Ohne Holland wir fahren nach Berlin

Pahoitteluni siitä, että päivitysväli on venynyt. Vietin riemukkaan viikon Ollin ja Veeran seurassa (btw jos mainitut henkilöt sattumalta lukeutuvat enemmän tai vähemmän uskollisiin lukijoihini niin kiitokset myös vierailustanne, oli kiva nähdä). Mainzissa on jälleen kauniin kesäistä ja lämmintä, viiniköynnöksissä alkaa kukkien sijaan olla jo pienet rypäleenalut ja ranskalainen kaverini Aurélie varmisti tiedon, että pääsen syyskuun alussa Ranskaan noin viikoksi töihin sen sukulaisten viinitilalle. Siellä syntyy burgundilaista punaviiniä, mmm. Elämä rullaa siis kaikin puolin mukavasti.

Nyt tarttis kyllä järjestää jostain hiomavaunu sumuisena aamuna. Ultra Bran laulusta Minä suojelen sinua kaikelta on enää se kohta toteuttamatta. Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen...
...seissyt Kölnin rautatieaseman laiturilla kolme...

...ja nähnyt samanaikaisesti Kölnin tuomiokirkon, joka sattumalta sijaitsee aivan aseman vieressä. Lisäksi olen kahlannut rantaveteen, soutanut soutuveneellä sumuisena aamuna, seissyt laiturilla hiljaa ja kuullut äänet kaukaisten laivojen, eksynyt Latviassa, kävellyt kaupungin reunan yli, luullut katoavani, mutta päässyt kuitenkin takaisin. Vieraiden ihmisten juhlissakin on tullut vierailtua, samoin kaupungissa jonka kahviloissa minut tunnetaan, eli yhtä vaille kaikki on tullut hoidettua. Ratikka- tai hiomavaunukuljettajat, ilmoittautukaa. Palveluksianne tarvitaan. ;)

Köln oli muuten upea. Kiipesimme rappusia pitkin tuomiokirkon torniin näköaloja ihailemaan. Ahdasta oli kapeassa portaikossa ja rappusia riittämiin, mutta näkymät olivat taatusti sen arvoiset. Illan kruunasi tietysti rankkarikisaan asti jatkunut Sveitsi--Ukraina-ottelu stadionin sisäpuolelta katsottuna. Viva Colonia!

"Wir werden Weltmeister" on näinä päivinä suosituin toive Saksan kaduilla. Koko maa raikaa jalkapallolauluja ("...ohne Holland wir fahren nach Berlin...") ja Saksan omien matsien aikaan maa on aivan sekaisin. Saksan joukkueen (Ballack! Klose! Frings! Schweinsteiger!!!) uskollisena fanina on hienoa olla täällä kisojen aikaan. Suomessa saisin hurrata yksin. Muistelisin löytäneeni Helsingistä paljon Brasilian, Italian, Englannin ja Ranskan fanituotteita, mutta Saksa-kamaa on aina saanut hakemalla hakea. Täällä sitä on tarjolla riittämiin -- enemmän kuin kukaan voisi kuvitella hankkivansa -- ja peukaloni ovat taatusti edelleen pystyssä isäntämaan puolesta.

Maailman pisin päivä

Olli tulee Mainziin illalla enkä mä millään jaksais odottaa siihen asti. Menen Frankfurtiin lentokentälle vastaan, toivottavasti löydämme toisemme helposti. Se kenttä on nimittäin suuuuuuri paikka, jonne on helppo eksyä. Tänään sellaista ei saa tapahtua, kun minun on määrä vihdoin tavata avopuolisoni jonka kanssa olen elellyt eri maissa kohta kolmisen kuukautta. Vaan miksi kellon viisarit tuntuvat pysähtyneen? :)

Ostin tuulettimen pöydälleni hyrräämään, nyt huoneeseeni ei enää paistu. Melkoisen halpoja ovat saksalaiset supermarketit, kun esimerkiksi tämä tuuletin -- 30 cm halkaisijaltaan -- maksoi 12,97 e. Jouduin toki sen itse kokoamaan, mutta tottahan nyt tällainen rämäkkä remonttinainen tuollaisiin pikkuaskareisiin pystyy. ;) Tämä trooppista lähentelevä ilmasto saattaa kuluttaa kaloreita tuplasti, koska vyöni menee yhtäkkiä yhtä reikää tiukemmalle eivätkä housut enää pysy jalassa ilman vyötä, siitä huolimatta että lenkkeilymääräni on vakio (1-2 tuntia päivässä, yleensä sauvojen kera) ja yksi italialainen jäätelöpallo maksaa täällä 60-70 senttiä. Nyt en ole kyllä tainnut syödä jäätelöä viikkoon. Täytyypä korjata tilanne tänään, kun vien Ollin vähän katselemaan kaupunkia.

Gradu on taas jumissa, yllätys yllätys. Sen sijaan olen kirjoittanut huiman määrän esitelmiä ja Power Point -esityksiä. Yhtäkkiä kaikilla kursseilla halutaan opiskelijoiden pitävän esitelmiä. Mietin yhä miten selviän Baltian maiden tuntemuksen esitelmästä kunnialla -- 20 minuutin pälätys Viron yliopistoista olisi suomeksikin vaikeaa, ainakin jos siitä haluaa tehdä mielenkiintoisen. No jaa, kurssin ainoa poika kertoi (seitsensivuisen monisteen saattelemana) Viron armeijasta ja kertoi yksityiskohtaisesti mm. siitä, minkä mallisia tankkeja niillä on. Ehkä siellä on lupa olla vähän langweilig.

Äh, vielä pitää odotella kuutisen tuntia ennen kuin Olli on täällä. Kulu, aika, kulu!

Elävien kirjoissa

No joo, tiedän että piti päivittää (ainakin Luxemburgin tunnelmia) jo viikko sitten. Puolustaudun sillä että täällä on lämpötila ollut viime viikolla reippaasti kolmenkympin paremmalla puolen ja arska on paistanut koko ajan. Toisin sanoen aivoni alkavat ulkona tuntua keitetyiltä alta aikayksikön jos unohdan sitoa pääni peitoksi huivin. Kävin tänään kavereiden kanssa lähellä sijaitsevassa Heidelbergissä, jossa on mm. upea rauniolinna, iso vanhakaupunki ja Saksan vanhin yliopisto. Siellä kadun varressa tököttävä digitaalinen lämpömittari näytti 37 astetta. Lääh.

Yliopistolta puuttuu koneellinen ilmastointi, ainakin siitä rakennuksesta jossa minulla on suurin osa luennoista. Saksassa "ilmastointi" näköjään tarkoittaa avointa ikkunaa, josta tulvii reippaasti vähintään 30-asteista ilmaa sisään. Saleja vaivaa myös alituinen hapenpuute, joka saa ihmiset nukahtelemaan ja nuokkumaan kuin veden tarpeessa kärsivät kukkaset. Että valittakaa vaan siellä Helsingissä mukavasti ilmastoidussa päärakennuksessa siitä kuinka palelette luennolla. Ottaisimme ne ilmastointilaitteet mieluusti tänne, niille olisi tasan käyttöä. Herään joka yö vähintään kolme kertaa hikiseen kuumuuteen, juon puoli litraa vettä, välillä oksennan. Huomenna aion mennä supermarketiin ja investoida seitsemän euroa pieneen pöytätuulettimeen, niin saan edes joskus nukuttua. Lämpötila nimittäin nousee vielä yli neljänkymmenen, sanovat. Odotan riemulla tiistaipäiviä ja kahdeksan tunnin luentoputkiani siinä vaiheessa. :(

Mainz on jokilaaksossa, joten kuumuus on myös kosteaa. Jos haluatte konkreettista kuvitelmaa skandinaavin fiiliksistä täkäläisessä ilmastossa niin kuvitelkaapa että jäisitte lukkojen taakse alasaunaan sen jälkeen kun 30 tyyppiä on viettänyt siellä yön yli railakasta saunailtaa ja höyrynnyt välillä pyyhkeet päällä pukuhuoneessa lisää kuumaa kosteutta ilmaan. Lisätkää siihen se huomio että ilmastointikanavat (sikäli kuin niitä alasaunalla on) ovat tukkeutuneet ja joudutte jakamaan hengitysilmanne niiden 29 muun tyypin kanssa. Pelastus saapuu ehkä vuorokauden kuluttua kun järjestösihteeri ehtii paikalle avaamaan oven, yksi suihkuista valuu vettä tauotta eikä kiuasta saa pois päältä. Miinustakaa sitten tilanteesta maininta järjestösihteerin tulosta ja sen myötä kaikki toivo pelastuksesta ja tiedätte, miten helppoa täällä on välillä hengittää.

Muuten on kyllä päheetä kun aurinko paistaa, eikä sada, eikä ole kylmä. Olen jo ruskettunutkin kivasti, sikäli kun skandinaavisen vaalea ihotyyppi ykkönen voi ruskettua. Toisin sanoen näytän ihan hyvän väriseltä kunnes eteläeurooppalaiset vaihtarit saapuvat paikalle. Jos luennot peruttaisiin, täällä olisi ihan mahtavaa. Mikäs tuolla pihanurmikolla on huovan päällä kölliessä, virkatessa ja lueskellessa. Eikä niissä luennoissakaan sinänsä vikaa ole, mutta kun ne salit ovat helteellä niin karmeita. Onneksi luentojen jälkeen voi kävellä kaupungille, virkistyä tuulenvireestä Reinin varrella ja maistella ehkä vähän italialaista jäätelöä tai Apfelschorlea (= omenamehua ja vissyä sekaisin, mahtavan hyvää kesähelteellä).

Joitain Luxemburgin kuvia löytyy neuleblogistani, lisää yritän saada laitettua nettiin pikapuoliin. Ja kyllä, pidän ihan oikeasti blogia käsityöharrastuksistani. Eikö se ollut jo selvää ettei mulla ole elämää? ;)