Este(ettömyys)ratoja

Hesarissa oli sunnuntaina juttu, jonka mukaan ympäristö voi olla myös liian esteetön, etenkin näkövammaisen kannalta. Tämä herätti uudestaan mietteet, joita päässäni on jonkin aikaa pyörinyt. Minusta esteettömyys nimittäin sisältää muutakin kuin liikuntarajoitteisille välttämättömiä hissejä ja luiskoja, mikä ainakin HYYssä käydyissä keskusteluissa valitettavan usein joko unohtuu tai jää taka-alalle. Omat esteettömyystarpeensa on myös mm. aistivammaisilla. SYL:n liittarissa mietin, miten punavihersokeat pärjäävät äänestysjärjestelmän kanssa, kun vuoron perään nostellaan vihreitä ja punaisia lappuja. (Eikä se Korpilammen sali kyllä ole liikkumisenkaan kannalta esteetön...)

Itse en ole punavihersokea, mutta minulla on ongelmia tiettyjen kirkkaiden vihreän sävyjen kanssa mm. tietokoneen näytöltä katsottuna. Pystyn lukemaan esimerkiksi HYYn Vihreiden nettisivuja ruhtinaalliset kaksitoista sekuntia ennen kuin silmissä alkaa vilistä niin, että kirjaimet tanssivat polkkaa ja silmiä alkaa särkeä, kiitos taustavärin. Jos vietän sivuilla minuutin, alan saada migreeniauroja. Näiden kahdentoista sekunnin aikana olen kuitenkin saanut selville, että HyVi toimii mieluusti "kestävämmän, reilumman, avoimemman, läpinäkyvämmän, tasa-arvoisemman ja esteettömämmän maailman puolesta". Hieno tavoite, voisiko noista sivuistakin siis tehdä esteettömämmät käyttämällä tuota vihreää väriä vaikka vain sivu- tai yläpalkeissa koko pohjan sijaan, tai, jos koko pohjan on pakko olla vihreä, niin mahdollisesti vaalentamalla sävyä tai vähentämällä sen kirkkautta reippaasti niin, ettei se rasita silmiä? Esimerkiksi Villiviinin värimaailma on jo paljon siedettävämpi, kunhan ei liikaa reunoja tuijottele.

Muutenkin toivoisin HYYssä käytävän lisää keskustelua aistivammaisten esteettömyystarpeista liikuntarajoitteisten esteettömyystarpeiden rinnalla. Minusta kun nuo molemmat ovat tärkeitä.

Mummos on (siis myyty).

No niin, isoäitikaupan tulokset ovat nyt ihmisten ilmoilla. Niihin voi tutustua vaikka HYAL:in blogissa, johon Jouni on ystävällisesti ne lykännyt. Vielä suuri taputus kaikkien neuvottelijoiden olalle, takana on kova työ. Toinen suuri taputus uuden edustajiston jäsenten olalle, edessä on varmaan pari pelottavan pitkää kokousta joulukuun alussa, kun kaikki tulee eteen parin viikon välein -- hallitusvalinnat, budjetti, edustajiston puheenjohtajasta vääntäminen...

Julmin totuushan on tietysti se, että jos yrittää taputtaa itseään selkään, on suuri riski muljauttaa kyynärpäänsä ulos kuopastaan.

Haukotuttaa

Istun töissä, kuten aina muulloinkin ja ihmettelen humppaparatiisien lähettämiä menoilmoituksia. Mulle tulee aina Mattilan iskelmäsisaruksista (Anne, Anneli, Anniina ja Anitta) mieleen lapsuuden barbileikit, joissa esiintyivät teinikaksoset Skipper ja Skapper. Vaikeaa varmaan arvata, että meillä oli naapurin tytön kanssa identtiset barbit. Kun naapurin tyttö muutti pois, Skapperista tuli Erica. Ja niin, siis, mä en oikeasti kuuntele iskelmää, mutta olen työni takia sikahyvin perillä siitä, mitä pääkaupunkiseudun lavoilla soitetaan. Kuin myös Tavastian ohjelmistosta, työväenopiston esitelmäsarjoista ja Salkkarien jaksojen nimistä. Ensi viikon tiistaina muuten Nahkatuoli pyöräyttää Ossille jymy-yllärin (jakso 1145). Sitä ei varmaan voi missata. ;)

Viikon nappituote on ehdottomasti naposteluporkkana. Aivan mahtava keksintö. Nam. Ja samalla kun pääsin vauhtiin, taidan myös kehua Rammsteinin uutta levyä. Biisit ovat taattua laatukamaa, jotkut hyviä, mutta surullisia ("Spring" ja "Stirb nicht vor mir"), jotkut hyviä, mutta sanoituksiltaan iljettäviä ("Spring" ja Jörö-Jukka-kirjasta tuttuun tarinaan pohjautuva "Hilf mir"), jotkut hyviä, mutta äärimmäisen tarttuvia (ensisingle "Benzin" ja seuraava single, levyn nimikappale "Rosenrot"). Kannattaa ehdottomasti myös kuunnella Benzin-singleltä se versio, jossa kitarat on korvattu Apocalyptican selloilla. Rrrrraskas. :)

HYY:n hallitusneuvotteluiden tulokset julkaistiin tänään. Toiset valinnat (HELP:in) yllättivät, toiset (esim. Sitvasin) eivät. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ihan hyvän hallituksen olisimme saamassa.

Painava juttu

Villien huhujen mukaan painotuki näyttäisi tällä haavaa säästyvän ja muuttuvan tiettyihin painoihin sidotusta köntistä järjestöavustusten yhteydessä maksettavaksi. Hyvä niin. Täytyy myöntää, että ajatus painotuen poistamisesta kalskahti korvissani monen ainejärjestölehden surmalta ja tilalle kädenojennuksen lailla suunniteltu toimittajakoulutus tilanteeseen nähden suorastaan absurdilta: mitä ihmeen järkeä olisi kouluttaa järjestölehtien toimittajia paremmiksi niissä hommissa, jos järjestöillä (paitsi niillä parilla sikarikkaalla) ei enää olisi varaa painattaa lehtiään missään? Tulishan se tietysti halvemmaksi korvata InDesign-kurssi kopiokonekurssilla...

Viimeinen vaalipäivä. Nyt.

Äänestyspisteet ovat auki vielä kaksi tuntia. Jaoin juuri viimeiset mainokset ja stidiaskit. Valvojaiset alkavat tunnin päästä. (Jännittää ehkä vähän, joskaan ei niinkään paljon kuin silloin joskus perusopintojen lopputyön palautuskeskusteluun mennessä.)

Mitä tästä vaalitouhusta on jäänyt käteen? Mitä olen oppinut? Ainakin olen tavannut sankan joukon muita ihmisiä ja kuullut heidän mielipiteitään ylioppilaskunnan asioista. Olen itsekin oppinut ylioppilaskunnasta paljon lisää ja kiinnostunut asioista entistä enemmän. Jos en pääse läpi vaaleissa, niin hengaan varmasti ainakin taustavaikuttajana. Varaedustajana olisi varmasti kivaa ja muitakin töitä riittää aina kaikille, joilla on kiinnostusta niitä tehdä. (Sen olen viimeistään HYAL:in hallituksessa tämän vuoden aikana oppinut.) Olen myös alkanut ajatella ylioppilaskuntaa konkreettisempana elimenä kuin aiemmin. Myöskään SYL ja OLL eivät kaiken kuulemani ja lukemani myötä enää ole minulle pelkkiä tyhjiä nimiä. En tiedä, olenko tämän jälkeen parempi ihminen -- mikä ei varsinaisesti lukeudukaan tavoitteisiini näissä vaaleissa :) -- mutta ainakin kiinnostuneempi ja koko joukon viisaampi.

Ylioppilaskunnalla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa moniin opiskelijan arkeen vaikuttaviin asioihin. Jos jokin kismittää, niin nyt on aika toimia. Uurnat ovat auki vielä kaksi tuntia ja meitä ehdokkaita riittää varmasti joka lähtöön. Vain äänestämällä voi vaikuttaa siihen, millaiset ja miten ajattelevat henkilöt tätä ylioppilaskuntaa (ja siten meitä kaikkia) edustavat seuraavien kahden vuoden ajan.

Lisäksi haluaisin kiittää niitä, jotka ovat äänestäneet minua tai ehkä aikovat vielä äänestää. Toivottavasti nähdään vaalivalvojaisissa, yliopistolla tai jossain muualla myös tulevaisuudessa.