Kunnallisvaalit tulevat, en ole valmis

Maikkarin vaalikoneen kysymykset eivät tuntuneet ihan osuvan niihin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Äänestyspäätökseeni ei ensimmäisenä vaikuta se, käykö ehdokas kaljalla, tykkääkö se oopperasta tai katsooko se mielellään leffoja DVD:ltä. Sen sijaan olisin kaivannut enemmän mm. kaupunkirakennetta, joukkoliikennettä jne. käsitteleviä kysymyksiä ja tiivistä, vapaata esitystä kunkin ehdokkaan omista vaaliteemoista. Ehdokkaiden omia kotisivuja ei ole edes linkattu, onneksi osoitteet voi sentään halutessaan copypastettaa.

Tulokset sinänsä eivät yllättäneet, paitsi "käyn oopperassa" -kerroin nosti listoilla muutamia ehdokkaita ylemmäs kuin he ehkä ilman sitä olisivat sijoittuneet. Listoilla näkyi myös paljon tuttuja nimiä. :)

No kysyivät ne sentään erinäisiä asioita palveluista ja suhtautumista suuriin ostoskeskuksiin. Silti tämä vaalikone vaikuttaa vähän ah niin trendikkääksi aiotulta, hassunhauska pilke silmäkulmassa tehdyltä. Odotan jännityksellä muiden koneiden aukeamista.

Henkilöauto ja kuorma-auto asuivat yhdessä

Jasso. Kaupunginjohtaja Pajusen mielestä Helsingin keskustassa ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi autoja. Jos jaksaisin, voisin mouhota tässä siitä, mitä katupöly tekee allergisille (ja muillekin), erityisesti keväällä. Tai voisin kertoa vaikka niistä monista kerroista, kun olen suojatietä ylittäessäni ollut jäädä auton alle joko siksi, että autoilijat ajavat röyhkeästi punaisia päin tai siksi, että autoilijat liikennevalojen puutteessa kuvittelevat itse suojatienkin puuttuvan. Tai sitten voisin pauhata siitä, kuinka jalkakäytävät ja pyörätiet ovat monissa paikoissa käyttökelvottomia siksi, että niiden keskelle on parkkeerattu autoja. Jep, tuokaa vain lisää autoja keskustaan -- kunhan siirrätte keskustasta kaiken olennaisen jonnekin muualle, jossa niitä autoja ei ole.

Samaan aikaan toisaalla: meille näyttäisi muodostuvan ensi vuodeksikin hallitus. Näin tällä viikolla ja aamulla sitten lähtö SYL:n liittariin. Hätäpyykätyt sukat kuivuvat sulassa sovussa kylppärissä ja bussi lähtee kahdeksalta, zzz. Kun ottaa huomioon, miten vähän olen tällä viikolla nukkunut, mun pitäisi varmaan olla jo nukkumassa.

Onnellinen fiilis

Jep, juuri nyt on helpompaa hymyillä kuin olla hymyilemättä. Itse asiassa hymy tulee kasvoille ihan itsestään ja pysyy siinä kuin liimattuna. Hienoa, HYAL!

Huomenna iltapäivällä tarkistuslaskentalautakuntaan, jonka parissa kuluukin sitten nätisti pari seuraavaa vuorokautta. Tänä iltana ei kuitenkaan ajatustakaan työnteolle, vaan jee, jee, jee.

Massan keskellä

Usein ja monessa yhteydessä toistettu väite: "Oikeustieteellisessä tiedekunnassa järjestetään vain ja ainoastaan massaluentoja."
Jep. Eilen olin luennolla ainoa osanottaja, tänään meitä oli jo kaksi (minä ja yksi lisuria vääntävä jatko-opiskelija). Ehkä käyn jotenkin hassuja kursseja tai sitten oikeustieteellisessä tiedekunnassa ei järjestetä vain ja ainoastaan massaluentoja.

Tulkaa ihmiset Viikkiin ennakkoäänestämään. Istun siellä, kunnes on aika lähteä luennolle, en oikein kehtaa olla poissa, jos läsnäoloprosentti romahtaa silloin puoleen. Ja tämä kurssi (yhden kirjan tentistä korvaava, kaksi viikkoa kestävä) on sitä paitsi ainoa luentosarja, jonka tänä vuonna suoritan -- opinto-oppaasta ei löytynyt oikein enää muuta mahdollista tai kiinnostavaa. Pääaine tuntuu nyt kummalliselta, sillä saan paljon enemmän iloa irti Marxista, Durkheimista ja Weberistä kuin Isosta suomen kieliopista. Oman laitoksen käytävällä näkee jo paljon harvemmin täysin tuttuja kasvoja ja joidenkin nuorten opiskelijoiden intomieli tuntuu itsestä aika vieraalta. Ehkä olis tosiaan aika valmistua, tässä vaiheessa opintoja kun ei ehkä kannata vakavissaan enää edes harkita pääaineen vaihtoa. Jos sitten vaikka myöhemmin perään toista tutkintoa tai jatko-opintoja tai jotain.

Mutta tämänpäiväiset laulutreenit todistivat jälleen kerran, että maailma on täynnä ihanaa musiikkia. Ihan odotan jo innolla seuraavia treenejä, joissa opetellaan ja hiotaan settiä sitä seuraavaa omaa keikkaa varten. Ja laulan suihkussa tunja kolenaa.

Talviaika

Olen sulkapalloleskenä kotona (mies on joukkue-SM-kisoissa tuomaroimassa) ja leikin SYL:n vaalikoneella. Osa kysymyksistä on näköjään edarivaalien kannalta aika yhdentekeviä ("pitäisikö kunnallisvaalien äänestysikärajaa laskea?") ja suurin ärsyttävyys koneessa on se, ettei kaikkien ehdokkaiden vastauksia pääse vertailemaan omiinsa. Vaalikoneen perusteella olen näissä vaaleissa melkoisen puolueeton humanisti -- voisin äänestää noiden vastausten perusteella varmaan pariakymmentä eri henkilöä kolmesta eri ryhmästä ja viideltä eri listalta.

Vaalikone on kyllä auttanut selvittämään, ketä en ainakaan äänestä. Jumbolista ei nimittäin ole muuttunut edes kysymysten painotuksia rämpläämällä (mikä vaikuttaa top kymppiin näköjään joskus olennaisestikin). Vastaamalla kyllä koulutuksen maksullisuudelle, opintotuen lainaperusteiseksi kehittämiselle tai säätiöyliopistolle -- tai vastaamalla vain yhteen tai kahteen kysymykseen -- näyttää aukenevan automaattisesti sija jumbolistallani.

Maijan ihana mekko on kummitellut mielessäni koko viikonlopun ja käyn tuon tuostakin vaatehuoneessa hypistelemässä sinne kertyneitä kankaita miettien, osaisinko ommella itselleni jotain vastaavaa, joskaan en samanlaista ja pahastuisikohan Maija, jos yrittäisin. :) Oma mekkoni tuskin pääsisi Vanhan bäkkärille ihan heti, mutta ainakin siellä perjantaina heilunut hameeni voisi lällättää sille iloisesti vaatehuoneen perukoilla. Vedimme siis perjantaina Kuokkien kanssa kvintettikokoonpanolla keikan Sampsa ry:n satavuotisjuhlissa Vanhan lavalla ja naukkailimme sen jälkeen laittimansikkasiideriä bäkkärillä. Oikein hyvältä maistui, kerrankin jopa tällaisesta yleensä vain ranskalaisen ja brittiläisen siiderin vankkumattomasta ystävästä. Ehkä tilanne paransi makua -- ja se, että juoma oli oikeasti kylmää. Oikein hienot puitteet keikalle kyllä. :)

Talviaikaan siirtyminen sekoitti pääni taas, sillä en yllä siirtämään olohuoneen kelloa oikeaan aikaan. Ja Söldenin suurpujottelu sai minut haluamaan Alpeille. Ulkona on ollut koko päivän niin hämärää, että olohuoneessa on pakko pitää lamppua päällä. Talvi on selvästi tulossa.

Vaalien jälkeen

Jaha. Ihana kevät muuttuikin sitten vaihtelevaksi rae- ja räntäsateeksi. Siitepölyhaitta ei kuitenkaan ole poistunut, joten nythän elämä vasta auvoisaksi muuttuu. Ajatelkaa, saa kevään ja talven parhaat puolet yhdessä! Voi niiskuttaa ja aivastella samalla kun kahlaa polviaan myöten loskassa ja räntää sataa ylöspäin. <3

Löysin sitten lopulta itselleni sopivan ehdokkaan. Äänestin ja niin teki moni muukin, mutta rannalle tuo silti jäi. Harmi. Ylen sivuilla voi muuten tutustua ehdokkaiden äänimääriin jopa äänestyspaikoittain. Mielenkiintoista. :)

Jos opintorahan korotuksesta vallitsee suuri yksimielisyys, kuten Hesari väittää, niin kuinka nopeasti valtiovarainministeriö kehtaa sulkea rahahanat -- ja ehdimmekö ujuttaa ämpärin alle ennen sitä?

Ehdokasvajaus

Ennakkoäänestys on siis alkanut ja varsinainen vaalipäiväkin lähestyy. Olen täyttänyt suunnilleen kaikki tarjolla olevat vaalikoneet, mutta sitä täydellistä ehdokasta ei vain taida olla olemassa. Tai sitten tarttis muuttaa kehyskuntiin, pois Helsingistä -- Uudenmaan vaalipiirissä olis tarjolla tyyppi, jota voisin sekä vaalikoneiden että muun kuulemani perusteella hyvin äänestää. (Ei, en puhu Niinistöstä enkä Vanhasesta. Enkä myöskään Karpelasta tai Harkimosta. Enkä kenestäkään muustakaan iltapäivälehtien lööpeistä tutusta hahmosta.) Joku tarttis nyt kuitenkin omasta vaalipiiristä keksiä. Kirkkoveneen/Aku Ankan/Tony Halmeen äänestäminen ei minusta tunnu hyvältä vitsiltä. Ainahan voi tietty antaa äänensä myös Maksuttomalle Koulutukselle, mutta toisaalta -- kai sieltä listoilta nyt joku sellainen pitäis löytyä, joka on edes jossain määrin sopiva äänestettäväksi ja ihan aikuisten oikeesti ehdolla.

