Kotiinpaluu

Terveisiä laitoksen kirjastosta, jossa istun pitkästä aikaa aikomuksenani viettää täällä kaksi seuraavaa viikkoa. (Jos etsitte minua, niin täällä olen graduni parissa -- joskin tänään viimeistelen modernin oikeuden esseetä.) Suoraan sanoen tuntuu siltä kuin olisin palannut kotiin. Melkein jokainen naama on tuttu ja kaikki kiire ja stressi on poissa, kun istahtaa tänne tuttujen kirjahyllyjen väliin. Oih. <3

Olen ollut liian kauan poissa yliopistolta. Sínä aikana, jonka olen viihtynyt työelämässä kirjastossa puurtamisen sijaan, on kirjastoon ilmestynyt uusia viherkasveja, Siulan hallitus vaihtunut, uusia kerhoja perustettu, kahvin myynti lopetettu päärakennuksen ruokalapuolella ja Unicafe-lounaan hintaa nostettu. Ihanaa olla taas täällä. Nytissä työskenteleminen oli mukavaa, mutta yliopisto tuntuu jotenkin luonnolliselta kasvuympäristöltä. Hih, ihan kuin olisin jokin sieni, joka elää symbioosisuhteessa tietyn puulajin kanssa. :)

Mitä HYY-politiikkaan tulee, Maija Jäppinen saapuu tänään keskustelemaan ryhmämme kanssa viime viikolla tapahtuneesta. Toivon todella, että kaikki mieltä kaihertavat asiat saadaan selvitettyä. Pysyn edelleen siinä väitteessä, etteivät osakuntalaiset ja aine- sekä harrastusjärjestöläiset ole loppujen lopuksi kovin erilaisia. Me kaikki opiskelemme. Me kaikki pidämme kivasta toiminnasta ja juhlimme joskus. Ja ennen kaikkea me kaikki hengitämme samaa ilmaa, jota varmaan myös riittää kaikille.

Ja uskokaa tai älkää, osakkien ja järjestöjen lisäksi myös poliittisissa ryhmissä on ihan tavallisia opiskelijoita. Eikä niilläkään ole kiduksia. :)