Oi helmikuu

Eilen: päivällä sää on melkein samanlainen kuin yleensä toukokuun alussa. Tiedättehän: aurinko paistaa, linnut laulavat, puiden oksissa on melkein silmujen alut, katupöly tukkii nenän ja ulkona lastenvaunuja työntävät naiset ovat riisuneet päällystakkinsa, koska pelkällä villatakillakin pärjää. Illalla sää puolestaan muuttuu sellaiseksi kuin yleensä lokakuun loppupuolella: sade tihkuu taivaalta niskaan pehmeästi, tasaisena huntuna, Kurvissa asvaltti kiiltää mustana ja sen pintaan heijastuvat ohiajavien autojen valot. Bussia odotellessa kirjoneulebaskerin pinta kastuu ja alkaa auttamattomasti haista märältä villalta. Yöllä sataa räntää, joka viipyy maassa valkoisena hetken, mutta sulaa vedeksi reilusti ennen kuin Hesari kolahtaa postiluukusta. Viiden aikaan aamulla kuulen unen läpi, kuinka sadepisarat rummuttavat ikkunaa.

Ja tänään: plääääh mikä sää. Kirjoitustauon aikana ei ole kiirettä lähteä koneen äärestä ulos edes lenkille, vaan pysyn sisätiloissa ja joogaan. Sitten keitän toisen kupin vihreää sitruuna-limeteetä ja jatkan työntekoa.

Tulee eteen luumupuu

Lainasin kirjastosta Pihasoittajien levyn. Olin unohtanut, miten paljon siitä pidän.

Tinapillinsoitossa olisi varmaan tarjolla ihan oppituntejakin jossain, mutta opetellaanko siellä soittamaan Inhoan teepusseja?

Vaelluskuume

Olen (onnekkaasti!) välttynyt ainakin toistaiseksi tähän vuodenaikaan jyllääviltä taudeilta -- influenssalta, oksutaudeilta, jopa tavalliselta flunssaltakin. Sen sijaan minua vaivaa pahimmanlaatuinen vaelluskuume. Koko ajan tekisi mieli pakata rinkka, hypätä pohjoiseen menevään junaan ja vaellella viikko tai pari erämaan rauhassa. Paitsi että talvivaellukset eivät ole minun juttuni: kävelen mieluummin kuin hiihdän ja tykkään kontata katselemassa erilaisia kasveja, jotka nyt ovat lumen alla.

Mutta ah, kesä. Silloin voi ehkä taas suunnata Saanan rinteelle konttaamaan tuiki harvinaisen pahta-ailakin perässä. Jos olisin biologi, keksisin varmaan miljoona syytä päästä juuri Kilpisjärven tutkimusasemalle mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Vielä kun sais puolisoon tartutettua vaelluskärpäsen pureman.

Tämä päivä hyvä päivä

Oho, viitonenhan siitä tentistä sitten pärähti. Ja ulkona on ihana sää, hame- ja saapassää (kerrankin ei kumisaapas!), pitsihuivisää, korkokenkäsää. Elämä on ihanaa siitä huolimatta, että pitää rekisteröidä opintokokonaisuuksia.