Vegaaninen sushiravintola

Siltä varalta, että joku täällä blogissa vielä käy kurkkimassa, päivitän.

Tykkään sushista, mutta kala-allergikkona olen aina jännän äärellä sitä tilatessani. Koskaan ei voi tietää, pyörivätkö samat veitset ja leikkuulaudat sekä avokado- ja kappamakien että kalallisten sushirullien teossa. Eikä koskaan voi tietää, onko kalaa roiskunut sinne tänne, tai onko kokki pessyt kätensä kalaa kosketeltuaan tehdessään putkeen annokset sekä minulle että seuralaiselleni. Epipen on aina mukana, mutta kivaa olisi, ettei sitä joutuisi käyttämään.

Mutta nyt. Bongasin Facebookista linkin Hodai-ravintolaan. Animalian sivujen mukaan Hodai on "lähes täysin vegaaninen aasialainen pikku ravintola (kermapurkki ja geisha-konvehteja löytyi ;)". Ruokana on kaikenlaista aasialaista vegaanisena, ja myös, tättädä-dää, sushia. Tuonne mä menen heti kun mahdollista.

Muu elämä? Keittiöremontti on lähes valmis. Kohta voimme imuroida raksapölyt nurkista ja purkaa astiat muuttolaatikoista kaappeihin. Onhan tässä 1,5 kk ilman keittiötä jo elettykin.

Summer!

Näin koivun siitepölyaikaanhan sitä kannattaa toki juoda yrttiteetä, joka sisältää... koivua. Oh crap. Pärsk. Trööt. Niisk.

Muuten: se on ihan kesä! <3 Uskomaton vihreys valtaa maailman. Nokkoset versovat ja kimalaiset lentelevät. Ekat kyyt bongattu Inkoon Kavalahdessa viime viikonloppuna, rantakäärme jo vappuna Kirkkonummella. Viime torstaiaamuna Inkoossa käki kukkui, palokärki päristi, närhi rääkyi, varis raakkui ja sorsa uiskenteli, jos vielä pöllö olisi ollut päiväsaikaan paikalla, olisi koko Ko-Gi-linnusto bongattu kerralla.

Ja muutenkin maailmassa on jo paljon enemmän valoa. :)

Allergiakosmetiikkaa

Päänahkani reagoi sietämättömästi useimpiin markkinoilla oleviin sampoisiin. Yksi tai kaksi käyttökertaa ei vielä saa aikaan kauheaa jälkeä (paitsi muutamissa sampoissa, joissa jo yksi käyttökerta riittää synnyttämään ihottumaa), mutta parin viikon jälkeen päänahka on kuiva kuin Saharan autiomaa. Ruokasoodakokeiluihin tms. minusta ei ole, ei luonteeni, harrastusteni eikä kiharoideni puolesta, joten olen kärvistellyt aina siitä lähtien kun Erittäin Hieno Suomalainen Koivusampoo katosi kaikkien niiden kauppojen hyllyistä, joista olen sitä etsinyt.

Sitten kokeilin Ole Hyvä -sarjan turvesampoota. Hehkuti-ihkuti! Sen tuoteselosteesta ei löydy keinotekoisia väri-, hajuste- ja säilöntäaineita, joista monet aiheuttavat allergiaa, ja se koostuu muutenkin täysin kasviperäisistä, uusiutuvista raaka-aineista, jotka hajoavat luontoon. Päänahkani on selvästi rauhoittunut tähän sampooseen siirtymisen jälkeen ja hiuksia tarvitsee myös pestä sampoolla nyt vähän harvemmin kuin ennen. Ja mikä parasta, sarjan pullot ovat täyttöpulloja: tyhjään pulloon voi ostaa lisää sampoota litratavarana mm. Punnitse ja säästä -kaupoista. Ainoa miinus täyttötavaran noutamisessa on se, että samalla saattaa sortua ostamaan jogurttikuorrutettuja appelsiininkuoria ja kuivattuja mansikoita, mutta kaipa tuota sarjaa joistain ekokaupoistakin löytyy... :)

Käytössäni on ollut jo jonkin aikaa myös pullollinen samaan sarjaan kuuluvaa hienopesunestettä villalle ja silkille. Se tuntuu puhdistavan hellästi ja kunnolla myös ne asiat, joihin Marseille-saippua ei tehoa. Yhdessä sappisaippuan kanssa tuo neste muodostaa voittamattoman nyrkkipyykkiaineparin, johon en ole vielä pettynyt kertaakaan. Suosittelen lämpimästi allergikoille – ja muillekin!

Just another manic Monday

Heinä kukkii, silmä vuotaa. En ole voinut meikata tänään, joten näytän darrahirviöltä, vaikka mitään en oo ottanut. Ja tänään otettiin uusi kuva työpaikan kulkukorttiin sekä intranetin henkilöhakemistoon...

Ulkona on ihana kesä, sireenit ja pihlajat kukkivat huumaavasti tuoksuen. Tänään tosin harmaa, lämmin ja painostava ilma uhkaa sadetta. En tiedä, kehtaanko sanoa ääneen, että toivon vettä taivaalta. Se kuitenkin vähentäisi ilmassa leijuvan siitepölyn määrää ja saattaisi helpottaa oloa.

Vettä silmässä

Oikea silmäni on vuotanut taas koko päivän (kuten se aika ajoin viime syyskuusta asti on tehnyt), sitä särkee ja se on turvonnut lähes umpeen. Lääkärin mukaan se on allergiaa, ei tarvitse hoitoa ja menee kyllä itsestään ohi. Jep. Voisin kuitenkin ehkä nopeuttaa sen ohimenemistä, jos tietäisin, mikä sen tällä kertaa aiheuttaa. Ja senkö takia minä YTHS-maksua maksan, että lääkäri voi tutkia silmäni puhelimitse ja tehdä diagnoosin edes näkemättä sitä? Just joo, sanon minä.

Ketuttaa olla allerginen eri asioille. Vielä enemmän ketuttaa, kun on allerginen sellaisille asioille, joita ei joko tunnista tai joita on mahdotonta välttää. Esimerkiksi hajusteallergiani on mennyt pahempaan suuntaan, joten mm. bussissa tai junassa istuminen jonkun vahvasti hajustetun ihmisen lähellä saa nenän ja silmät helposti vuotamaan Niagaran lailla. Erityisen vahvasti reagoin vaniljaan, inkivääriin, myskiin ja muihin niiden kaltaisiin tuoksuihin.

Olen kahden kuukauden aikana hankkinut kahta teetä, joiden kummankin tuoksu saa silmät vuotamaan niin vahvasti, ettei kuppia saa edes vietyä kasvojen lähelle. Toinen niistä on vaniljatee ja toinen reilun kaupan suklaarooibostee.

Ennen popsin pillereitä vain koko siitepölykauden ajan. Nyt niitä saa sitten vetää talvellakin. Jipii.

Frantic-tic-tic-tic-tic-tic-toc

Avokin musiikkimakuun pääsee perehtymään aivan uudella tavalla, jos unohtaa mp3-soittimensa aamulla kotiin, edellyttäen tietenkin sitä, että avokki on kiltti ja lainaa omaansa treenien ajaksi. Avokin soittimelleen lataamien kappaleiden lista saattaa puolestaan tuoda juoksumatolla puurtamiseen aivan uutta puhtia, kokeilkaapa vain. Ehdin tänään ylämäkiharjoituksen aikana kuunnella Metallican S&M- ja St. Anger -levyjen jatkoksi puolisentoista kappaletta Panteraakin ennen kuin tajusin, mitä kuulokkeet oikeastaan korviini syytävät. Pantera ei ole oikeastaan koskaan kuulunut suosikkeihini, vaikka niillä pari ihan hyvää biisiä onkin. No, jalka nousi kuitenkin raivokkaan täsmällisesti rankahkosta ylämäkivastuksesta huolimatta.

Tänään olis sitten pitkästä aikaa edari. Oikeasti pitäisi varmaan istua koko ilta koneella vääntämässä gradua, jotta se viimeinen silaus ei jäisi viimeiseen yöhön (enää/vielä 8 päivää ennen kevään ehdottomasti viimeistä dedistä, apua). Ihan hyvin olen saanut gradua viime aikoina tehtyä, eikä tilanne tosiaan ole toivoton. Silti näiden viimeisten päivien aikana tuntuu kauhealta istua tuntikausia poissa näppäimistön äärestä. Yritä siinä sitten keskittyä johonkin taloussääntömuutoksiin, Suuriin Periaatekeskusteluihin (TM), luentoon tai ihan mihin vaan (vaikka kuinka tarpeellisia asioita olisivat), kun gradu täyttää ajatukset 24/7. Pus.

Koivu tai jokin sellainen taitaa kukkia parhaillaan, tai ainakin silmäni kutiavat ja vuotavat nykyisin entistä raivokkaammin. Jos siis näytän itkevän, niin se ei todennäköisesti johdu siitä, että olisin oikeasti onneton.

Pärsk. Ryys. Trööööt. Niisk. Niisk.

Yleensä pidän oikein kovasti puista ja kasveista. Olen haltioissani nähdessäni vaivaiskoivuja, leskenlehtiä, kukkivan näsiän tai komean käkkärämännyn. Kevät -- ja osa kesästä -- luo kuitenkin poikkeuksia luonnonystävyyteeni. Siitepöly (juuri nyt kukkii leppä) saa silmät punoittamaan, nenän vuotamaan ja röörit tukkoon ja koska allergiasumutekin loppui tänä aamuna, oli pakko tehdä täsmäisku apteekkiin. Nyt tässä sitten taas popsitaankin pillereitä ja impataan sumutteita, kunnes koittaa loppukesä ja vihoviimeinenkin vitsaus, siis pujo, lopettaa kukintansa.

Keväisin järjestetään aina ihan mielettömän ihania tempauksia, joissa pyritään kitkemään pujot tienvarsilta jo ennen niiden kukintaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikkien kukkien pitäisi saada kukkia, mutta pujojen vaikutus hengitysteihini on sitä luokkaa, että olen valmis tekemään periaatteideni kohdalla pienen poikkeuksen. Loppujen lopuksi: minä en aloittanut tätä sotaa pujoja vastaan. Itse ne joka vuosi tuhoavat mahdollisuutensa rauhanomaiseen rinnakkaiseloon muuraamalla silmäni umpeen ja aktivoimalla limakalvoni.

Olkaa rauhassa, koivuihin ja leppiin en aio koskea. Niitä kun ei saa kitkettyä kuin kirvehellä, eikä minusta metsuriksi sentään ole.

Lisäys klo 14.02: Mitenkään edelliseen aiheeseen liittymättä: kertoisko joku mulle millä perusteella esim. Ranskassa tai Italiassa tuotettu viini on epäreilua, jos kerran tarvitaan erillisiä reilun kaupan viinejä? Luulisin, että on ainakin ekologisesti ajateltuna huonompi vaihtoehto kuskata litrakaupalla juomia Etelä-Afrikasta tai -Amerikasta Suomeen, kun ei-epäreilua tuotantoa on lähempänäkin. Olin itse viime syksynä Ranskassa viinitilalla töissä (ks. reissuraportti) ja koin kyllä tulleeni kohdelluksi ihan eurooppalaiseen tapaan. Sain ihan kivasti palkkaa, työntekijöiden ruoasta, nukkumisesta ja muusta hyvinvoinnista huolehdittiin ja viljelijäkin näyttää saavan rahaa viineistään ihan hyvin. Mikä siis tekee eurooppalaisista viineistä jotenkin afrikkalaisia vastineitaan epäreilumpia?

Meidän Pedro tekee teidän äitien ruuat

Allergikon elämä on joskus vaikeaa. Tuntuu, että etenkin selleriä ja paprikaa tungetaan joka paikkaan ja niiden välttelemisessä paras (joskus ainoakin) keino on kokata ruokansa itse. Unicafé toki järjestää pyydettäessä päivän listasta riippumatonta erikoisruokaa, mutta puolen tunnin (lue: kahden peräkkäisen akateemisen vartin) mittaisella ruokatauolla sitä ei aina ehdi jonottaa. Puurovaihtoehto pelastaa usein päivän ja erilaiset mehukeitot tekevät siitäkin vähemmän yksitoikkoista. Ja mitä kiireeseen tulee, niin Metsätalon ja päärakennuksen ravintoloiden ruuhka kyllä varmaan helpottunee taas vähän kun Porthania saadaan joskus auki ja sikäläinen Unicafé takaisin toimintaan.

Ruuhkalla tai Porthanian remontin valmistumisella ei kuitenkaan ole vaikutusta allergeeneihin. Luulen, että Pedron kasvishöystö ja muut sellaiset lounaat pysyvät joka tapauksessa paprika- ja selleripitoisina niin kauan kuin k.o. kasvikset ovat kohtuuhintaisia. Unicafén nettiruokalistoihin olisikin siksi hyvä saada merkinnät yleisimmistä suomalaisille allergiaa aiheuttavista aineista, kuten mansikasta, selleristä ja paprikasta. Näin kiireenkin keskellä olisi helpompaa suunnitella etukäteen, missä Unicaféssa syö, eikä paikan päällä ruokalistaa lukiessa sitten tulisi ylläreitä. Myös vaihtoehtoja olisi hyvä olla, siis päivittäin ainakin yksi sellainen kasvispata, -kastike, -keitto tai salaatti, josta ei näitä aineksia löytyisi. Vaikka patongit ja puurot, erityisesti ohrapuuro, ovatkin maukkaita, kuinka kauan niitä jaksaa syödä neljä tai viisi kertaa viikossa lounaaksi?

Pointsit kuitenkin Unicafélle hyvästä hinta-laatusuhteesta. Allergioista ja henkilökohtaisista mieltymyksistä riippumatta ruoka on hintaansa nähden varsin laadukasta, puhumattakaan siitä, että joku muu laittaa sen ja tiskaa astiat jälkeenpäin. Toivottavasti hinta saadaan pidettyä yhtä edullisena jatkossakin tinkimättä raaka-aineista.