Eilen avajaiskarnevaaleissa ymmärsin, miten paljon olen hauskasta vaihtoajastani huolimatta täkäläistä opiskelijaelämää kaivannut. Näin (Jounin sanoin) "kaiken sen, mitä avajaiskarnevaaleissa kuuluukin nähdä" eli mm. TKO-Älyn humanisteille suunnatun porkkanapurkin (muille karkkia) ja 3M:n merkkiostoksilla. Rehtorin kasvispasteijoiden täyte oli vaihdettu viimevuotisesta pinaattijutusta johonkin currysekoitukseen. Eivät ne minusta mitenkään kammottavia olleet, vaikka jotkut niin väittävätkin. Myönnän kyllä, että minäkin pidin männävuosina käytetystä pinaattitäytteestä enemmän.
"Aika erilaisia opiskelijarientoja teillä Suomessa", totesivat saksalaiset kaverini nähtyään nämä kuvat. Siellä kun yleiset opiskelijariennot rajoittuivat kampusbaareissa pidettäviin bileisiin ja vakavahenkisiin urheiluturnauksiin (mm. futiksen asuntolamestaruusjoukkueissa oli vain sellaisia pelaajia, jotka harrastavat lajia tosissaan, mahdollisesti vielä opiskelivat sitä urheilutiedekunnassa). Vaan juuri tällaista kaipasin Saksassa ollessani, älyttömiä ja älyttömän hauskoilta tuntuvia spontaaneja tempauksia. Näihin lasketaan mm. hankifutiksen pelaaminen murtsikkasukset jalassa, ponileikki Idan saunan uima-altaassa ja alasaunan pukuhuoneessa yhtäkkiä neliäänisenä ilmoille kajahtava Finlandia-hymni. Suomalaisten opiskelukaverieni kanssa olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen ja käynyt eksymässä Latviassa, ylipäänsä minulta puuttuu Ultra Bran laulun sanoista enää yksi tehtävä. Ratikka- ja metrobileitä on jo järjestetty, mutta hei, voisiko joku toimeenpanna hiomavaunuretken sumuisena aamuna?
Nyt pitäis varmaan pakata Ranskan reissua varten. Poistun maasta perjantaiaamuna, kahden seuraavan viikon ajan minut tavoittanee vain kännykällä ja sitenkin satunnaisesti. Spostien lukuun ja blogin päivittämiseen ei siellä viinitilalla välttämättä tarjoudu mahdollisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti