Viimeisimmässä Ylkkärissä jaksetaan moneen kertaan mainita siitä, kuinka ylioppilaskunnassamme rakennetaan mieluummin parkkipaikkoja kuin bändikämppiä. Ajattelin ensin, että en jaksa kommentoida lehden sisältöä täällä, kun sitä monessa muussa paikassa kuitenkin analysoidaan tarkemminkin, mutta menköön nyt tämän kerran.
Itse en pidä parkkipaikoista sen enempää kuin Andy Mc Coy -klooneistakaan (ja tällä en siis tarkoita rokkareita tai bändiporukkaa yleensä vaan sellaisia poitsuja, joiden elämä on kaljan- ja pillerinsekaista rock'n'roll, baby, meitsi on iso stara -glitteriä siitä huolimatta, että bändin tähän mennessä suurin ja ainoa kunnon keikka on suuntautunut Oranssin klubille). Kunnon bändejä vastaan mulla sen sijaan ei ole mitään, eikä kyllä Oranssiakaan. Aikanaan siellä järjesti ekan keikkansa mm. Rasmus-niminen bändi, joka sittemmin lisäsi nimeensä artikkelin. Pojilla oli valkoiset hoitsutakit ja ne olivat meidän varhaisteinien mielestä tosi söpöjä. Musta siinä ei olisi mitään pahaa, jos HYY tarjoaisi harjoitustilaa nykyajan hoitsutakkisille pojille ja tytöille -- etenkään jos Dommalla alkaisi bändien myötä notkua hyvännäköisiä bändäreitä... ;) Vihreiden -- vai oliko se Sitvasin? -- ehdotus olisi varmaan ollut ihan kannatettavakin, jos siihen ja sen vaikutuksiin olisi saanut perehtyä etukäteen. Ongelma oli siinä, mistä Esa Mäkinenkin lehdessä mainitsi: esitys pomppasi kokouksessa tarjolle aivan puun takaa ja valmistelemattomana. Sääli sinänsä.
Mulla on unelma kuten Abballa muinoin ja se on sellainen, että kaikki ryhmät oikeasti skarppaisivat ennen kokousta, jos niillä on jotain hyviä ehdotuksia sinne tuotavaksi. Inhoan sitä junametaforaa, jota HYYn piirissä tunnutaan käyttävän paljon, mutta sovellan sitä silti tähän vähän muunneltuna: junan kyytiin on paljon helpompi nousta asemalta kuin radan varrelta kohdassa, jossa nopeusrajoitus on 120 km tunnissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti