Yksi elämäni vaikeimmista toimituksista

Gradun palauttamista seuranneen puolituntisen aikana läpikäydyt tunnelmat järjestyksessä:

1. Riemu -- jesssss, nyt se on valmis ja palautettu!
2. Epäusko -- siis palautinko sen todella vai näinkö (taas) vain unta?
3. Riemu -- kyllä, palautin sen, oikeasti, koska kädessäni on todistus siitä.
4. Säikähdys -- muistinko liittää tiivistelmät molempiin kappaleisiin?
5. Hapuileva varmuus -- tarkistin asian kyllä ainakin viiteen kertaan...
6. Uusi säikähdys -- muistinko korjata sen alaviitteen sivulta 58?
7. Epätoivo -- luultavasti en muistanut!
8. Suurempi epätoivo -- pakko juosta kirjastoon ja tarkistaa tiedostosta.
9. Helpotus -- muistin sittenkin!
10. Jännityksensekainen helpotus -- enää ei voi kuin odottaa arvolause-ehdotusta, mutta ainakaan ei tarvitse enää tuskailla kirjastossa viilaamassa tekstiä.

Gradusta tuli sitten pituudeltaan 87 sivua plus lähteet. Siellä se odottaa kansitusta ja esitarkastajien hampaisiin joutumista tiedekunnan kansliassa, kahtena kappaleena, ruskeissa nauhakansioissa.

Frantic-tic-tic-tic-tic-tic-toc

Avokin musiikkimakuun pääsee perehtymään aivan uudella tavalla, jos unohtaa mp3-soittimensa aamulla kotiin, edellyttäen tietenkin sitä, että avokki on kiltti ja lainaa omaansa treenien ajaksi. Avokin soittimelleen lataamien kappaleiden lista saattaa puolestaan tuoda juoksumatolla puurtamiseen aivan uutta puhtia, kokeilkaapa vain. Ehdin tänään ylämäkiharjoituksen aikana kuunnella Metallican S&M- ja St. Anger -levyjen jatkoksi puolisentoista kappaletta Panteraakin ennen kuin tajusin, mitä kuulokkeet oikeastaan korviini syytävät. Pantera ei ole oikeastaan koskaan kuulunut suosikkeihini, vaikka niillä pari ihan hyvää biisiä onkin. No, jalka nousi kuitenkin raivokkaan täsmällisesti rankahkosta ylämäkivastuksesta huolimatta.

Tänään olis sitten pitkästä aikaa edari. Oikeasti pitäisi varmaan istua koko ilta koneella vääntämässä gradua, jotta se viimeinen silaus ei jäisi viimeiseen yöhön (enää/vielä 8 päivää ennen kevään ehdottomasti viimeistä dedistä, apua). Ihan hyvin olen saanut gradua viime aikoina tehtyä, eikä tilanne tosiaan ole toivoton. Silti näiden viimeisten päivien aikana tuntuu kauhealta istua tuntikausia poissa näppäimistön äärestä. Yritä siinä sitten keskittyä johonkin taloussääntömuutoksiin, Suuriin Periaatekeskusteluihin (TM), luentoon tai ihan mihin vaan (vaikka kuinka tarpeellisia asioita olisivat), kun gradu täyttää ajatukset 24/7. Pus.

Koivu tai jokin sellainen taitaa kukkia parhaillaan, tai ainakin silmäni kutiavat ja vuotavat nykyisin entistä raivokkaammin. Jos siis näytän itkevän, niin se ei todennäköisesti johdu siitä, että olisin oikeasti onneton.

Synttäripäivänä

Jaha, tänään taas yhden kokonaisen vuoden vanhempi. Ei tunnu yhtään erilaiselta. Illalla on juhlat, ehkä vanhuus iskee niskaan huomenna. :)

Edessä on kaksi viikkoa tehokasta graduntekoaikaa, jos sen haluaa palauttaa vielä tänä keväänä. Jos on asiaa, niin minut löytää istumasta tietokoneen kanssa kirjavuoren keskellä. Juuri muuta en sitten varmaan ehdikään tehokkaasti sinä aikana tehdä.

Lentävä juoksumatto

Weeehaaa! Nyt saa taas hallintorakennuksellakin hien pintaan muutenkin kuin jonottamisen tuskasta! Mahtavaa! Luulen, että käyn silti edelleen enimmäkseen Kumpulassa ja Viikissä. Siellä on väljempää.

Lintsasin metriikan luennolta istuakseni (kir)jastossa kirjavuoren ympäröimänä. En luultavasti tajua tällä kertaa annetuista kurssitehtävistä sitten hölkäsen pöläystä, mutta väliäkö tuolla lopulta, ainakaan juuri nyt. Kevätaurinko paistaa ulkona täydeltä terältä ja gradukin on taas muutaman sivun verran valmiimpi kuin ennen. :)

Elastinen Iso G

En päässyt kirjastotilaisuuteen aamulla -- eilisen pj-seminaarin jälkeinen väsymys vei veronsa niin etten millään saanut silmiäni auki ennen yhdeksää. Sen sijaan graduohjaajan kanssa sovitulla vastaanotolla kävin tänään. Sain yllättävän hyvää palautetta -- olin odottanut hiukan ankarammansorttista arviota tekstistäni -- ja aimo nipun tarpeellisia neuvoja. Nyt alan siis ihan uudella innolla ja motivaatiolla hioa gradun osista lopullista kokonaisuutta, kun homma ei enää edes tunnu palapeliltä, josta joku on pihinyt reunapalat. Toivottavasti tekstiä syntyy tästä eteenpäin kuin räppiä ja saan sen ajallaan valmiiksi. :) Riimittelyä ainakin on aina helppo ja hauska tehdä ja teinpä sivumennen sanoen tänään yllättävän bongauksen: yksi alun perin Siulan laulukirjassa julkaistu sanoitukseni on näköjään löytänyt tiensä myös Kronoksen laulukirjaan, kuten myös eräs Juhan sanoituksista. Pakko myöntää, että mua aina hätkähdyttää törmätä noihin omasta kynästä tulleisiin viisuihin jossain ihan muualla, vaikka kyllä niitä aina välillä tulee erinäisissä laulumonisteissa ja muissa -kokoelmissa vastaan. Kansanperinnettäpä tämäkin kai ja toisaalta, mihinkäs juomalaulut olisi tehty ellei käytettäviksi. :)

Opiskelu on muutenkin viime päivinä maittanut ihan mielettömän hyvin. Tällä hetkellä suurimman osan ajasta vie lähestyvä tentti, eli istun alituisesti kirja kädessä bussissa, kotona tai rakkaassa laitoskirjastossamme. Niin ja ne Mainzin opinnotkin tupsahtivat tässä päivänä muutamana Oodiin, whee! Ihmettelin hetken, miten suoritusnäkymä näyttääkään yhtäkkiä noin kivalta. Ilmeisesti sain siis täytettyä kaikki tarvittavat paperit liitteineen.

Mukava uutinen on sekin, että kaula on taas entisellään eli kipu on poistunut sieltä (tai oikeammin rajoittunut normaaliin tapaan vain toiselle puolelle eli niskan sekä lavan kohottajien tuntumaan). Buranasta, venyttelystä ja kylmägeelistä oli siis apua. Kun leukaa voi taas aukoa tuskatta, tuntuu laulaminenkin jälleen mukavalta!