Kotona jälleen

Paluuhässäkkä vei viikon, mutta nyt alkaa Suomi tuntua taas tutulta. Osa opintosuorituksista on yhä rekisteröimättä, mutta kurssi-ilmoittautumiset onnistuin hoitamaan. Tai siis kurssi-ilmoittautumisen, koska vain yksi haluamistani kursseista sellaista vaati. Täällä on näköjään tapahtunut kaikenlaista, Porthaniakin on taas avattu. Siitä on remontissa tehty varsin hieno, mutta en muistanutkaan, kuinka kovasti inhoan niitä pyöröovia.

Fuksit näyttivät kauhean pikkuisilta, kun olin perjantaina puhumassa Siulan sivuaineinfossa. Tuntuu siltä, että yliopistoon tullaan nykyään suoraan yläasteelta, lukio jää väliin. Tai sitten olisi ehkä aiheellista myöntää, että se tuntuu siltä vain koska itse vanhenee. ;) Olen viidennen vuoden fuksi, tervehdys. Pakko sanoa, että ne oikeat fuksit tuntuvat kuitenkin tosi fiksulta ja mukavalta porukalta ja aikuisopiskelijatkin näyttivät tänä vuonna olevan alle neljäkymppisiä.

Portsun kahvilassa tuli kuitenkin ylläri vastaan, kun ajattelin näppärästi noutaa sieltä kahvikupposen mukaani. Ainoa take away -vaihtoehto oli 0,33 litran muki ja Portsun kahvilapuolen annosteluautomaatti (reilun kaupan termaria ei näkynyt missään) lasketti sen täpötäyteen kahvia, siis niin, ettei maitovaraakaan jäänyt. Hinta nyt ei huimannut päätä, 1,20 e, mutta kun minä olisin halunnut sellaisen normaalikokoisen kahvin, jollaisen Unicafesta ennen sai eurolla ja jossa oli sisältöä hiukan vajaat 2 dl. Pienen limpparipullon kokoinen pänikällinen juhlamokkaa on ainakin minun mahalleni aivan liian tuju annos. Luennolla ei ole kauhean kivaa jos mahaa vääntää, suolet muuttuvat suoriksi putkiksi ja liika kofeiini saa kädet tärisemään. Isot kahvitynnyrit ovat joskus ihan kiva vaihtoehto, mutta nyt, niiden ollessa ainoa optio, vetoan Unicafen täteihin ja setiin, olkaa kilttejä ja laittakaa tavallinen kuppikoko takaisin siihen rinnalle meitä herkkämahaisempia kahvinjuojia varten.