Münchenissa ei tekeminen hevillä lopu. Kaupungissa on upeita puistoja (olen kateellinen, Mainzissa ei ole sellaisia ulkoilumaastoja) ja Alpeillekin on ajomatkaa vain tunnin verran. Ja Deutsches Museum, mein Gott! Siihen tutustuminen vaatisi ainakin kaksi tai kolme päivää! Vaan uskoisitteko, että osa baijerilaisista käyttää "kansallispukujaan" jopa kaupungissa kävellessään? Polvisukkia, alppitakkeja, nahkahousuja, puhvihihoja ja lyhyitä perinnehamosia tuli aina välillä vastaan kadulla, metrossa ja kahviloissa. (Ja hymy oli herkässä, valitettavasti.) Ja monet rakennukset, kuten raatihuone, ovat uskomattoman kauniita! Kiipesimme erääseen kirkontorniin ihailemaan näkymiä, myöhemmin ajoimme hissillä vielä Olympiatorniin, josta näki vielä kauemmas.
Ja sunnuntai-iltana Mainziin palatessa tunsin vihdoin tulevani kotiin. Oma sänky paras sänky. Tuntuu kuin olisin ollut Saksassa jo paljon kauemmin kuin vähän yli viisi viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti