maanantaina, lokakuuta 10, 2011

Palak paneer

Rakastan intialaista ja nepalilaista ruokaa, erityisesti palak paneeria. Tiedättehän sen ruokalajin, jossa on tuorejuustoa pinaattikastikkeessa? Muokkasin siitä oman versioni yhdistellen Ruokalan ja Vegusafkan ohjeita. En laittanut paprikaa enkä tomaattipyrettä. Soseutin kikherneistä suurimman osan ja yhdistin näin saamani tahnan soijakermaan. Sitten sekoitin koko höskän pinaattiin ja lopulta tuorejuustot sekaan.

Sitten tein naanleipää, raithaa ja lassia. Naanleivän tein puolikkaalla ohjeen määristä ja siitä tuli juuri sopivasti kahdelle. Raithaan ja lassiin mulla ei ollut ohjetta, mutta keksin ne omasta päästäni jäljitellen mahdollisimman hyvin naapurin nepalilaisen makuja.

Lassiin tuli

1 prk metsämansikkajogurttia
~1,5 dl maustamatonta jogurttia
4 jääpalaa
pieni loraus rasvatonta maitoa
1 rkl kardemummaa

Heitin kaikki aineet suunnilleen yhtä aikaa tehosekoittimeen ja annoin surrata tasaiseksi juomaksi.

Raithaan raastoin kurkkua ja sekoitin sen luonnonjogurttiin, mausteeksi ripaus suolaa ja jääkaappiin vetäytymään reiluksi puoleksi tunniksi.

Ai että tuliko hyvää? No tuli. Aika autenttista jopa. Ja puolisokin tykkäsi. :)

torstaina, syyskuuta 15, 2011

Punkku-tunnelmissa

Syksyn paras partiotaitokisa on taas täällä. Ja kuten aina kisaan lähtiessä, olen ihan fiiliksissä – ja samalla pohdin, mikä saa minut aina lähtemään märkään metsään hirvikärpästen keskelle tekemään kätevyystehtäviä ja muistelemaan morse-aakkosia. Voi, kunpa viikonloppuna ei sataisi.

Viime vuonna tuli vettä oikein urakalla. Keräsimme maastosta reitin varrelta kanttarelleja ja herkkutatteja Lauran termariin illallista varten, leikimme kumman kaa -leikkiä ja nauroimme välillä katketaksemme. Kun veistelin sateisella yörastilla keskellä savipeltoa puukolla keitettyjä perunoita pariisinperunoiksi, hengitys märässä, viilenevässä syysillassa höyryten, en tohtinut ajatella kotisohvaa. Eväsrusinat ja minttusuklaarakeet muuttuivat tahmaisiksi kosteissa pakkauksissaan. Mutta aikuisena kisaaminen on mukavampaa kuin nuorempana. Sitä tajuaa ottaa mukaan untuvamakuupussin, tarpeeksi ruokaa ja lämmintä vaatetta, reitti on sopivan pituinen eikä kultainen sarja ylitä vesistöjä.

Voi, kunpa viikonloppuna vain ei sataisi.

torstaina, elokuuta 25, 2011

Pitkästä aikaa

Olen hengissä, siltä varalta että joku tätä epäili. Kesän loppuminen vaikutti minuun elähdyttävästi ja olen taas täysillä säätämässä kaikkea, kuten yleensä. Onnistuin löytämään jopa balettijumppatunteja, joilla tehdään tanssillisia liikkeitä rauhoittavan musiikin tahdissa. Avainsana tässä on se rauhoittava.

Ehkä trampoliinivoimistelu olisi tällä hetkellä enemmän mun alaa.

maanantaina, heinäkuuta 25, 2011

Allez-hop!

Suunta on ehdottomasti ylöspäin, vaikkei sitä uskoisi niinä hetkinä kun käy koskettamassa varpaillaan pohjamutia. Suunta on ylös ja matka hetkittäin melko nopeaakin.

Landella olossa pidän eniten niistä hetkistä, kun ilta-aurinko kultaa ympäröivän maiseman säteillään. Silloin on juuri oikea aika istua verannalla virkkaamassa apilanlehdyköin somistettua liinaa.

Tsiisus miten mummolta se kuulosti.

maanantaina, kesäkuuta 27, 2011

Laaksossa

Tahdon levätä luonasi hetken
Laaksossa, rakkaani
sillä tiedän, kuinka virkistävää
voi olla viileä tokaiji-viini ---


eikä mulle sitten juuri muuta kuulukaan tällä erää.

maanantaina, kesäkuuta 06, 2011

Edustussolmio

"Otin sulle edustushuivin. Saat vaihtaa sen kravattiin, jos et tykkää."

Joskus niin pienet asiat lämmittävät sydäntä. <3

maanantaina, toukokuuta 02, 2011

Ilokaasua

Ohmigodnevetäämultatänäänhampaan. Luvassa viikko Uuno Turhapuron näköisenä ja sitten telaketjua myös alaleukaan. Ylhäällä on tällä hetkellä vihreät kiinnikkeet, alas ajattelin pinkkejä.

Hammaslääkärikäynnissä on vain yksi hyvä puoli. Ilokaasua. Tai ihan mitä tahansa jolla mut saadaan tainnutettua niin, etten näe, kuule, tajua mitä ne tekevät.

Ois pitänyt venyttää vappua vielä yhdellä päivällä. Champagne, champagne for everyone! Or at least, for me.

Tai jos vain lähden kaikessa hiljaisuudessa takaisin Pariisiin, jossa helle hellii, kaikki kävelevät jatkuvasti päin punaisia ja naapurin ikkunalaudalla kasvaa kukkalaatikossa avokadopuu.

perjantaina, maaliskuuta 11, 2011

Waltz of the Flowers

Ooohhh!

Pitkästä aikaa löytyi kirja, joka herätti mielessäni "haluaisinpa tuon hyllyyni" -tyyppisen reaktion "lainaanpa tuon kirjastosta" -ajatuksen sijaan. Jos joku siis jostain käsittämättömästä mutta ilahduttavasta syystä miettii mulle lahjaa, niin... :)

Muuten ei mitään uutta auringon alla. Haluaisin sorsatorkkupeiton. On perjantai. \o/

torstaina, maaliskuuta 03, 2011

What a day!

Luvassa tv-hömpän kuningasilta, klo 20 Tuksu menee naimisiin ja klo 21 Satuhäät. Aion kerrankin sallia itselleni todellisen hemmottelutuokion vailla aktiivista ajatustoimintaa. Sohvannurkka? Check. Torkkuhuopa? Check. Kaakaokuppi? Check. Keskeneräinen villasukka pitsikuviolla, joka ei vaadi liikaa keskittymistä? Check. Aivoni ovat odottaneet tätä tulevaa rentoutumishetkeä koko viikon.

Oh such a perfect day!

tiistaina, maaliskuuta 01, 2011

Kiviäkin kiinnostaa?

Siis mikä teitä ihmisiä vaivaa?

Kauna, katkeruus, kateus, kaikki ne tekevät ihmismielestä likaviemärin. Jos joku muu joskus saa jotain hyvää tai kaunista tai tulee jostain iloiseksi, niin millä tavalla muka se on meiltä pois? Ja jos itse saa jotain kivaa, miksi aina pitäisi olla vielä paremmin?

Olen usein iloinen, hymyilen ja nauran paljon, ja tiedättekö miksi? Koska en osaa olla pitkävihainen tai kantaa kaunaa. Tulen iloiseksi pienistä asioista, ilahdun muiden ilahtuessa ja pidän muiden ilahduttamisesta. Omien onnistumisten lisäksi osaan ja haluan iloita myös siitä, kun jollekin toiselle tapahtuu jotain kivaa. Turha siis hakea täältä taustakaikua valitukselle siitä, kuinka nuo toiset tuolla varmasti saavat paremman tai hienomman tapahtuman kuin me, tai kuinka niillä muuten on hauskempaa. Entä sitten? Ulkona on melkein kevät ja aurinko paistaa ja päässä soi Maria Mena.

Minä suljen korvani puheiltasi. Sen sijaan neulon ystävälle villasukat ja toivon ystävän ilahtuvan. Kokeile samaa, tiedä vaikka saisit hymynkin.

sunnuntaina, helmikuuta 27, 2011

Elän humpalla

Yhtäkkiä ruoka on saanut aivan uuden merkityksen elämässäni. Sellaiset asiat, kuten moniviljaleipä tai valmiiksi silputtu salaatti, tuovat jännästi uutta virettä elämään. Tai toisivat, jos söisin niitä.

Hemmetin hammasraudat. Elän kahvilla, viilillä ja särkylääkkeillä.

Kuulemma olo alkaa kohta helpottaa, sentään. Toistaiseksi ei ole tehnyt mieli syödä mitään, koska ei tee mieli koko ajan harjata hampaita. Ei tee mieli haukata mitään, koska se sattuu. Vältän myös kaikkea mikä voisi jäädä rautoihin kiinni, koska se inhottaa, ja valivali. Himoitsen näkkileipää, raakaa porkkanaa ja kaikkea muutakin mikä ei missään nimessä tule juuri nyt kyseeseen. Onneksi sentään inhoan toffeeta (paitsi en hopeatoffeeta...), en tykkää merkkareista ja fysioterapeutti kielsi jo 10 vuotta sitten syömästä purkkaa. Jos tätä jatkuisi pitempään, olisin melkomoisessa rantakunnossa alta aikayksikön.

Yritän olla ajattelematta sitä, että kohta saan kimalletta myös alaleukaan, ja keskityn tulossa olevaan aikaan, jolloin niskajumit ovat historiaa. Enkä muuten pure hampaita öisin enää nytkään, sillä se sattuu.

perjantaina, helmikuuta 25, 2011

Rautanaamio

Se on toivottavasti luvassa jäähyväiset niskajumeille parin vuoden sisällä. Mut kukaan ei kertonut, että kun saa kolmekymppisenä hammasraudat,

sitä muuttuu jänikseksi
vielä niin rumaksi sellaiseksi


Miten näiden kanssa syödään? Entä käytetään hammaslankaa? Milloin etuhampaita lakkaa särkemästä?

Täytyy vissiin hankkia sellainen hammasväliharja.

keskiviikkona, helmikuuta 23, 2011

Se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta, kun hämmästyn. Aivan yhtäkkiä aamut ovat jo niin valoisia, päivät niin paljon pitempiä. Oliko tämä tällaista jo eilen?

Viime vuosi tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta, pysähtyneiltä tuntuneet päivät, joina kykenin lähinnä tuijottamaan pimeässä huoneessa lattialla palavaa tuikkukynttilää ja ajattelemaan laiskasti sanoja "tulen ja valon voimauttava vaikutus... tulen... ja valon... voimauttava...". Mistäköhän nekin silloin pulpahtivat mieleeni.

Ja joka päivä näen työhuoneeni ikkunasta koivun siirtolapuutarhan toisella puolella. Koivun, jonka rungossa on istumiseen ihanteellinen mutka, kolmen metrin korkeudella. Nuo ihmiset tuolla, miksei niistä kukaan koskaan kiipeä siihen?

sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Vieläkö soitan banjoa?

Jos tiivistäisin viimeiset viikkoni kolmeen sanaan, ne olisivat töitä, töitä, töitä. Ja tietysti rakkautta ja onnellisuutta aina siinä töiden välillä, kun tulen kotiini josta niin kovasti pidän, sekä muutamia partiomenoja ja ystävien tapaamista. Eilen jammasin pienen hetken Lady Gagan tahdissa ja tajusin, että kaipaan ihan kamalasti takaisin showtanssitunneille. Kaipaan myös vuorille, olisi ihanaa päästä taas takaisin laskemaan, vaikka juuri pari viikkoa sitten sieltä tultiin.

Puoliso toi viime viikolla 20 eriväristä tulppaania ihan muuten vain. Ilahduin ihan kamalasti. <3

maanantaina, tammikuuta 03, 2011

2011

Ja niin vaihtui vuosi. En juuri harrasta vuodenvaihdemeemejä, mutta todettakoon, että vuosi 2010 oli varsin poikkeuksellinen vuosi elämässäni. Se oli hyvä vuosi, koska sain uusia ystäviä ja opin uutta sekä itsestäni että muista, paha vuosi, koska kesällä loppuun palaneena olo oli kerrassaan sietämätön, ja se oli niin sanotun kolmenkympin kriisin vuosi. Mutta se loppui onnellisissa merkeissä kotona, jossa parketti kiilteli, omenamartinit, gin tonicit ja cosmot sekä alkoholilla että ilman maistuivat, jääkaappimagneetit kirvoittivat vieraistamme esiin korkeakulttuurisia tuotoksia ja me nautimme kaveriemme sekä ystäviemme hyvästä seurasta.


Vuosi 2011 vaihtui Töölönlahdella. (Kuva: Suski Oksanen)

Koska niin moni kysyi tätä ilman anjovista sovelletun tapenaden reseptiä, laitan sen tänne. Olkaapa hyvät!

Tapenade

2 dl mustia kivettömiä oliiveja
1–2 murskattua valkosipulin kynttä
2 rkl kapriksia
1 rkl dijonsinappia
mustapippuria
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl konjakkia halutessasi

Valuta oliivit. Pane kaikki ainekset öljyä lukuun ottamatta tehosekoittimeen. Surruta muutama sekunti kunnes alkaa olla mössöä, lisää sitten öljy ohuena nauhana mukaan koneen edelleen käydessä. Tarkista maku. Tapenade säilyy jääkaapissa useita päiviä tiiviiseen rasiaan pakattuna.

Tapenade on namia esimerkiksi väinämöisen palttoonnappien päällä tai patonkiviipaleilla. Jos haluaa oikein hifistellä, patskupalat voi vielä paahtaa ensin molemmilta puolilta kuumassa pannussa, jossa on hiukan oliiviöljyä.

Tänään vietän partionimipäivää. Onnea kaikille Elmereille! :)