On kuolemattomia videonpätkiä, jotka naurattavat joka katselukerralla entistä enemmän eivätkä hevillä vanhene. Jostain syystä tämä video aiheuttaa minulle aivan erityistä iloa.
Mitä muihin asioihin tulee, Hesarissa oli tänään taas mielenkiintoista juttua koulumaailmasta. Tavaroiden katoileminen oikeilta omistajilta väärien haltuun ei ole ilmeisesti muuttunut mihinkään aikojen kuluessa. Suurimpana erona omiin kouluaikoihini vain taitaa olla se, että meillä arvokkaimpia koulussa olleita tavaroita olivat ehkä Magic-kortit, pyyhekumit ja monivärikynät. Nykyisin koululaisten mukana sen sijaan kulkee jo kaikenlaista i-podia ja walkman-kännykkää, joten varastetun omaisuuden rahallinen arvo on jo ihan eri luokkaa.
Kännykät ja soittimet ovat toki suojattavissa siten, että ne pidetään myös tuntien aikana omistajansa taskussa tallessa, mutta entäpä arvokkaat kengät ja nahkatakit, joita jutun mukaan oppilailta myös viedään? Käytävänaulakot ovat tämän suhteen olleet aina ongelma. Omina kouluaikoinani niistä katosi ihmisiltä eniten luistimia, joita oli talvella liikuntapäivinä pakko tuoda kouluun ja jättää opettajan käskystä käytävälle (valvomattomaan) naulakkoon -- josta varkaan olikin sitten helppoa poimia mukaansa hienot uudet hokkarit tai kaunarit. Jos nykyään jo takit ja kengätkin katoilevat, niin voisikohan niille käytävänaulakoille vihdoin tehdä jotain, siirtää vaikka luokan sisäpuolelle tai korvata lukollisilla kaapeilla, tarpeeksi isoilla takaamaan säilytystilaa sekä vaatteille että kirjoille?
torstaina, lokakuuta 26, 2006
tiistaina, lokakuuta 24, 2006
Pöllöpäivä
Pakko hehkuttaa: eilisessä kokouksessa avattiin laatikko, josta paljastuivat ihkauudet HYAL-haalarimerkit. Vähänkö niistä tuli päheitä!
Nyt ompelupuuhiin. :)
Nyt ompelupuuhiin. :)
maanantaina, lokakuuta 23, 2006
Terveisiä asuntomaailmasta
Muutamia vuosia sitten kaupunki rakennutti uusia vuokra-asuntoja, joihin muuttaneet asukkaat hoksasivat pian yllättävän puutteen: pakastinlokerottoman jääkaapin alapuolella olevan oven takana olikin yhtä pakastinlokeroton viileäkaappi. Kannatti kuitenkin muuttaa kaupungin asuntoon silloin, sillä nykyään ne eivät kuulemma saa edes jääkaappia.
Asuntojen todellisten myyntihintojen julkaiseminen avoimessa rekisterissä sen sijaan sekä ilahduttaa että pelottaa. Sillä ehkä hillitään tolkuttomia hintapyyntöjä siten, että hinnat laskevat vähän ja opiskelijakin saa taas joskus asuntolainaa. Mutta se, että myyjä ja ostaja ovat mahdollisesti rekisteritietojen perusteella tunnistettavissa, kuulostaa minusta vähän huolestuttavalta. Erilaisia rekisteritietoja väärin käyttävistä ihmisistä on jatkuvasti juttua lehdissä ja käytävillä. Kuinka paljon haluaisin itse naapureistani tietää -- tai ennen kaikkea, naapureideni tietävän minusta?
Asuntojen todellisten myyntihintojen julkaiseminen avoimessa rekisterissä sen sijaan sekä ilahduttaa että pelottaa. Sillä ehkä hillitään tolkuttomia hintapyyntöjä siten, että hinnat laskevat vähän ja opiskelijakin saa taas joskus asuntolainaa. Mutta se, että myyjä ja ostaja ovat mahdollisesti rekisteritietojen perusteella tunnistettavissa, kuulostaa minusta vähän huolestuttavalta. Erilaisia rekisteritietoja väärin käyttävistä ihmisistä on jatkuvasti juttua lehdissä ja käytävillä. Kuinka paljon haluaisin itse naapureistani tietää -- tai ennen kaikkea, naapureideni tietävän minusta?
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
Pontevia ponsia (keskellä) ja vanha virsi (lopussa)
Elämässäni on pitänyt tähän asti varsin vahvasti yksi periaate (tai asennevamma, ajatelkaa siitä ihan miten haluatte), jonka mukaan olen toiminut. Sen mukaan en allekirjoita mitään, mitä en saa lukea ensin läpi. Hiukan samantyyppistä periaatetta sovellan usein puun takaa ja pelkästään suullisessa muodossa eteen tuleviin esityksiin, joiden vaikutuksista eri asioihin ei ole hajua eikä sitä ehditä ennen päätöksentekoa selvittää. Suhtautumistani tällaisiin esityksiin ohjaa sama voima kuin päätöstäni olla allekirjoittamatta blankkoa paperia: varovaisuus.
Jep, tämä johdanto kirposi ajatuksistani niitä Sitvasin ponsia kohtaan, jotka eilisessä edarissa hylättiin. Kahden viimeisen sanatarkasta sisällöstä en edarissa valitettavasti sataprosenttisen selvää käsitystä saanut -- jonkinlainen visuaalinen esitystapa, kuten kalvo, olisi ollut ihana ja auttanut asiaa paljon. Tänään jo hylätyt ponnet ponnahtivat edarilistalle, josta ne sitten kirjallisina luin ja vielä kerran läpi märehdin. Seuraa tarkempaa analyysia ponsikohtaisesti.
Ponsi 1 (hylättiin äänin 19–35):
Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto toivoo, että hallitus perustaa edustajiston jäsenistä koostuvan selvitysryhmän (1 jäsen/ryhmä) Leppäsuon kiinteistöhankkeiden johdosta. Ryhmän tarkoituksena on arvioida ja tarkastaa prosessin historiaa, avoimuutta ja toteutusta sekä arvioida eri päätöksentekoelinten asemaa prosessin aikana.
Olen tässä edaattorikollegani Hannu-Matiaksen kanssa aika lailla samoilla linjoilla. Minusta ei ole järkeä perustaa taas yhtä toimielintä asiaa pohtimaan jo olemassa olevien ryhmien rinnalle. Selvitetään mieluummin, että mikä nykyisessä Leppätaloryhmässä mättää ja järkeistetään sen toimintaa. Käsittääkseni ryhmän kokoonpanoakin voi muuttaa viimeistään vuodenvaihteessa, jos niin halutaan?
Mitä tuohon avoimuuteen tulee, olen sen puolella täysin rinnoin. Haluaisin kuitenkin lähteä siitä, että jos jokin on rikki, se ainakin yritetään korjata eikä sitä suoraan heitetä kaatopaikalle ongelmajätteeksi. Aivan varmasti Leppätalotyöryhmää, sen toimintaa ja siellä käsiteltävien asioiden listaa voi tarvittaessa kehittää sen verran, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Ponsi 2 (hylättiin äänin 18–36):
Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto toivoo, että seuraavaan edustajiston kokoukseen mennessä laadittaisiin tarkka arvio ylioppilaskunnan kokonaistaloudellisesta tilanteesta ja lisäksi tarkka arvio konkreettisissa tilaohjelman tilakohtaisista kustannusvaikutuksista.
Tällainen selvitys ei kuulosta lainkaan hassummalta, joskin jäin miettimään sen todellista tarvetta mm. tilinpäätöksen rinnalla. En kuitenkaan usko, että tällaisen selvityksen valmistuminen seuraavaan edariin mennessä olisi oikeasti realistinen tavoite, koska hallituiset tuskin voivat jättää kaikkia muita hommiaan siksi aikaa nurkkaan. Toivossa on toki hyvä elää. Vaan mitäpä jos selvitystä olisi ehdotettu laadittavaksi hiukan väljemmällä aikataululla ja ehkä hiukan eri muodossa -- jos esimerkiksi tilinpäätöksestä on luettavissa tarkkaa tietoa ylioppilaskunnan kokonaistaloudellisesta tilanteesta, kannattaako työtä siltä osin tehdä kahteen otteeseen?
Ponsi 3 (hylättiin äänin 18–36):
Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto toivoo, että ylioppilaskunnan hallitus selvittää pikaisesti, miten palvelukeskus Academican ja Domus Academican rakennushankkeet voitaisiin toteuttaa tarkentuneita kustannuksia edullisemmin (selvitys kustannuksista mk/2.10.2006). Näihin selvitystöihin sisältyy Domus Academican kellaritilojen osittaisen ulosvuokraamisen mahdollisuuden selvittäminen.
Tätäkään en pidä tyystin huonona ajatuksena, joskin uskon Mikko Kotolan kyselytunnilla esittämään tietoon, jonka mukaan halvemmalla maalilla maalaaminen jne. ei tässä kuitenkaan toisi todellisia säästöjä. Mutta jos tällainen ponsi olisi tuotu ryhmien tietoon jo vaikkapa valmisteluvaliokunnassa, sen olisi saanut lukea kirjallisessa muodossa jostain (tähän olisi auttanut edes se edarikokouksessa esitettävä kalvo), taustatietoa ynnä muuta olisi saanut selvitellä ja asiaa olisi ylipäänsä saanut sulatella kauemmin kuin viisi minuuttia, olisin saattanut päätyä pontta kannattamaankin. Kuulin kyllä, että näiden ponsien esittäminen riippui hallituksen kyselytunnilla annetuista vastauksista, mutta olisiko asiassa voinut ehkä toimia niin, että olisi valmisteluvaliokunnassa kertonut ihmisille ponsista tyyliin "mikäli emme saa kysymyksiimme tyydyttäviä vastauksia, aiomme esittää tällaisia juttuja edarissa"?
Niin, mikä vanha virsi? No, tää on jo pitkään ja hartaasti toivonut ja toivois edelleenkin, että ne esitykset oikeasti tuotaisi sinne valmisteluvaliokuntaan tai niistä kerrottaisi muille ryhmille muuten ajoissa ennen edaria, jotta ihmiset ehtisivät sulatella niitä ja kaivaa sitä usein tarvittua lisätietoa asioihin kannatuksensa tai vastustuksensa pohjaksi mikäli haluavat. Tai jos on ihan pakko tuoda jotain tuollaista suurempaa ex-tempore, niin voisiko sen kirjoittaa kalvolle tai tietokoneelle ihmisten näkyviin, visuaalista hahmotusta helpottamaan?
Lopuksi asiasta seinään, tai sitten ei ihan: se edaattorien keskustelukulttuurin syventäminen jutusteluilloin kuulostaa eri hyvältä.
Jep, tämä johdanto kirposi ajatuksistani niitä Sitvasin ponsia kohtaan, jotka eilisessä edarissa hylättiin. Kahden viimeisen sanatarkasta sisällöstä en edarissa valitettavasti sataprosenttisen selvää käsitystä saanut -- jonkinlainen visuaalinen esitystapa, kuten kalvo, olisi ollut ihana ja auttanut asiaa paljon. Tänään jo hylätyt ponnet ponnahtivat edarilistalle, josta ne sitten kirjallisina luin ja vielä kerran läpi märehdin. Seuraa tarkempaa analyysia ponsikohtaisesti.
Ponsi 1 (hylättiin äänin 19–35):
Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto toivoo, että hallitus perustaa edustajiston jäsenistä koostuvan selvitysryhmän (1 jäsen/ryhmä) Leppäsuon kiinteistöhankkeiden johdosta. Ryhmän tarkoituksena on arvioida ja tarkastaa prosessin historiaa, avoimuutta ja toteutusta sekä arvioida eri päätöksentekoelinten asemaa prosessin aikana.
Olen tässä edaattorikollegani Hannu-Matiaksen kanssa aika lailla samoilla linjoilla. Minusta ei ole järkeä perustaa taas yhtä toimielintä asiaa pohtimaan jo olemassa olevien ryhmien rinnalle. Selvitetään mieluummin, että mikä nykyisessä Leppätaloryhmässä mättää ja järkeistetään sen toimintaa. Käsittääkseni ryhmän kokoonpanoakin voi muuttaa viimeistään vuodenvaihteessa, jos niin halutaan?
Mitä tuohon avoimuuteen tulee, olen sen puolella täysin rinnoin. Haluaisin kuitenkin lähteä siitä, että jos jokin on rikki, se ainakin yritetään korjata eikä sitä suoraan heitetä kaatopaikalle ongelmajätteeksi. Aivan varmasti Leppätalotyöryhmää, sen toimintaa ja siellä käsiteltävien asioiden listaa voi tarvittaessa kehittää sen verran, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Ponsi 2 (hylättiin äänin 18–36):
Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto toivoo, että seuraavaan edustajiston kokoukseen mennessä laadittaisiin tarkka arvio ylioppilaskunnan kokonaistaloudellisesta tilanteesta ja lisäksi tarkka arvio konkreettisissa tilaohjelman tilakohtaisista kustannusvaikutuksista.
Tällainen selvitys ei kuulosta lainkaan hassummalta, joskin jäin miettimään sen todellista tarvetta mm. tilinpäätöksen rinnalla. En kuitenkaan usko, että tällaisen selvityksen valmistuminen seuraavaan edariin mennessä olisi oikeasti realistinen tavoite, koska hallituiset tuskin voivat jättää kaikkia muita hommiaan siksi aikaa nurkkaan. Toivossa on toki hyvä elää. Vaan mitäpä jos selvitystä olisi ehdotettu laadittavaksi hiukan väljemmällä aikataululla ja ehkä hiukan eri muodossa -- jos esimerkiksi tilinpäätöksestä on luettavissa tarkkaa tietoa ylioppilaskunnan kokonaistaloudellisesta tilanteesta, kannattaako työtä siltä osin tehdä kahteen otteeseen?
Ponsi 3 (hylättiin äänin 18–36):
Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto toivoo, että ylioppilaskunnan hallitus selvittää pikaisesti, miten palvelukeskus Academican ja Domus Academican rakennushankkeet voitaisiin toteuttaa tarkentuneita kustannuksia edullisemmin (selvitys kustannuksista mk/2.10.2006). Näihin selvitystöihin sisältyy Domus Academican kellaritilojen osittaisen ulosvuokraamisen mahdollisuuden selvittäminen.
Tätäkään en pidä tyystin huonona ajatuksena, joskin uskon Mikko Kotolan kyselytunnilla esittämään tietoon, jonka mukaan halvemmalla maalilla maalaaminen jne. ei tässä kuitenkaan toisi todellisia säästöjä. Mutta jos tällainen ponsi olisi tuotu ryhmien tietoon jo vaikkapa valmisteluvaliokunnassa, sen olisi saanut lukea kirjallisessa muodossa jostain (tähän olisi auttanut edes se edarikokouksessa esitettävä kalvo), taustatietoa ynnä muuta olisi saanut selvitellä ja asiaa olisi ylipäänsä saanut sulatella kauemmin kuin viisi minuuttia, olisin saattanut päätyä pontta kannattamaankin. Kuulin kyllä, että näiden ponsien esittäminen riippui hallituksen kyselytunnilla annetuista vastauksista, mutta olisiko asiassa voinut ehkä toimia niin, että olisi valmisteluvaliokunnassa kertonut ihmisille ponsista tyyliin "mikäli emme saa kysymyksiimme tyydyttäviä vastauksia, aiomme esittää tällaisia juttuja edarissa"?
Niin, mikä vanha virsi? No, tää on jo pitkään ja hartaasti toivonut ja toivois edelleenkin, että ne esitykset oikeasti tuotaisi sinne valmisteluvaliokuntaan tai niistä kerrottaisi muille ryhmille muuten ajoissa ennen edaria, jotta ihmiset ehtisivät sulatella niitä ja kaivaa sitä usein tarvittua lisätietoa asioihin kannatuksensa tai vastustuksensa pohjaksi mikäli haluavat. Tai jos on ihan pakko tuoda jotain tuollaista suurempaa ex-tempore, niin voisiko sen kirjoittaa kalvolle tai tietokoneelle ihmisten näkyviin, visuaalista hahmotusta helpottamaan?
Lopuksi asiasta seinään, tai sitten ei ihan: se edaattorien keskustelukulttuurin syventäminen jutusteluilloin kuulostaa eri hyvältä.
lauantaina, lokakuuta 14, 2006
Päivän uutiskatsaus
Ei siis edelleenkään elämisen turvaavaa toimeentuloa opiskelijoille. Onhan se hyvä satsata sitä rahaa johonkin ihan muualle kuin maan tulevaisuuteen. Onneksi taloudelliset tulevaisuudennäkymät ovat niin hienot, että on sitten varaa valmistumisen jälkeen maksaa pois se opintolaina jos sen joutuu ottamaan.
No, on sitä kaikenlaista hyvääkin tapahtunut. Äänestys hedelmöityshoitolaista päättyi mm. tasa-arvon kannalta kerrassaan onnellisesti ja ei-toivottuja/tiedettyjä isyyksiäkin on jatkossa toivottavasti vähemmän kuin jos laki olisi mennyt läpi. Sain läpäistyä hyvällä arvosanalla yhden tentin, jonka suorittaminen on venynyt ikuisuuksia. Ja alkuviikosta pidetyssä laitoksen kaksipäiväisessä opetuksenkehittämisseminaarissa Lammilla puhuttiin kaikenlaista hedelmällistä opintoihin liittyvistä asioista.
Maanantaina olis syksyn eka edari. Taidan mennä lukemaan sitä tasa-arvosuunnitelmaa.
No, on sitä kaikenlaista hyvääkin tapahtunut. Äänestys hedelmöityshoitolaista päättyi mm. tasa-arvon kannalta kerrassaan onnellisesti ja ei-toivottuja/tiedettyjä isyyksiäkin on jatkossa toivottavasti vähemmän kuin jos laki olisi mennyt läpi. Sain läpäistyä hyvällä arvosanalla yhden tentin, jonka suorittaminen on venynyt ikuisuuksia. Ja alkuviikosta pidetyssä laitoksen kaksipäiväisessä opetuksenkehittämisseminaarissa Lammilla puhuttiin kaikenlaista hedelmällistä opintoihin liittyvistä asioista.
Maanantaina olis syksyn eka edari. Taidan mennä lukemaan sitä tasa-arvosuunnitelmaa.
keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006
Paluu arkeen
Ranskan matka meni hyvin, joskin lentokoneessa paluumatkalla nappasin mukaan jonkinmoisen tuliaisflunssan, kun nukuin pari tuntia siinä epäterveellisessä vedossa. Matkan vaiheista ja viininpoiminnasta kiinnostuneet voivat pistäytyä neuleblogissa lukemassa raportin reissusta.
Nyt pitäis sitten hiljalleen palata arkeen. Laskin, että viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut kotona jotakuinkin kolme viikkoa. Tulin kotiin lauantai-iltana, olen viettänyt sen jälkeen pari päivää sängyn pohjalla niistäen ja oikeusfilosofian tenttiin päntäten. Sinäkin aikana olen jo huomannut joutuneeni erilaisiin työryhmiin jne. edes tietämättäni ajoissa asiasta. Näköjään kotona sairastaminen ei ole mikään oivallinen nakinväistökeino. Tänään pitäisi palata yliopistolle, koska oikeussosiologian harjoitusseminaari kutsuu. Sen jälkeen pitäisi selvittää, että mitä kaikkea on tapahtunut sinä aikana kun olin Ranskassa, netittömänä ja puolustuskyvyttömänä -- ja mitä kaikkea mun tulisi niistä tapahtumista tietää.
Laitoksen opetuksenkehittämisseminaari on taas ensi viikolla. Se pidetään joka toisen vuoden syksyllä ja aina se tulee yhtä yllättäen kulman takaa. "Joko se nyt jo tänä vuonna taas?" Seminaarin työryhmissä opiskelijat toimivat puheenjohtajina. Luulin jo välttäneeni nakin tällä kertaa, kunnes sain tänä aamuna tekstiviestitse "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä". Kurssipalauteryhmähän sieltä pamahti päin pläsiä.
No, ainakaan vaihdosta palaava ei voi tahattomasti syrjäytyä tällaisista hommista, jos on jo ennen vaihtoa onnistunut sotkemaan lusikkansa tarpeeksi syvälle työryhmäsoppaan.
Nyt pitäis sitten hiljalleen palata arkeen. Laskin, että viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut kotona jotakuinkin kolme viikkoa. Tulin kotiin lauantai-iltana, olen viettänyt sen jälkeen pari päivää sängyn pohjalla niistäen ja oikeusfilosofian tenttiin päntäten. Sinäkin aikana olen jo huomannut joutuneeni erilaisiin työryhmiin jne. edes tietämättäni ajoissa asiasta. Näköjään kotona sairastaminen ei ole mikään oivallinen nakinväistökeino. Tänään pitäisi palata yliopistolle, koska oikeussosiologian harjoitusseminaari kutsuu. Sen jälkeen pitäisi selvittää, että mitä kaikkea on tapahtunut sinä aikana kun olin Ranskassa, netittömänä ja puolustuskyvyttömänä -- ja mitä kaikkea mun tulisi niistä tapahtumista tietää.
Laitoksen opetuksenkehittämisseminaari on taas ensi viikolla. Se pidetään joka toisen vuoden syksyllä ja aina se tulee yhtä yllättäen kulman takaa. "Joko se nyt jo tänä vuonna taas?" Seminaarin työryhmissä opiskelijat toimivat puheenjohtajina. Luulin jo välttäneeni nakin tällä kertaa, kunnes sain tänä aamuna tekstiviestitse "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä". Kurssipalauteryhmähän sieltä pamahti päin pläsiä.
No, ainakaan vaihdosta palaava ei voi tahattomasti syrjäytyä tällaisista hommista, jos on jo ennen vaihtoa onnistunut sotkemaan lusikkansa tarpeeksi syvälle työryhmäsoppaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
