Ei ole viidestoista yö tämä, mutta silti viimeinen yö Saksassa. Huone on tyhjä ja valkoinen ja täällä kaikuu. En muistanutkaan, että huoneeni on näin iso, vaikka olen täällä 5 kk asunut. Olen lahjoitellut tavaroitani naapureille ja ystäville, siis niitä tavaroita, joita en saa vietyä mukanani. Asuntola on siitä kätevä paikka että kaikelle tarpeettomalle löytyy täällä yleensä uusi omistaja. Kasvinikin löysivät uuden kodin, ihana marokkolainen ystäväni otti mielellään vastaan sitruunapuuni ja muhkean muratin, jonka olen ihan itse pienestä kasvinpätkästä kasvattanut.
Postitin osan tavaroistani Suomeen, ts. kolme pakettia. Lentokoneeseen vien matkalaukuissani noin 7 kg ylipainoa. Okei, ylimääräinen matkatavara maksaa viisi euroa kilolta, mutta hintaero postitukseen verrattuna olisi nyt olematon, kun pakkauslaatikot loppuivat. Ja kiltti ystäväni (se sama jonka luokse kasvini muuttivat) lupasi tulla huomenna saattamaan mua asemalle ja auttamaan matkalaukkujen raahaamisessa! Ihanaa, näin jo painajaisia siitä kuinka läkähdyn kuormani alle ja lyyhistyn puolimatkassa maahan enkä pääse enää ylös.
Nyt olis mehevää olla kustannusyhtiön tieto- ja oppikirjaosastolla töissä. Uusia töitä taitaa sataa niskaan ihan justiinsa, kun Pluto ei ole enää planeetta.
Edit: pahoittelut, Blogger sekoilee taas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti