Nostalgiaa

Siulan pulinapalstalla on käynnissä mielenkiintoinen keskustelu elämän ääniraidasta ja metallimusiikista. Nyt kehiin on vedetty teini-iän finninaama-ajat ja musiikki, jota silloin soitettiin. Voi apua. Mulla oli johonkin aikaan vihreä tukka, käytin paljon hameita ja villasukkia, pidin hiihtämisestä, inhosin luistelua ja kuuntelin paljon mm. Shirellesiä ja Beatlesia. Koulussa taisin olla se, joka sepitteli viisuja opettajista, asuntolanvalvojista ja ärsyttävästi käyttäytyneistä pojista ja opetti niitä muille tytöille. Yhdellä (epäystävällisellä ja inhottavalla) asuntolanvalvojalla oli muistaakseni tolkuttoman kireä villapaita ja kuusi vatsamakkaraa, joista tehtiin ikimuistoisia balladeja.

Yhdestä pojasta -- joka siis kuksi ensin kaveriani, jätti sen, sitten kuksi toista kaveriani ja taas lateli samaa lorua, "musta tuntuu, että sä oot mulle liian tärkee ystävänä, tää ei oikein toimi" -- teimme laulun, jossa kerrottiin, mitä se tekee iltaisin komerossa. (Tämä asia oli luonnollisesti koko koulun tiedossa, kiitos tämän pojan kämppäkaverin.)

Nyt jos joku kysyy, että mikä ihmeen asuntolanvalvoja ja mikä kämppäkaveri, niin valaistakoon, että olen ollut sisäoppilaitoksessa. Ehkä tämän vuoksi mulla on yläasteelta pääosin hyviä muistoja. Koulussani nimittäin oppilaat olivat vähintään 5 vrk viikossa yhdessä 24 h/vrk (viikonloppuisin mentiin yleensä käymään kotona) ja muodostivat siten kiinteän yhteisön. Toisten oppilaiden kiusaamisen sijaan siellä pidettiin puolia asuntolanvalvojia vastaan ("ei, vaatekaapissani ei edelleenkään ole huumeita eikä sinulla käsittääkseni ole kotietsintälupaa, jonka turvin voisit laillisesti penkoa kamojani").

Voih, yläasteajat. Vaikka elämä olikin paikoin angstista ("voih, X on niii-iiin ihana, mä en KESTÄ jos se alkaakin oleen jonkun toisen kaa"), niin silloin ei ainakaan tarvinnut tehdä tätä *"%&#'^@£!!!:n gradua. Huokaus. Kai tästä on pakko palata takaisin oikeuskielen pariin. (Yhdellä tytöllä täällä kirjastossa on muuten sellainen sikahieno Acer Ferrari -kannettava. Siis ihan tosi, humanistilla.) Mutta tunnin päästä lähden kyllä kotiin ja tarjoilen itselleni lasin italialaista luomupunkkua.

Hauskaa perjantai-iltaa itse kullekin. :)