keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Linnoissa kreivien häät vietetään...

Yliopistolla on ensi viikko kokonaan lomaa ja kaikki aikovat kadota kotimaihinsa. Sekä Finnairin että Ryanairin lennot maksavat liikaa, joten minä en tule Suomeen. Sen sijaan junalippu Luxemburgiin maksaa 12,80 e ja matkakin kestää vain kolmisen tuntia, joten vietän neljä riemukasta päivää (tiistaista perjantaihin) kreivien maassa. Ensin harkitsin Roomaa ja Pariisia, mutta en halua niihin ilman Ollia. Sitten käänsin kelkkani toiseen suuntaan etsin Saksan lähistöltä paikkaa johon ei ainakaan tulisi muuten mentyä ja kappas, tuossahan tuo kreivien maa nököttääkin kartalla valtio- ja osavaltiorajan tuolla puolen. Täältä siis tullaan, Luxemburg!

Matkasta voi tulla mielenkiintoista, sillä ranskani on surkeaa ja luxemburgilaiset kuulemma ääntävät saksaa hassusti. Majoitun hostellissa mahdollisesti tuntemattomien kanssa jaetussa huoneessa, koska hotellihaku tuotti varsin kalliita tuloksia. Kolme yötä luxemburgilaisessa hotellissa maksaa saman verran kuin lennot Pariisiin Lufthansalla ja neljä yötä sikäläisessä hostellissa kahden hengen huoneessa. Hostelling International -ketjuun kuuluva Luxembourg City tarjoaa siistin ja askeettisen bed & breakfast -yhdistelmän 50 eurolla koko ajalta.

Matkaa on kiva odottaa -- eikä sitä paitsi mene enää kauaa siihenkään kun Olli tulee tänne Saksaan! <3 Nyt takaisin gradun pariin.

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Zeit, dass sich was dreht

Tiedättekö sen Fifan tämänvuotisen virallisen kisahymnin, Zeit, dass sich was dreht?? Se raikaa aina välillä radiossa ja jää sitten soimaan päähän. Valitettavasti päähän jäävä osuus ei ole rauhallinen alku ("du fühlst, du glaubst, du fliegst, duuu-uuu fliiiii-iiiieeeggstt") vaan se jalkapallohuuman valloilleen päästävä kohta, jossa lauletaan lähinnä "olé-olé-olé". Artisti on ilmeisesti aika vanha saksalainen suosikki, Herbert Grönemeyer. (Mä ihmettelin ensiksi, että mikä ihmeen Grüne Maja, kun nää puhuu siitä vain etunimellä...) Klikkaamalla tuolta Grönemeyerin etusivun Fifa-hymniin johtavaa linkkiä pääsee kuuntelemaan biisiä ja katsomaan videon, ellei tiedä mistä on kysymys. Kuulostaa myös siltä kuin ne kannustaisivat vanhaa kielimiestä: "Olé-olé-olé, Castrén, Castré-e-e-e-en".

Samaan aikaan Saksan uutiset ovat puolillaan huolta kisojen aikaan mahdollisesti kukkaansa puhkeavasta rasismista, terrorismista sekä ylipäänsä turisteihin kohdistuvasta vihamielisyydestä etenkin maan itäosissa. Luin jostain että Berliini on maailman kolmanneksi suurin turkkilaiskaupunki heti Ankaran ja Istanbulin jälkeen, joten siellä on varmaan jo totuttu ulkomaalaisiin. Jos uutisiin on uskomista, niin todelliset ongelmakeskukset ovatkin Saksin osavaltiossa, Dresdenissä ja sen ympäristössä, josta tulee toistuvasti uutisiin kauhistuneiden naisten haastatteluja: skinit ovat riehuneet siirtolapuutarhassa tjsp. Kisoilla on näköjään kääntöpuolensakin. (Luulen, että ongelma on ollut olemassa aina, mutta se on noussut pintaan vasta nyt.)

Sain muuten Suomesta vanhemmiltani mieluisia terveisiä (kiitos paketista):



Mistä ne arvasivat että mulla on hirveä ikävä nimenomaan Panttereita ja jälkiuunileipää? Jälkiuunileipä on maailman parasta leipää, se antaa myös oikeasti jotain tekemistä hampaille. Täällä maassa missä suunnilleen kaikki leipä muistuttaa koostumukseltaan joko paahtoleipää, pullaa tai Realia, hampaat ovat lähes tarkoituksettomat.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Lordi teki sen!!!