Vaalilupauksissa ainakin seniorien hyvinvointi kiinnostaa ehdokkaita yhtäkkiä enemmän kuin kertaakaan neljän vuoden aikana. Hyvä niin ja toivottavasti kiinnostus pysyy yllä vielä sittenkin, kun uurnien sinetit on avattu ja äänet laskettu. Toivottavasti myös ne muutamat ilmoille kajahtaneet lupaukset opintorahan korottamisesta lunastetaan.

Itse etsin sopivan nuorta (mutta ei ainakaan kovin paljon itseäni nuorempaa) ehdokasta, joka perustelee mielipiteensä hyvin, jolla on arvot kohdallaan ja järkeä päässä ja jonka sydämessä palaa ehdoton intohimo pyrintöihin nuorten ja opiskelijoiden puolesta. Ne kolme varteenotettavaa tyyppiä kaikista vaalikoneiden tarjoamista vaihtoehdoista ovat liikkuneet vastauksien yhteensopivuudessa siinä 80--85 %:n rajamailla. Samat kolme siis joka vaalikoneessa. Näissä vaaleissa yksikään kone ei ole tainnut tarjota mulle muuten ainoatakaan kolmen suurimman puolueen ehdokasta kymmenen parhaan joukossa, kun taas vassarit ja vihreät ovat loistaneet listauksissa. Kertookohan tämä jotain suurista puolueistamme, minusta tai jopa molemmista?

Ohi on!

Vaalit menivät. Tulos: 48 ääntä ja ensimmäisen varaedustajan paikka humanistilistalla. Hieno saavutus! Kalenteri täyttyi vielä lisää kokouksista, mutta kaikki on kovin mielenkiintoista. On mukavampaa voida tehdä asioille jotain kuin itkeä niitä iltaisin komerossa.

Kiitos kaikille teille pupusille ja muille ihanille (jotka eivät ehkä tahdo olla pupusia), jotka äänestitte mua! Otan jokaisen äänen suurena luottamuksenosoituksena ja lupaan, että yritän olla niistä jokaisen arvoinen. Toivottavasti näemme yliopistolla tai vaikka joissain HYY:n tai jonkin järjestön (esim. Siulan) tapahtumissa! Tulkaahan myös nykimään hihasta, jos haluatte sanoa tai kysyä jotain. Olen mitä nöyrimmin käytettävissänne. :)

Viimeinen vaalipäivä. Nyt.

Äänestyspisteet ovat auki vielä kaksi tuntia. Jaoin juuri viimeiset mainokset ja stidiaskit. Valvojaiset alkavat tunnin päästä. (Jännittää ehkä vähän, joskaan ei niinkään paljon kuin silloin joskus perusopintojen lopputyön palautuskeskusteluun mennessä.)

Mitä tästä vaalitouhusta on jäänyt käteen? Mitä olen oppinut? Ainakin olen tavannut sankan joukon muita ihmisiä ja kuullut heidän mielipiteitään ylioppilaskunnan asioista. Olen itsekin oppinut ylioppilaskunnasta paljon lisää ja kiinnostunut asioista entistä enemmän. Jos en pääse läpi vaaleissa, niin hengaan varmasti ainakin taustavaikuttajana. Varaedustajana olisi varmasti kivaa ja muitakin töitä riittää aina kaikille, joilla on kiinnostusta niitä tehdä. (Sen olen viimeistään HYAL:in hallituksessa tämän vuoden aikana oppinut.) Olen myös alkanut ajatella ylioppilaskuntaa konkreettisempana elimenä kuin aiemmin. Myöskään SYL ja OLL eivät kaiken kuulemani ja lukemani myötä enää ole minulle pelkkiä tyhjiä nimiä. En tiedä, olenko tämän jälkeen parempi ihminen -- mikä ei varsinaisesti lukeudukaan tavoitteisiini näissä vaaleissa :) -- mutta ainakin kiinnostuneempi ja koko joukon viisaampi.

Ylioppilaskunnalla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa moniin opiskelijan arkeen vaikuttaviin asioihin. Jos jokin kismittää, niin nyt on aika toimia. Uurnat ovat auki vielä kaksi tuntia ja meitä ehdokkaita riittää varmasti joka lähtöön. Vain äänestämällä voi vaikuttaa siihen, millaiset ja miten ajattelevat henkilöt tätä ylioppilaskuntaa (ja siten meitä kaikkia) edustavat seuraavien kahden vuoden ajan.

Lisäksi haluaisin kiittää niitä, jotka ovat äänestäneet minua tai ehkä aikovat vielä äänestää. Toivottavasti nähdään vaalivalvojaisissa, yliopistolla tai jossain muualla myös tulevaisuudessa.