tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Paluu maan pinnalle

Iloista uutta vuotta kaikille! Matka meni hyvin, parhaillaan toivun kotona kotiinpaluun aiheuttamasta töyssystä. Lähes 12 vuorokauden uutispimennon aikana on näköjään tapahtunut taas vaikka mitä ja sähköpostilaatikostakin löytyi 150 uutta viestiä. En vain millään jaksaisi palata arkeen ihan vielä, kun mieleni suhaa yhä Alpeilla miettien, olisiko aamulla ehkä mukavampaa laskea Schlegelkopfia vai Petersbodenia... Kaipa arki taas kohta ottaa erävoiton moisista mietteistä.

Lechin lumitilanne tänä jouluna kuvasti ilmastonmuutoksen uhkaa varsin konkreettisesti. Kiitos tehokkaan lumetuskaluston päärinteet olivat kuitenkin kunnossa ja jossain päin maastoa pääsi kuulemma laskemaan syvääkin (luonnon)lunta. Minä en maastoon lähtenyt, siirtymäreittejä lukuun ottamatta. En osaa vielä kääntyillä suksillani syvässä lumessa ja jätän sellaisen opettelunkin suosiolla tulevaisuuteen. Rinteissä riittää yleensä kuitenkin laskettavaa ihan kivasti. Tylsää ei tullut tänäkään vuonna, vaikka varsinkin etelärinteistä osa oli paikoin puhdasta alppiniittyä. Maisema on muuten taatusti superkaunis kesällä, kun alppiruusut kukkivat.

Luonnonlumen vähäisyys aiheutti myös sen, että jätimme Ollin kanssa menemättä hiihtokouluryhmiin -- Olli siksi, että sen ryhmä laskee ihan oikeasti syvää lunta ja liikkuu maastossa, jossa tänä vuonna oli tarjolla normaalia vähemmän lunta ja enemmän kivikkoa, minä taas siksi, että Olli tarjoutui valmentamaan tyyliäni ja tekniikkaani ilmaiseksi. Yllättävää kyllä avopuolison hellässä ohjauksessa on mahdollista harjoitella ja oppia laskutekniikkaa ja vieläpä riitelemättä!

Joulupäivänä pistäydyimme laskureissulla läheisessä St. Antonissa poiketen maisemaexculla Vallugalla (2811 m), joka sijaitsee St. Antonin ja Zürsin välissä ja on Arlbergin korkeimpia huippuja. Maisema oli huimaava ja näköalaa riitti aina Saksaan saakka. Vuorikiipeilyä mitään pystysuoraa kallioseinämää pitkin ei sentään tarvinnut harrastaa, Vallugalle menee pikkuruinen, viisi henkeä kerrallaan vetävä köysiratakabiini.

St. Antonissa oli mukava käydä vilkaisemassa paikkoja, maisema on hyvin erilainen kuin Lechissä, vaikka bussimatkaa kylien välillä on vain puoli tuntia. Sama hissilippu kelpaa molemmissa paikoissa (muun muassa) ja toimii tikettinä myös niiden välillä suhaavassa bussissa.

Loma onnistui kyllä rentouttamaan kaiken stressin ja muun sellaisen pois mielestä aivan täysin! Onnistuin tänä vuonna välttämään myös kaikenlaisen jouluruuhkan ja muun touhotuksen, siis olemaan edes noteeraamatta sitä sen lisäksi, etten itse myöskään osallistunut sellaiseen. Voi jospa ihmisellä ois moinen joulu ainainen. :)