Uskomatonta! Ne tekivät sen, "those beautiful, gorgeous, sweet-looking creatures", kuten Britannian antamien euroviisupisteiden julkistaja sen sanoi. En olisi ikinä uskonut tuntevani kansallista ylpeyttä euroviisujen takia, sillä Suomen aiemmat edustajat ovat yhä liian tuoreessa muistissa. Erityisesti vuonna 1996 esiintynyt Jasmine, joka nostatti iholleni tsunamiin verrattavat kylmät väreet.

Eilinen euroviisukatsomo Hechtsheimin asuntolabaarissa oli ihan mieletön! Vaihtarien kotimaille hurrattiin, Lordille hurrattiin, jokaiselle Saksan saamalle pisteelle hurrattiin. Jätimme Emin suositteleman euroviisupelin pelaamatta, onneksi (sillä Hechtsheimissa on moooonta siivouskomeroa luultavasti täynnä kodin putkimiehen tyyppisiä myrkkyjä). Meidän suomalaisten tyrmistys siinä vaiheessa kun Lordi nousi kärkeen ja pysyi siellä oli mieletön. Kämmenselässäni on mustelma. Olen nipistänyt itseäni siihen nähdäkseni olenko hereillä.

Niin, joku (en enää muista kuka) muuten sanoi alussa odottavansa Suomen esityksen alkua, koska silloin lavalle on varmaan tulossa skandinaavisia seksiblondeja... Voi voi, miten erehdyitkään. :)

Ensi vuonna siis meillä, jos Ylellä on rahaa. Odotan jo mielenkiinnolla sitä, muuttaako Lordin voitto jotenkin perinteistä kaavaa, jossa a) valkopukuiset ryhmät laulavat ja tanssivat poppia, b) metroseksuaalimies laulaa falsettia tanssityttöjen ympärillä, tai c) yksi nainen fiilistelee melankolisesti sinivalon ja savukoneiden keskellä. (Rammsteinia kehiin, Saksa. Jee. No ei varmaan tule, niin monet saksalaiset vihaavat sitä.)

tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Mensa -- siinä on järkeä

Olenko muistanut kertoa, että paikallinen Unicafe, eli Mensa, on lakossa? Kaksi viikkoa on taidettu jo elää ruoatta (tai siis itse kokaten) ja lisää on luvassa. Ja tämä on lisäksi jo kolmas lakko sinä 1,5 kk aikana, jonka olen täällä Mainzissa viettänyt. Kampuksen lehti kertoo, että sama meininki on jatkunut helmikuun alusta asti. Puolalaispojat suunnittelevat kuulemma boikottia, eli kun Mensa avaa jossain vaiheessa taas ovensa, he eivät aio aterioida siellä. Joku puhui myös boikottia tukevien flyereiden -- anteeksi, suomeksi siis tietysti ojenteiden -- tekemisestä ja jakamisesta.

Järjettömintä lakossa on se, ettei kukaan tunnu tietävän varmasti minkä puolesta mensalaiset lakkoilevat. Eräänä päivänä ne seisoivat ammattiliittonsa tunnuksin koristeltuihin jätesäkkeihin pukeutuneena Mensan edessä, jakoivat sämpylöitä ja heiluttivat "Wir streiken" -tekstillä kirjailtuja lakanoita. Syytä vain eivät kertoneet. Ehkä kyseessä on se lähes universaali ja iankaikkinen "lisää liksaa" -teema. Toivottavasti tämä lakko kohta taas loppuu ja saamme ehkä taas viikon ajan ruokaa ennen kuin ne keksivät aloittaa lakkoilunsa uudestaan. Mensaruoka on oikeasti ihan hyvää ja systeemi on tosi näppärä -- oma annos kerätään monista pienistä kokonaisuuksista, jotka maksavat kaikki jotain erikseen -- pääruoat jotain euron + hiluja, lisukkeet, kuten perunat, makaronit, keitot, vihannekset ja salaatit noin 30 senttiä/annos. Lisäksi täällä on aina vaihtoehtona loistavan monipuolinen salaattipöytä. Siis silloin kun Mensa ei ole lakossa.

Luen Unicafen ruokalistoja silloin tällöin kaihoten. Ai, päärakennuksella on tänään kasvispyöryköitä! Ja aukion ruokala on seiskaan asti auki! En ikinä uskonut, että haikailisin näin kovasti opiskelijaruokalan perään. Pistelisin kohta varmaan Pedron kasvishöystöäkin poskeeni onnellisena kuin pikkulapsi, jos täällä vain olisi jokin sitä tarjoava Unicafe tai sen korvike toiminnassa.

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2006

Kermakaljaa

Huh, olipahan bileet eilen illalla! Tällä kertaa meidän asuntolassamme, Forumissa. Monen tunnin aikajaksolla nautittu vajaa viinipullo ei tuonut mitään päässä jyskyttävää ja kylmiä väreitä tuottavaa krapulaa, mutta nestehukan näköjään sain siitä. Heräsin nimittäin jalkaa riipivään pohjelihaskramppiin pitkin yötä, join lähdevettä ja venyttelin. Varsinaisesta krapulasta muistan täällä Mainzissa kärsineeni vain kaksi kertaa -- synttärieni jälkeen ja joidenkin muiden alkuaikoina pidettyjen bileiden. En juo täällä juurikaan punkkua, koska yritän tutustua paikallisiin viineihin ja Pfalzin punaviinin maku ei tehnyt minuun sanottavan positiivista vaikutusta. Müller-Thurgau-rypäleestä tehty kuiva valkoviini sen sijaan on yleensä kerrassaan herkullista!

Täällä kyllä näkee mitä ennakkoluulottomimpia juomasekoituksia. Puolalaisilla oli torstain grillipiknikillä mukanaan vadelmamehutiivistettä, jota ne sekoittivat oluen kanssa. Maistoin joltakin kulauksen, ensin se maistui vadelmasiideriltä, sitten oluelta. Luulisin että saksalainen olut on parempaa sellaisenaan (en tietenkään tiedä kun en mallasjuomia nauti). Varsin yleinen saksalaisvillitys on myös oluen sekoittaminen erilaisten limpparien, varsinkin colan, kanssa. Colabieriä myydään jopa valmiiksi pullotettuna kaupassa ja eilen joku taisi nauttia olutta lemon light -colan kanssa. Lisäksi porukka juo punaviiniä ja colaa sekaisin. Saksalaisen viinin ymmärrän, mutta että ranskalaisenkin punkun sekaan kaadetaan colaa? Eksoottisin sekoitus, johon olen törmännyt, oli eräässä kapakassa tarjoiltu "Bier mit Sahne" -- eli tuopillinen olutta, jonka pinnalla lillui tavallisen vaahdon sijaan kermavaahtoa. Sehän on kuin suoraan Potterista, jossa porukka kittaa kermakaljaa! :)

Tietysti olemme maistattaneet kavereillamme salmiakkikossua, kuinkas muutenkaan. Vastaanotto oli vaihtelevan innostunut -- enimmäkseen kohteliaita "eksoottista"-kommentteja joita minäkin käytän toisinaan maistaessani eri maiden paikallisia erikoisuuksia, joiden makuun en ole tottunut. Puolalaisen Karolinan poikaystävä sen sijaan taisi pitää salmarista -- kuulimme, että pulloon tähteeksi jäänyt osa, jonka lahjoitimme pois, oli matkannut pojan mukana Puolaan.

Nyt menen varmaan vielä puoleksi tunniksi petiin köllöttelemään, venyttelemään pohjettani ja lukemaan Jane Austenin pokkaria. Sunnuntaina on lupa ottaa rennosti, etenkin Saksassa, jossa ruohonleikkuu, autonpesu jne. nähtävä ja kuultava työnteko on pyhinä asetuksen nojalla kielletty.

tiistaina, toukokuuta 09, 2006

München, total cool!!!

Saksassa riittää nähtävää -- jos Mainz alkaa tympiä, voi aina tehdä viikonloppumatkan toiseen kaupunkiin. Kävimme viime viikonloppuna tutustumassa Baijerin helmeen kahden puolalaisen, kahden ranskalaisen ja kahden suomalaisen voimin. Ihan mielettömän hauska reissu, pakko tunnustaa. :)



Münchenissa ei tekeminen hevillä lopu. Kaupungissa on upeita puistoja (olen kateellinen, Mainzissa ei ole sellaisia ulkoilumaastoja) ja Alpeillekin on ajomatkaa vain tunnin verran. Ja Deutsches Museum, mein Gott! Siihen tutustuminen vaatisi ainakin kaksi tai kolme päivää! Vaan uskoisitteko, että osa baijerilaisista käyttää "kansallispukujaan" jopa kaupungissa kävellessään? Polvisukkia, alppitakkeja, nahkahousuja, puhvihihoja ja lyhyitä perinnehamosia tuli aina välillä vastaan kadulla, metrossa ja kahviloissa. (Ja hymy oli herkässä, valitettavasti.) Ja monet rakennukset, kuten raatihuone, ovat uskomattoman kauniita! Kiipesimme erääseen kirkontorniin ihailemaan näkymiä, myöhemmin ajoimme hissillä vielä Olympiatorniin, josta näki vielä kauemmas.




Ja sunnuntai-iltana Mainziin palatessa tunsin vihdoin tulevani kotiin. Oma sänky paras sänky. Tuntuu kuin olisin ollut Saksassa jo paljon kauemmin kuin vähän yli viisi viikkoa.