Vegaaninen sushiravintola

Siltä varalta, että joku täällä blogissa vielä käy kurkkimassa, päivitän.

Tykkään sushista, mutta kala-allergikkona olen aina jännän äärellä sitä tilatessani. Koskaan ei voi tietää, pyörivätkö samat veitset ja leikkuulaudat sekä avokado- ja kappamakien että kalallisten sushirullien teossa. Eikä koskaan voi tietää, onko kalaa roiskunut sinne tänne, tai onko kokki pessyt kätensä kalaa kosketeltuaan tehdessään putkeen annokset sekä minulle että seuralaiselleni. Epipen on aina mukana, mutta kivaa olisi, ettei sitä joutuisi käyttämään.

Mutta nyt. Bongasin Facebookista linkin Hodai-ravintolaan. Animalian sivujen mukaan Hodai on "lähes täysin vegaaninen aasialainen pikku ravintola (kermapurkki ja geisha-konvehteja löytyi ;)". Ruokana on kaikenlaista aasialaista vegaanisena, ja myös, tättädä-dää, sushia. Tuonne mä menen heti kun mahdollista.

Muu elämä? Keittiöremontti on lähes valmis. Kohta voimme imuroida raksapölyt nurkista ja purkaa astiat muuttolaatikoista kaappeihin. Onhan tässä 1,5 kk ilman keittiötä jo elettykin.

Meemi

Jo jonkin aikaa netissä kiertänyt meemi, mutta hitsi miten se jaksaa huvittaa minua yhä.

Vieroitusoireita

Mulla on ollut vajaan vuoden käytössä yksi lääke, jota on tässä kevään ajan vähennetty kerta kerralta ja viime viikolla sain sitten lopettaa sen kokonaan. Kaksi päivää olin ihan että jee, sitten iskivät vieroitusoireet. Ja voi juma, millaiset oireet!

Joka ilta, hyvissä ajoin ennen kuin lamput sammuu ja saapuu oikea yö, alkaa särkeä päätä, näkyä sahalaitoja silmissä, janottaa ja huimata, aivan kuin olisi juuri pyörinyt ympäri vimmattua vauhtia. Pään kääntäminen hiukankin kumpaan tahansa suuntaan vielä pahentaa oloa. Ensin ajattelin että kyseessä on jonkinlainen uudentyyppinen migreenikohtaus, mutta nyt olen hylännyt tämän teorian, koska ei migreeni nyt sentään voi jokaikinen ilta toistua, ja vielä aivan samanlaisena. Googlailin hiukan lääkkeen nimellä ja sain selville, että tällaista oloa on luultavasti luvassa vielä parin viikon ajan. Ja siis kun tämä lääke on ihan oikeasti ajettu tosi maltillisesti alas, ihan lääkefirmojen suositusten mukaisesti. Nyt alkoi toden teolla pelottaa, siis mitä myrkkyä mä oon kuluneiden kuukausien ajan sisääni vetänyt?

Ja ei, kyseessä ei ole mikään huumausaineeksi luokiteltava lääkeaine. Tämä viimeistään todistaa, että musta ei ikinä tulisi hyvää nistiä. En vaan siis niinku voi sietää vieroitusoireita.

Tuoli kuusysi

Me ollaan puhuttu nyt tyyliin kuusi vuotta, että pitäisi hankkia tuolit ruokapöydän ympärille. Siis siitä asti, kun puolison äidin vanhat wieniläistuolit hajosivat. Ne tuolit käytettiinkin aivan loppuun asti, ne ehtivät seitkytluvun jälkeen olla useammallakin omistajalla käytössä, kunnes viimein kulkeutuivat meille asti. Yksi oli jo silloin täysin käyttökelvoton ja toisestakin selkänoja puoliksi irti. Kolmannen istuinosan läpi istui muistaakseni puoliso eräissä bileissä (niin hoikka kuin se onkin) ja neljännestä humpsahti läpi joku meillä vierailulla ollut. Se jos jokin oli noloa.

Wieniläistuolien menehtymisestä asti me ollaan sitten sinnitelty kahdella Artekin 69-tuolilla, jotka ovat alun perin peräisin anopin lapsuudenkodista. Nykyisessä keittiössä aamiaistamiseen ne riittävät varsin hyvin, kun ruokapöydän toinen pitkä sivu on joka tapauksessa seinää vasten. Tulevassa kodissa kuitenkin on erillinen ruokasali (!!!) ja olisihan se kiva kutsua vieraita syömään, jos vain istuimia riittäisi. Niinpä aloin asuntokauppojen tekemisen jälkeen etsiskellä vanhoille kuusyseille kumppaneita. Aivan uusia ei tehnyt mieli hankkia, koska nykyiset istuimet ovat saaneet patinoitua jo noin 50 vuotta ja bränikät tuolit olisivat niiden rinnalla vaaleita (sekä kalliita). Niinpä suuntasin katseeni huutonettiin ja nyt pääsiäisenä viimein tärppäsi! Kahdesta eri lähteestä löytyi yhteensä neljä tuolia sopuhintaan. Innosta täristen soitin puolisolle ja sain luvan ostaa tuolit heti. Nyt kaksi niistä päästään noutamaan tänään ja kaksi matkaa postipaketissa kohti stadia. Myyjä sanoi, ettei niitä tarvitse purkaa kuljetuksen ajaksi, vaan minkähän kokoiseen pakettiin mahtuu kaksi kokonaista tuolia, ja montako henkeä tarvitaan sitä kantamaan?

Olen sairastunut hemmetinmoiseen sisustuskuumeeseen. Viime viikolla olin vähällä ostaa myös Design Letters -mukit, joita haluaisin kuusi, sukunimemme mukaan. Onneksi järki sanoi viime hetkellä ei, tähän nykyiseen kotiin ei kannata hankkia enää mitään uutta, paitsi ehkä ovet Lundiaan jos löytyy sopivat. Uudet tuolitkin pääsevät muualle kyläilemään siihen asti että ollaan muutettu.

Jos olette jogurttijäätelön ystäviä ja liikutte Töölön suunnalla, niin käykääpä muuten tsekkaamassa Yobot Runeberginkadulla. Paikan konsepti on sellainen, että jäätelöä ja tykötarpeita (= strösselit, namut, keksinmurut, hillot, kastikkeet...) saa annostella itse ihan niin paljon tai vähän kuin haluaa ja sitten maksetaan annoksen painon perusteella. Siis ihan sairaan hyvää jäätelöä, jonka maku on paljon esim. Pappagallon jogurttijädeä raikkaampi ja varmaan melko vähäsokerinen. Lisäksi raikas, värikäs sisustus ja kiva omistaja. Humanisti suosittelee lämpimästi. :)

30 and counting

Täytin eilen 30 vuotta. Minulle huomautettiin useammastakin lähteestä, että olen tasan 50 vuotta nuorempi kuin Alko. Eli kun täytän 50 vuotta, Alko täyttää sata. Voisivatkohan ne sponsoroida mun juhlia? :)

Uuteen aikuiseen elämään kuuluu tietysti uusi koti. Muutamme korttelimme toiseen päähän, noin sata metriä lähemmäksi Töölöntoria. Tilaa on tuplasti nykyiseen verrattuna, eli tarvitsemme uusia huonekaluja. Tai sitten mennään feng shui -hengessä ja tehdään jostain huoneesta tyhjä mietiskelyhuone. :D Vähänkö oma joogahuone olisi ihana! Puoliso puolestaan havittelee sähkökitarointihuonetta.

Tuttuun tapaan emme puolison kanssa ole kovinkaan ihastuneita remontointiin, joten yritämme selvitä mahdollisimman vähällä. Uudessa asunnossa on kuitenkin laminaattilattiat, jotka vaihdamme (= vaihdatamme, itse tekemällä ei synny kuin ärräpäitä) parkettiin. Niinpä olen viime viikot kuolannut netistä erilaisia parketteja, eritoten valkolakattuja tammilautaparketteja. Samoin keittiön kaapit ja tasot vaihtuvat uusiin, koska nykyiset värit ja materiaalit eivät miellytä. Ihanaa saada uusi kyökki!

Tuleva asunnonvaihdos on innostanut myös siivoilemaan nykyistä asuntoa myyntiä varten. Ei mitään kovin radikaalia, silleen ihan normaalisti putsblank vaan. Olen riehunut viime lomailuviikon kotosalla ihan vapaaehtoisesti pesten ikkunoita, puunaten pikkuista kylppäriämme ja siivoillen hyllyjä (voi vitsi kun olis ovet kirjahyllyssä, mä vihaan ovetonta ratkaisua). Olen yrittänyt jutustella puolisolle että jos ostettais Lundiaan ovet (ja yrittänyt niellä sen että tarvitaan myös uudet päätytikkaat jos näihin nykyisiin avonaisiin ei saa asennettua irtolevyjä, vai saako?), niin näyttäis siistimmältä. Mut näinköhän se ehtii mun kanssa mihinkään huonekalukauppaan, kun joutuu olemaan pääsiäisenäkin töissä. :( Tutkijan vaimona on pääosin mukavaa, kun mies on niin innoissaan aina siitä mitä kulloinkin tekee, mutta homman huono puoli on se, ettei miehellä todellakaan ole työaikoja, eli se on aina töissä.

Mut nyt olis ihana 48 m² asunto Töölössä tulossa myyntiin! Ihan itku tulee kun joudumme luopumaan tästä kodista, vaikka kiva se uusikin on. Mutta kun tän pohja on ollut meille just niin loistava ja olohuoneen puolierkkeri on niin kaunis. Lohdutukseksi uudessa kodissa on suorakulmainen erkkeri pienessä makuuhuoneessa, josta teemme varmaan alkuun kirjastohuoneen (sähkökitaroineen).

Itse synttäripäivän vietin landella, missä ihana kevät on aluillaan (räntäsateista huolimatta). Juhlitaan kolmekymppisyyttä ystävien kera sitten kesällä uudessa kodissa! Uudessa talossa on myös kattosauna, jossa on pieni terassi, ihan mahtista on jos saamme sinne vielä saunavuoron sopivasti.

Long time no bloggin'

Blogihiljaisuus kertoo joskus hyvääkin. Töitä riittää. Silloin kun en ole töissä, olen kuntosalilla, coretunnilla, pilateksessa tai roikun köysistä kiipeilyseinällä. Välillä ehkä boulderiakin.

Olen ihan järjettömän innoissani yhdestä työprojektista, jonka ympärillä päiväni pyörivät. Ja nyt kun meitä on tiimissä jo viisi, alkaa työmääräkin per henkilö olla kaikilla ihan siedettävä. Siirtolapuutarha työhuoneen ikkunan takana hohtaa auringossa, ei enää kauan siihen kun siellä versovat krookukset ja sitten omenapuut alkavat kukkia.

Ja ulkona ihana kevään alku. Kevät nostaa aina kuumetta, nimittäin tennarikuumetta, ulkokiipeilykuumetta (vaikka onhan talvella tietty jääseinämät), asuntokuumetta. Kun saisi keväänvihreät Converset ja mukavat sata neliötä Töölöstä. Jos joku vain muuttaisi meidän kamat niin ettei itse tarvitsisi.

Suomessa

Pääsimme pois Alpeilta, vaikka ensin pahalta näytti, kun tiet suljettiin ja lunta tuli aina vain lisää. Jumissa olo ei tarkoita ylimääräisiä hiihtopäiviä, vaan tunnista toiseen odottamista, sohvalla istumista ja netin tarkkailua iPadista, josko viimein tulisi tieto, että tiet on jälleen avattu. Neuloin pientä valkoista palmikkovillatakkia ja yritin parhaani mukaan olla hermostumatta.

Mutta Suomeen päästiin ja Suomessakin on lunta. Ja Ultra Bra palaa lavalle ainakin kerran. Kyllä elämä on sitten kivaa.

Palak paneer

Rakastan intialaista ja nepalilaista ruokaa, erityisesti palak paneeria. Tiedättehän sen ruokalajin, jossa on tuorejuustoa pinaattikastikkeessa? Muokkasin siitä oman versioni yhdistellen Ruokalan ja Vegusafkan ohjeita. En laittanut paprikaa enkä tomaattipyrettä. Soseutin kikherneistä suurimman osan ja yhdistin näin saamani tahnan soijakermaan. Sitten sekoitin koko höskän pinaattiin ja lopulta tuorejuustot sekaan.

Sitten tein naanleipää, raithaa ja lassia. Naanleivän tein puolikkaalla ohjeen määristä ja siitä tuli juuri sopivasti kahdelle. Raithaan ja lassiin mulla ei ollut ohjetta, mutta keksin ne omasta päästäni jäljitellen mahdollisimman hyvin naapurin nepalilaisen makuja.

Lassiin tuli

1 prk metsämansikkajogurttia
~1,5 dl maustamatonta jogurttia
4 jääpalaa
pieni loraus rasvatonta maitoa
1 rkl kardemummaa

Heitin kaikki aineet suunnilleen yhtä aikaa tehosekoittimeen ja annoin surrata tasaiseksi juomaksi.

Raithaan raastoin kurkkua ja sekoitin sen luonnonjogurttiin, mausteeksi ripaus suolaa ja jääkaappiin vetäytymään reiluksi puoleksi tunniksi.

Ai että tuliko hyvää? No tuli. Aika autenttista jopa. Ja puolisokin tykkäsi. :)

Punkku-tunnelmissa

Syksyn paras partiotaitokisa on taas täällä. Ja kuten aina kisaan lähtiessä, olen ihan fiiliksissä – ja samalla pohdin, mikä saa minut aina lähtemään märkään metsään hirvikärpästen keskelle tekemään kätevyystehtäviä ja muistelemaan morse-aakkosia. Voi, kunpa viikonloppuna ei sataisi.

Viime vuonna tuli vettä oikein urakalla. Keräsimme maastosta reitin varrelta kanttarelleja ja herkkutatteja Lauran termariin illallista varten, leikimme kumman kaa -leikkiä ja nauroimme välillä katketaksemme. Kun veistelin sateisella yörastilla keskellä savipeltoa puukolla keitettyjä perunoita pariisinperunoiksi, hengitys märässä, viilenevässä syysillassa höyryten, en tohtinut ajatella kotisohvaa. Eväsrusinat ja minttusuklaarakeet muuttuivat tahmaisiksi kosteissa pakkauksissaan. Mutta aikuisena kisaaminen on mukavampaa kuin nuorempana. Sitä tajuaa ottaa mukaan untuvamakuupussin, tarpeeksi ruokaa ja lämmintä vaatetta, reitti on sopivan pituinen eikä kultainen sarja ylitä vesistöjä.

Voi, kunpa viikonloppuna vain ei sataisi.

Pitkästä aikaa

Olen hengissä, siltä varalta että joku tätä epäili. Kesän loppuminen vaikutti minuun elähdyttävästi ja olen taas täysillä säätämässä kaikkea, kuten yleensä. Onnistuin löytämään jopa balettijumppatunteja, joilla tehdään tanssillisia liikkeitä rauhoittavan musiikin tahdissa. Avainsana tässä on se rauhoittava.

Ehkä trampoliinivoimistelu olisi tällä hetkellä enemmän mun alaa.

Allez-hop!

Suunta on ehdottomasti ylöspäin, vaikkei sitä uskoisi niinä hetkinä kun käy koskettamassa varpaillaan pohjamutia. Suunta on ylös ja matka hetkittäin melko nopeaakin.

Landella olossa pidän eniten niistä hetkistä, kun ilta-aurinko kultaa ympäröivän maiseman säteillään. Silloin on juuri oikea aika istua verannalla virkkaamassa apilanlehdyköin somistettua liinaa.

Tsiisus miten mummolta se kuulosti.

Laaksossa

Tahdon levätä luonasi hetken
Laaksossa, rakkaani
sillä tiedän, kuinka virkistävää
voi olla viileä tokaiji-viini ---

eikä mulle sitten juuri muuta kuulukaan tällä erää.

Edustussolmio

"Otin sulle edustushuivin. Saat vaihtaa sen kravattiin, jos et tykkää."

Joskus niin pienet asiat lämmittävät sydäntä. <3

Ilokaasua

Ohmigodnevetäämultatänäänhampaan. Luvassa viikko Uuno Turhapuron näköisenä ja sitten telaketjua myös alaleukaan. Ylhäällä on tällä hetkellä vihreät kiinnikkeet, alas ajattelin pinkkejä.

Hammaslääkärikäynnissä on vain yksi hyvä puoli. Ilokaasua. Tai ihan mitä tahansa jolla mut saadaan tainnutettua niin, etten näe, kuule, tajua mitä ne tekevät.

Ois pitänyt venyttää vappua vielä yhdellä päivällä. Champagne, champagne for everyone! Or at least, for me.

Tai jos vain lähden kaikessa hiljaisuudessa takaisin Pariisiin, jossa helle hellii, kaikki kävelevät jatkuvasti päin punaisia ja naapurin ikkunalaudalla kasvaa kukkalaatikossa avokadopuu.

Waltz of the Flowers

Ooohhh!

Pitkästä aikaa löytyi kirja, joka herätti mielessäni "haluaisinpa tuon hyllyyni" -tyyppisen reaktion "lainaanpa tuon kirjastosta" -ajatuksen sijaan. Jos joku siis jostain käsittämättömästä mutta ilahduttavasta syystä miettii mulle lahjaa, niin... :)

Muuten ei mitään uutta auringon alla. Haluaisin sorsatorkkupeiton. On perjantai. \o/

What a day!

