Yritin löytää kalenteristani aikaa illalliselle avokin kanssa. Tulos: ei tästä illallista tullutkaan, mutta lounastamme huomenna. Illat vinkuvat ja paukkuvat menojen ja kokousten alla ja tenttikin lähestyy pelottavasti. Ai kaverien näkeminen? Onnistuu, jos ne tulevat samoihin kokouksiin tai töihin työpaikalleni. Tai kirjastoon silloin harvoin kun ehdin sinne itsekään. Iltaisin (työpäivän ja kokousten jälkeen) olen yleensä vähintäänkin puolikuollut. Miksi teen tätä? Vastaus on yksinkertainen: tykkään siitä.
Järjestötoiminta on ihanaa. Jopa rakkaat, rakkaat byrokratian rattaat kuulostavat sen yhteydessä sulosoinnuilta. Tapahtumien järjestäminen ja siinä onnistuminen on ihanaa. Jopa kaljan kantamisesta löytyy hyviä puolia -- siinä kasvavat tietysti lihakset. Ja järjestötoiminnassa oppii kaikkea sellaista, mikä voi olla tarpeen työelämässä, esimerkiksi toimimaan yhdessä ihmisten kanssa.
Tulkaa hyvät ihmiset Siulan syyskokoukseen ensi maanantaina. Luvassa on kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa, mm. ensi vuoden hallituksen valinta. Ja tietysti hyvää pullaa. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti