Mensa -- siinä on järkeä

Olenko muistanut kertoa, että paikallinen Unicafe, eli Mensa, on lakossa? Kaksi viikkoa on taidettu jo elää ruoatta (tai siis itse kokaten) ja lisää on luvassa. Ja tämä on lisäksi jo kolmas lakko sinä 1,5 kk aikana, jonka olen täällä Mainzissa viettänyt. Kampuksen lehti kertoo, että sama meininki on jatkunut helmikuun alusta asti. Puolalaispojat suunnittelevat kuulemma boikottia, eli kun Mensa avaa jossain vaiheessa taas ovensa, he eivät aio aterioida siellä. Joku puhui myös boikottia tukevien flyereiden -- anteeksi, suomeksi siis tietysti ojenteiden -- tekemisestä ja jakamisesta.

Järjettömintä lakossa on se, ettei kukaan tunnu tietävän varmasti minkä puolesta mensalaiset lakkoilevat. Eräänä päivänä ne seisoivat ammattiliittonsa tunnuksin koristeltuihin jätesäkkeihin pukeutuneena Mensan edessä, jakoivat sämpylöitä ja heiluttivat "Wir streiken" -tekstillä kirjailtuja lakanoita. Syytä vain eivät kertoneet. Ehkä kyseessä on se lähes universaali ja iankaikkinen "lisää liksaa" -teema. Toivottavasti tämä lakko kohta taas loppuu ja saamme ehkä taas viikon ajan ruokaa ennen kuin ne keksivät aloittaa lakkoilunsa uudestaan. Mensaruoka on oikeasti ihan hyvää ja systeemi on tosi näppärä -- oma annos kerätään monista pienistä kokonaisuuksista, jotka maksavat kaikki jotain erikseen -- pääruoat jotain euron + hiluja, lisukkeet, kuten perunat, makaronit, keitot, vihannekset ja salaatit noin 30 senttiä/annos. Lisäksi täällä on aina vaihtoehtona loistavan monipuolinen salaattipöytä. Siis silloin kun Mensa ei ole lakossa.

Luen Unicafen ruokalistoja silloin tällöin kaihoten. Ai, päärakennuksella on tänään kasvispyöryköitä! Ja aukion ruokala on seiskaan asti auki! En ikinä uskonut, että haikailisin näin kovasti opiskelijaruokalan perään. Pistelisin kohta varmaan Pedron kasvishöystöäkin poskeeni onnellisena kuin pikkulapsi, jos täällä vain olisi jokin sitä tarjoava Unicafe tai sen korvike toiminnassa.