Meil Mannerheim

Tilaohjelma kuohuttaa tunteita. Yksi suurimmista kysymyksenaiheista lienee Uuden ylioppilastalon A-rappu ja Liisankadun osakuntien itselleen sieltä toivomat tilat. Toisessa hallituksen tarjoamista vaihtoehdoista Liisankadun osakeille tarjotaan tilat Uuden A-rapun 5. kerroksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa Mannerheim-salia ja noin 230 neliötä muuta tilaa. Toisessa vaihtoehdossa osakunnille tarjotaan 230 neliön tilat Leppätalosta. Tilantarvetta on kommentoitu eri tahoilta ja tilanteissa pitkään ja hartaasti, suoraan ja ohimennen, mutta minäkin aion nyt jauhaa sitä tässä vielä hiukan. Jos vaikka saisin teidät keskustelemaan aiheesta vielä lisää. :)

Mielestäni Mannerheim-salin kaltainen arvokas ympäristö on tarpeen "kaljaa ja tiedettä" -tyyppisten tilaisuuksien järjestämiseen, eikä hallituksen ehdottama Cajsa/Politicus-yhdistelmä tarjoa näille samanlaisia puitteita. Mielipiteeni on toki henkilökohtainen, tykkään hienoista tilaisuuksista ja kaljan ja tieteen yhdistelmästä, vaikka esimerkiksi oma taustajärjestöni Siula ei ole minun aikanani käyttänyt Manskua kertaakaan (SKS:n juhlasalia sen sijaan kyllä). Mansku tai sitä vastaava sali on tärkeä näitä tilaisuuksia järjestäville. Ymmärrän kyllä senkin, että myös osakuntatoiminta vaatii salia, mutta mielestäni tilanne, johon tulisi tähdätä, on jossain näiden puolivaiheilla, sellainen, missä mikään osapuoli ei joudu supistamaan tai huonontamaan olosuhteitaan olennaisesti toisen hyötyessä.

Toinen minua kiinnostava juttu on klusterittomien järjestöjen asema. Esimerkiksi Siulan lienee turha uneksia Leppätalossa sijaitsevista tiloista (tosin olemmekin kotiutuneet hyvin huoneeseemme Domman B-talossa ja viihdymme siellä). Toivon, että myös pienemmissä tiloissa, ehkä ahtaallakin, majailevia järjestöjä muistetaan helpotuksin, kun uusia tiloja tulee jakoon. Suunnitelmat kokoushuoneiden laajentamisesta yhdistämällä niihin järjestötiloja tuntuvat sitä pelottavammilta, mitä enemmän niitä esitetään. Ei tunnu kovin reilulta, että toisten saadessa uusia ja hienoja tiloja toiset joutuisivat vain entistä ahtaammalle.