Tehokkuutta

"Olen tänään ollut tosi tehokas", kerroin ystävälleni, "olen pessyt pyykkiä, kirjoittanut kortteja ja kirjeitä sukulaisille ja siivonnut huoneeni, jotta puolisoni olisi mukava tulla vierailulle."
Ystävä vastasi:
"Entä saitko paljon tehtyä gradua?"
En tänään sivuakaan, koska olen tehnyt kaikkea muuta -- miksi ihmeessä kaikki aina yhdistävät ahkeruuden graduntekoon?

Joka tapauksessa olen tyytyväinen aikaansaannoksiini. Olen pitänyt "laiskottelupäivän" eli taukoa gradunteosta ja neulonut ikuisuuden kesken ollutta villapaitaa valmiimmaksi, kirjoittanut kolmesivuisen kirjeen mummille ja kolme postikorttia muille sukulaisille, kastellut kukat, vaihtanut lakanat, pyykännyt vaatteita, pyyhkinyt pölyt, pessyt oven ja kaapit, tiskannut viikon tiskit (ei sitä yhden hengen taloudessa jaksa aina yksittäisiä lautasia heti pestä), imuroinut, pessyt lattiat, ravistellut matot, joogannut ja tulostanut lentoliput. Seuraavaksi pitäisi kokata jotain päivälliseksi -- ajattelin perunamuusia, paistettuja sieniä ja raejuustoa ja sen jälkeen ajattelin tavata kavereita, jos porukkaa on menossa Kolleg-Bariin. Eikö tämä riitä ahkeruudeksi? Ainakin Ollin on toivottavasti mukava tulla nyt tänne, kun on siistiä ja jääkaapissa odottaa vielä pari pulloa kylmää saksalaista oluttakin. Minä puolestani maltan tuskin odottaa että pääsen lentokentälle vastaan. Huomisesta tulee piiiitkä päivä ennen kuin ilta koittaa. :)

Metallica on muuten mitä parhainta lattianpesumusiikkia. Moppasin tarmokkaasti ("FOR WHOM THE BELL TOLLLLLLSSS") ja joka nurkka tuli varmasti puhtaaksi. En ole varma jaksanko mennä tänään lenkille, kun lähes kaikki urheiluvaatteet kävivät aamulla pesussa eivätkä ehkä ole vielä kuivat ja sääkin näyttää epävakaalta. Johan tässä viiden tunnin siivouksen aikana on tullut aika paljon liikuttua ja sitä paitsi olen joogannut jo tänään ja ajattelin tehdä pari sarjaa vielä illalla. Sitä paitsi koivet voisivat kaivata vähän palautumista, kun eivät ole sellaista pariin päivään saaneet. Ehkä käyn vetäisemässä lyhyen palauttavan lenkin rauhallisemmalla nopeudella, ellei se Mainzia tänään vähän väliä piinannut ukkoskuuro palaa takaisin (taivas on nimittäin taas/edelleen uhkaavan harmaa).

Aamulla koin pienen järkytyksen, kun ikkunalaudalleni laskeutui silmämääräisesti arvioituna nelisen senttiä pitkä herhiläinen (ja kyllä, se oli ihan oikea herhiläinen, sitä ei voi todellakaan sekoittaa ampiaiseen kun sellaisen näkee). Iik! Kaikki minut kunnolla tuntevat yllättynevät seuraavasta: en joutunut paniikkiin vaan suljin täysin rauhallisesti ikkunan ennen kuin se ehti tulla siitä sisään. Ikävä tunne sydänalassa tuntui vasta kun ikkuna oli jo turvallisesti kiinni ja ötökkä tiessään. Onneksi noita ei ole Suomessa, paitsi Etelä-Karjalassa Etelä-Saimaan artikkelin mukaan.

Niin, kuten aiemmin mainitsinkin, on paluulento Suomeen nyt hankittu ja liputkin tulostettu. Elokuun lopussa siis nähdään! Haluaisin ainakin käydä mökillä ja oikeassa saunassa (oikeat saunat ovat puulämmitteisiä ja mielellään myös vesistön äärellä). Lisäksi kaipaan sienimetsään, vaikka tästä saattaa kuivuuden takia huonohko sienivuosi tullakin, kuten Hesarin artikkelissa povataan. Luotan kuitenkin siihen, että tutuista suppilovahvero- ja mustatorvisienipaikoista irtoaa tänäkin vuonna edes parin kastikkeen aineet. Mikään ei ole parempaa kuin itse kerätyistä sienistä tehty kastike kotitekoisen perunamuusin kanssa. Mmm.