Luvassa tv-hömpän kuningasilta, klo 20 Tuksu menee naimisiin ja klo 21 Satuhäät. Aion kerrankin sallia itselleni todellisen hemmottelutuokion vailla aktiivista ajatustoimintaa. Sohvannurkka? Check. Torkkuhuopa? Check. Kaakaokuppi? Check. Keskeneräinen villasukka pitsikuviolla, joka ei vaadi liikaa keskittymistä? Check. Aivoni ovat odottaneet tätä tulevaa rentoutumishetkeä koko viikon.

Oh such a perfect day!

Kiviäkin kiinnostaa?

Siis mikä teitä ihmisiä vaivaa?

Kauna, katkeruus, kateus, kaikki ne tekevät ihmismielestä likaviemärin. Jos joku muu joskus saa jotain hyvää tai kaunista tai tulee jostain iloiseksi, niin millä tavalla muka se on meiltä pois? Ja jos itse saa jotain kivaa, miksi aina pitäisi olla vielä paremmin?

Olen usein iloinen, hymyilen ja nauran paljon, ja tiedättekö miksi? Koska en osaa olla pitkävihainen tai kantaa kaunaa. Tulen iloiseksi pienistä asioista, ilahdun muiden ilahtuessa ja pidän muiden ilahduttamisesta. Omien onnistumisten lisäksi osaan ja haluan iloita myös siitä, kun jollekin toiselle tapahtuu jotain kivaa. Turha siis hakea täältä taustakaikua valitukselle siitä, kuinka nuo toiset tuolla varmasti saavat paremman tai hienomman tapahtuman kuin me, tai kuinka niillä muuten on hauskempaa. Entä sitten? Ulkona on melkein kevät ja aurinko paistaa ja päässä soi Maria Mena.

Minä suljen korvani puheiltasi. Sen sijaan neulon ystävälle villasukat ja toivon ystävän ilahtuvan. Kokeile samaa, tiedä vaikka saisit hymynkin.

Elän humpalla

Yhtäkkiä ruoka on saanut aivan uuden merkityksen elämässäni. Sellaiset asiat, kuten moniviljaleipä tai valmiiksi silputtu salaatti, tuovat jännästi uutta virettä elämään. Tai toisivat, jos söisin niitä.

Hemmetin hammasraudat. Elän kahvilla, viilillä ja särkylääkkeillä.

Kuulemma olo alkaa kohta helpottaa, sentään. Toistaiseksi ei ole tehnyt mieli syödä mitään, koska ei tee mieli koko ajan harjata hampaita. Ei tee mieli haukata mitään, koska se sattuu. Vältän myös kaikkea mikä voisi jäädä rautoihin kiinni, koska se inhottaa, ja valivali. Himoitsen näkkileipää, raakaa porkkanaa ja kaikkea muutakin mikä ei missään nimessä tule juuri nyt kyseeseen. Onneksi sentään inhoan toffeeta (paitsi en hopeatoffeeta...), en tykkää merkkareista ja fysioterapeutti kielsi jo 10 vuotta sitten syömästä purkkaa. Jos tätä jatkuisi pitempään, olisin melkomoisessa rantakunnossa alta aikayksikön.

Yritän olla ajattelematta sitä, että kohta saan kimalletta myös alaleukaan, ja keskityn tulossa olevaan aikaan, jolloin niskajumit ovat historiaa. Enkä muuten pure hampaita öisin enää nytkään, sillä se sattuu.

Rautanaamio

Se on toivottavasti luvassa jäähyväiset niskajumeille parin vuoden sisällä. Mut kukaan ei kertonut, että kun saa kolmekymppisenä hammasraudat,

sitä muuttuu jänikseksi
vielä niin rumaksi sellaiseksi

Miten näiden kanssa syödään? Entä käytetään hammaslankaa? Milloin etuhampaita lakkaa särkemästä?

Täytyy vissiin hankkia sellainen hammasväliharja.

Se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta, kun hämmästyn. Aivan yhtäkkiä aamut ovat jo niin valoisia, päivät niin paljon pitempiä. Oliko tämä tällaista jo eilen?

Viime vuosi tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta, pysähtyneiltä tuntuneet päivät, joina kykenin lähinnä tuijottamaan pimeässä huoneessa lattialla palavaa tuikkukynttilää ja ajattelemaan laiskasti sanoja "tulen ja valon voimauttava vaikutus... tulen... ja valon... voimauttava...". Mistäköhän nekin silloin pulpahtivat mieleeni.

Ja joka päivä näen työhuoneeni ikkunasta koivun siirtolapuutarhan toisella puolella. Koivun, jonka rungossa on istumiseen ihanteellinen mutka, kolmen metrin korkeudella. Nuo ihmiset tuolla, miksei niistä kukaan koskaan kiipeä siihen?