihdoin jotain! Hallinnon salilla syke onkin viime aikoina noussut nykyään lähinnä tuskasta, kaikkien jonottaessa sille ainoalle varmasti toimivalle matolle. Osittain juuri siksi olen siirtynyt Kumpulan ja Viikin salien käyttäjäksi.

Niin ja ihan kohta on jo niiiiin kevät! Lenkkireitin varrella olevalla tyhjällä tontilla kasvavassa omenapuussa on muoviruusuja silmuja. Aurinko laskee vasta kuuden jälkeen, talitintit laulavat kuin viimeistä päivää, pajuissa näkyy jo pikkuisia kissoja ja ilma on sen verran lämmin että ihan hyvin voi käyttää kevättakkia jos on villapaita alla. Katupöly kutkuttaa nenää, köh köh (siitepölykautta odotellessa) ja fillarinkin voi taas kaivaa pyöräkellarin uumenista. Keväästä kertoo myös "eau de tienvarsi" -- kutsukaa vaan sitä koirankakan hajuksi, mutta on siinä oikeasti muutakin: kevätauringon, lätäköiden, leskenlehtien, märän hiekan ja talven yli lumen alla olleiden mustiksi muuttuneiden lehtien aromia.

Kaikkein parasta aikaa keväässä on se, kun aurinko alkaa lämmittää oikein kunnolla ja koivuihin ilmestyy pikkuruisia lehtiä, mutta ampiaiset ovat vielä ainakin suurimmaksi osaksi unten mailla. :)

Ehdokasvajaus

Ennakkoäänestys on siis alkanut ja varsinainen vaalipäiväkin lähestyy. Olen täyttänyt suunnilleen kaikki tarjolla olevat vaalikoneet, mutta sitä täydellistä ehdokasta ei vain taida olla olemassa. Tai sitten tarttis muuttaa kehyskuntiin, pois Helsingistä -- Uudenmaan vaalipiirissä olis tarjolla tyyppi, jota voisin sekä vaalikoneiden että muun kuulemani perusteella hyvin äänestää. (Ei, en puhu Niinistöstä enkä Vanhasesta. Enkä myöskään Karpelasta tai Harkimosta. Enkä kenestäkään muustakaan iltapäivälehtien lööpeistä tutusta hahmosta.) Joku tarttis nyt kuitenkin omasta vaalipiiristä keksiä. Kirkkoveneen/Aku Ankan/Tony Halmeen äänestäminen ei minusta tunnu hyvältä vitsiltä. Ainahan voi tietty antaa äänensä myös Maksuttomalle Koulutukselle, mutta toisaalta -- kai sieltä listoilta nyt joku sellainen pitäis löytyä, joka on edes jossain määrin sopiva äänestettäväksi ja ihan aikuisten oikeesti ehdolla.

Vaalilupauksissa ainakin seniorien hyvinvointi kiinnostaa ehdokkaita yhtäkkiä enemmän kuin kertaakaan neljän vuoden aikana. Hyvä niin ja toivottavasti kiinnostus pysyy yllä vielä sittenkin, kun uurnien sinetit on avattu ja äänet laskettu. Toivottavasti myös ne muutamat ilmoille kajahtaneet lupaukset opintorahan korottamisesta lunastetaan.

Itse etsin sopivan nuorta (mutta ei ainakaan kovin paljon itseäni nuorempaa) ehdokasta, joka perustelee mielipiteensä hyvin, jolla on arvot kohdallaan ja järkeä päässä ja jonka sydämessä palaa ehdoton intohimo pyrintöihin nuorten ja opiskelijoiden puolesta. Ne kolme varteenotettavaa tyyppiä kaikista vaalikoneiden tarjoamista vaihtoehdoista ovat liikkuneet vastauksien yhteensopivuudessa siinä 80--85 %:n rajamailla. Samat kolme siis joka vaalikoneessa. Näissä vaaleissa yksikään kone ei ole tainnut tarjota mulle muuten ainoatakaan kolmen suurimman puolueen ehdokasta kymmenen parhaan joukossa, kun taas vassarit ja vihreät ovat loistaneet listauksissa. Kertookohan tämä jotain suurista puolueistamme, minusta tai jopa molemmista?

Elastinen Iso G

En päässyt kirjastotilaisuuteen aamulla -- eilisen pj-seminaarin jälkeinen väsymys vei veronsa niin etten millään saanut silmiäni auki ennen yhdeksää. Sen sijaan graduohjaajan kanssa sovitulla vastaanotolla kävin tänään. Sain yllättävän hyvää palautetta -- olin odottanut hiukan ankarammansorttista arviota tekstistäni -- ja aimo nipun tarpeellisia neuvoja. Nyt alan siis ihan uudella innolla ja motivaatiolla hioa gradun osista lopullista kokonaisuutta, kun homma ei enää edes tunnu palapeliltä, josta joku on pihinyt reunapalat. Toivottavasti tekstiä syntyy tästä eteenpäin kuin räppiä ja saan sen ajallaan valmiiksi. :) Riimittelyä ainakin on aina helppo ja hauska tehdä ja teinpä sivumennen sanoen tänään yllättävän bongauksen: yksi alun perin Siulan laulukirjassa julkaistu sanoitukseni on näköjään löytänyt tiensä myös Kronoksen laulukirjaan, kuten myös eräs Juhan sanoituksista. Pakko myöntää, että mua aina hätkähdyttää törmätä noihin omasta kynästä tulleisiin viisuihin jossain ihan muualla, vaikka kyllä niitä aina välillä tulee erinäisissä laulumonisteissa ja muissa -kokoelmissa vastaan. Kansanperinnettäpä tämäkin kai ja toisaalta, mihinkäs juomalaulut olisi tehty ellei käytettäviksi. :)

Opiskelu on muutenkin viime päivinä maittanut ihan mielettömän hyvin. Tällä hetkellä suurimman osan ajasta vie lähestyvä tentti, eli istun alituisesti kirja kädessä bussissa, kotona tai rakkaassa laitoskirjastossamme. Niin ja ne Mainzin opinnotkin tupsahtivat tässä päivänä muutamana Oodiin, whee! Ihmettelin hetken, miten suoritusnäkymä näyttääkään yhtäkkiä noin kivalta. Ilmeisesti sain siis täytettyä kaikki tarvittavat paperit liitteineen.

Mukava uutinen on sekin, että kaula on taas entisellään eli kipu on poistunut sieltä (tai oikeammin rajoittunut normaaliin tapaan vain toiselle puolelle eli niskan sekä lavan kohottajien tuntumaan). Buranasta, venyttelystä ja kylmägeelistä oli siis apua. Kun leukaa voi taas aukoa tuskatta, tuntuu laulaminenkin jälleen mukavalta!