Kippis ja kulaus, päivän munaus

Keskustakurjasto tulee kuitenkin. Kiitti ihan kauheasti, konsistori.

Pahimmalta tuntuu tieto siitä, että päätös kuulemma syntyi ilman äänestystä. Luotin siihen, että edes konsistorin opiskelijajäsenillä olisi jotain järkeä päässään ja omakohtaista kokemusta siitä, kuinka uskomattoman viehättävää on yrittää työskennellä esimerkiksi Opiskelijakirjaston kaltaisessa kolkossa ja rauhattomassa jättilaitoksessa. Näköjään näin ei ole.

Tiedekunta ja lomakkeet

Olenpas ollut laiska päivittelijä viime aikoina. Pahoitteluni. Olen yrittänyt keskittyä opintoihin ja niiden oheistoimintoihin sekä ottaa itseäni niskasta kiinni gradun kanssa jälleen kerran. Teksti on periaatteessa valmista, mutta tuntuu vähän siltä, että olen palauttamassa sitä väärälle laitokselle. Miten tässä näin on päässyt käymään?

Kävin jokin aika sitten myös täyttämässä hakemuksia loppujenkin Mainzin opintojen rekisteröinnistä. Se ei sujunutkaan ihan niin helposti kun luulin. Kielikeskus nimittäin hoitaa korvaavuuksien rekisteröinnin saadessaan yhden täytetyn lomakkeen ja kopiot opintosuoritusotteista, paitsi jos satut opiskelemaan humanistisessa tai valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Humanisti joutuu menemään oman tiedekuntansa kansliaan ja täyttämään sikäläisen lomakkeen sekä varustamaan sen kaikenlaisilla liitteillä. Korvattavien opintosuoritusotteiden kopiot on tietenkin toimitettava, kahden todistajan oikeiksi todistamina. Lisäksi on tuotava kopio Oodin antamasta opintorekisteriotteesta ja selvitettävä karmea opintosuunnitelmalomake, jonka täyttäminen sai tuskanhien kihoamaan otsalleni kustakin osiosta suoritettuja ja puuttuvia opintoviikkoja laskeskellessa. Lopputuloksesta ei varmasti kukaan saa selvää -- minä ainakin putosin kärryiltä puolivälissä. Mainittakoon, että tiedekunnan opintoneuvojille (joiden joukosta joku saattaa löytää tuttuja naamoja) on ihan pakko antaa tunnustusta enkelimäisestä kärsivällisyydestä ja hyvistä neuvoista. Työ kansliassa mahtaa olla todellista neuvontaa, kun tiedekunnan näinkin yksinkertaiseen asiaan tuuppaama byrokratiamäärä tekee asioista vaikeita ja monimutkaisia. Kuinkahan monta lomaketta on täytettävä sitten kun tahtoo vaikkapa ilmoittautua publiikkiin?

Keskustakurjastoasiasta on nyt tulossa uusi tiedotus- ja keskustelutilaisuus hankkeen -- valitettavasti -- edettyä hiukan. Se järjestetään 1.3. klo 9--11 Porthanian salissa III. Edellisessä tilaisuudessahan kuulimme valaisevasti, kuinka kaikilla on nyt "mahdollisuus tulla mukaan tähän kehitykseen". Yleisöstä kysyttiin, että entä jos emme halua. Kysymys ei saanut vastausta.

Kurjastoasiaa edelleen

Keskiviikkoisessa konsistorissa näköjään tehtiin kaksi viime aikoina kuohuttanutta päätöstä. Ensinnäkin Kouvolan käännöstieteen laitos lakkautetaan rahoituksen puutteessa. Hyvä puoli siinä on se, että nyt muiden mahdollisuudet valita käännöstiede vaikka sivuaineeksi helpottuu, kun luennoille ei tarvitse lähteä filiaaleihin. Samoin kouvolalaisten sivuaineiden opiskelu helpottuu, kun ei tarvitse ottaa junaa Helsinkiin. Huono puoli puolestaan on se, että keskustassa on jo nyt pulaa esimerkiksi opetustiloista, kun taas Kouvolassa olisi kaikki käännöstieteilijöiden tarvitsemat resurssit jo olemassa, tilat ja opetukseen tarvittavat tietokoneohjelmat. Toiseksi konsistori päätti Kaisatalon ostosta. Keskustakurjasto on siis taas askelman lähempänä meitä kuin aiemmin. Varsinaista päätöstä sellaisen muodostamisesta ja laitoskirjastojen lakkauttamisesta ei silti ole vielä tehty.

Keskustakirjastosta ei välttämättä tule kurjastoa, jos sen organisoi ja rakentaa kunnolla. Esimerkiksi Viikissä sellainen on kai ihan toimiva. Toisaalta Viikissä myös opiskelijoiden ja tutkijoiden kerrallaan tarvitsemien kirjojen määrä on aivan eri luokkaa kuin vaikkapa oikeustieteen, kotimaisen kirjallisuuden tai suomen kielen parissa puurtavalla kollegallaan ja sikäläisten alojen aineistoakin on saatavilla sähköisesti enemmän kuin vaikkapa kielentutkimusta. En tiedä, miten Viikissä on lukupaikkojen laita, meillä niistä on ainakin pulaa jo nyt. Kaisatalon käytössä olevista 12 500 neliömetristä keskustakurjasto veisi 8 500 m2. En usko, että siitä lopusta suostutaan kovinkaan hanakasti tekemään lukutilaa, ainakaan niin suurelta osin kuin tarvetta olisi. Tämä voi tietysti olla vain omaa synkistelyäni ja konsistori voikin lopulta yllättää lukupaikkavarauksen suhteen iloisesti, jos keskustakurjasto tulee. Minen vaan oikein jaksa uskoa, kun niitä tähän asti on lähinnä vähennetty kaikkialta.

Viikin ja keskustan kohdalla ei voida myöskään puhua kampuskirjastosta aivan samassa mielessä. Siinä missä Viikin tilat ovat nätisti rinnakkain paketissa, on keskusta hajanaista silppua. Tiloja on Porthaniassa, päärakennuksella ja Metsätalossa, mutta myös valtsikassa, teologisessa ja Mariankadulla. Sieltä kauempaa ei hilppaista ihan tuosta noin vain Kaisataloon noutamaan jotain kirjaa kesken intensiivisen gradunteon kun huomaa sitä tarvitsevansa. Muutenkin ainakin minusta on etu, että gradua on mahdollista tehdä siellä, missä kirjatkin ovat ja mieluiten niin, että ne kirjat ovat myös paikalla. Jos siis kampusten kokoelmat on ihan pakko koota yhteen paikkaan, tulee sinne lukupaikkojen ohella saada myös tarpeeksi rauhallisia "tutkimuspaikkoja" (en keksi niille parempaakaan sanaa), joihin voi istahtaa vaikka koko päiväksi kannettavan tietokoneen kanssa tekemään opinnäytetöitä tai esseitä. Myös erikseen varattavien gradukaappien riittävästä saatavuudesta olisi hyvä huolehtia jatkossakin.

Kannattaa myös lukaista Ylkkärin juttu aiheesta ja keskustelut sen alapuolelta. Kiinnostavaa informaatiota erityisesti tuossa kyselyssä kohta, jossa opiskelijoilta on kysytty seuraavaa:

Käytätkö tiedekuntasi, laitoksesi ja/tai yksikkösi kirjastoa?
Kyllä 92,6 %
En 7,4 %

Jos 92,6 prosenttia opiskelijoista käyttää laitoskirjastoja, ne eivät voi olla tarpeettomia. Ylkkärin keskusteluista ilmenee myös, että laitoskirjastojen arvokkuus oman alan sosiaalisena ympäristönä ja tutkimusympäristönä on havaittu muillakin kuin meillä ja muutkin pitävät sitä tärkeänä. Toivottavasti konsistorissa kuunnellaan varsinaista päätöstä tehtäessä myös näiden kirjastojen puolestapuhujia, eikä vain istuta kolikonkuvat silmissä.

Kohta (klo 14) alkaa se tilaisuus tästä kirjastoasiasta päärakennuksella -- nähdään siellä!

Kirjastokauheutta

Jotkut (villien huhujen mukaan sosiologian opiskelijat?) järkkäsivät yliopistolla lakon. En osallistunut, sillä tänään oli oikeusfilosofian tenttipäivä. Ei olisi ollut kovin järkevää lakkoilla, kun seuraava tilaisuus tenttiä sitä on sitten helmikuun alussa ja Kela katkaisee opintorahan myös helmikuun alussa ellei 12.1. mennessä ole suoritettuna tiettyä määrää opintopisteitä, sanottiin kotiin postitetussa ukaasissa. Lakkoilemalla olisin siis menettänyt varmasti senkin vähän opintorahan, mitä nyt Kelalta saan.

Opintorahatilannettakin enemmän minua huolestuttaa yliopistolla käynnissä oleva hanke, jota virallisesti kutsutaan nimellä kirjastolaitoksen rakenteellisen kehittämisen toimeenpano. Eikös olekin niin ihanan helppo, lyhyt ja kielellisesti hurmaava ilmaus? Suomeksi se tarkoittaa sitä, että keskustakampuksen (joka on liian hajanainen ja niin edelleen ollakseen todellinen kampus) laitos- ja tiedekuntakirjastot halutaan niputtaa yhteen paikkaan opiskelijakirjastomaiseksi jättikokonaisuudeksi. Näillä näkymin tämä jättikirjasto sijoitettaisiin Kaisataloon, jota yliopisto ei vielä omista, mutta josta se kovasti haaveilee.

Mitä laitoskirjastojen yhdistäminen yhdeksi jättiläiskurj-kirjastoksi sitten tarkoittaa? No, ainakin oman pääaineeni opiskelijoille seuraavia seikkoja:

Kokoelmia supistetaan tilanpuutteen vuoksi, joten kirjaa, jota on ennen ollut kaksi tai kolme kappaletta tarjolla, onkin nyt enää yksi kappale saatavilla. Laina-ajat pitenevät, nykyisten yö- ja viikonloppulainojen sijaan siirryttäneen 14 tai 28 vuorokauden lainoihin eli tervetuloa varausjonoihin. Myös odotusajat pitenevät: kun se ainokainen kirja on tutkijalainassa tai kaukolainassa jossain Oulussa, niin siinähän odottelet kuukauden päivät päästäksesi kopioimaan siitä jotain artikkelia vaikka graduasi varten.

Lukupaikat vähenevät entisestään. Nykyisessä laitoskirjastossamme niitä on mukavasti, mutta uuteen kirjastoon niitä ei tietämäni mukaan ole kaavoitettu -- tilaa tarvitaan kipeämmin hyllymetreille, joihin keskustan kirjastojen kootut kokoelmat on tungettava. Sittenkin tilaa jää kokoelmille niin vähän, että niitä on supistettava vähintään mm. edellä mainittujen kaksoiskappaleiden kohdalta. Tulevaisuuden opiskelija saa luvan päntätä joko kotonaan tai Opiskelijakirjastossa -- jos on niin onnekas, että ehtii sinne ennen muita ja saa vallattua itselleen paikan lukualueelta.

Laitosten mahdollisuudet vaikuttaa uusiin kirjahankintoihin vähenevät rutkasti, kun rahoitus ja hankintojen tekeminen siirtyvät laitosten käsistä uudelle kirjastolle. Uutuuskirjat tulevat hyllyihin vasta kun ne eivät enää ole ihan niin uusia ja ajankohtaisia -- siis edellyttäen, että tulevat ollenkaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että meidän kirjastossa voi parhaimmillaan lukea väitöskirjoja jo ennen väitöstilaisuutta, mikä minusta on tosi luksusta.

Virkoja vähennetään, jolloin palvelun asiantuntevuus saattaa vaihdella. Nykyisissä laitoskirjastoissa tarjolla on juuri oman alan asiantuntemusta, jota esimerkiksi Opiskelijakirjaston tiskillä harvemmin saa. En väitä, etteikö uuteen kirjastoon siirtyvä henkilökunta olisi ammattitaitoista -- varmasti on, mutta ei se tiettyyn erikoisalaan perehtyneen henkilön tietoutta asiasta korvaa. Ajatelkaapa itse vaikka teoreettista filosofiaa opiskellutta henkilöä antamassa neuvoja kotimaisen kirjallisuuden teoksista. Jättikirjaston perustamista perustellaan osin juuri sillä, että 10 virkaa vähentämällä saadaan aikaan säästöjä. Kaisatalo ei kuitenkaan ole ilmainen -- laitoksemme atk-suunnittelija laski arvion, että sen hankkimisesta koituvilla kuluilla maksaisi niiden 10 henkilön palkat 140 vuoden ajan. Mitään suunnatonta säästöä ei siis ihan lähivuosina tule todellisuudessa syntymään.

Kotoisa ympäristö häviää. Nykyinen laitoskirjastomme on paikka, jonne on kiva mennä opiskelemaan ja jossa voi istua tuntikausia lukemassa tai tekemässä gradua. Se on sopivan pieni, intiimi ja naamat ympärillä ovat tuttuja. Opiskelijakirjaston kaltainen kasvoton jättikirjasto ei ole ollenkaan yhtä viehättävä työskentelypaikka.

Tästä kurjasto kirjastoasiasta järjestetään tiedotus- ja keskustelutilaisuus 15.12. Toivottavasti siellä tiedotetaan suunnitelmista, ei jo tehdyistä päätöksistä, sillä kirjastoasia on kuulemani mukaan myös 13.12. pidettävän konsistorin kokouksen esityslistalla.

Siula kerää adressia päärakennuksen 3. kerroksen kirjaston säilyttämisen puolesta. Adressin voi allekirjoittaa mainitussa kirjastossa, 4. kerroksen vaksin pöydällä tai Franzenian kahvihuoneessa.