Tuoli kuusysi

Me ollaan puhuttu nyt tyyliin kuusi vuotta, että pitäisi hankkia tuolit ruokapöydän ympärille. Siis siitä asti, kun puolison äidin vanhat wieniläistuolit hajosivat. Ne tuolit käytettiinkin aivan loppuun asti, ne ehtivät seitkytluvun jälkeen olla useammallakin omistajalla käytössä, kunnes viimein kulkeutuivat meille asti. Yksi oli jo silloin täysin käyttökelvoton ja toisestakin selkänoja puoliksi irti. Kolmannen istuinosan läpi istui muistaakseni puoliso eräissä bileissä (niin hoikka kuin se onkin) ja neljännestä humpsahti läpi joku meillä vierailulla ollut. Se jos jokin oli noloa.

Wieniläistuolien menehtymisestä asti me ollaan sitten sinnitelty kahdella Artekin 69-tuolilla, jotka ovat alun perin peräisin anopin lapsuudenkodista. Nykyisessä keittiössä aamiaistamiseen ne riittävät varsin hyvin, kun ruokapöydän toinen pitkä sivu on joka tapauksessa seinää vasten. Tulevassa kodissa kuitenkin on erillinen ruokasali (!!!) ja olisihan se kiva kutsua vieraita syömään, jos vain istuimia riittäisi. Niinpä aloin asuntokauppojen tekemisen jälkeen etsiskellä vanhoille kuusyseille kumppaneita. Aivan uusia ei tehnyt mieli hankkia, koska nykyiset istuimet ovat saaneet patinoitua jo noin 50 vuotta ja bränikät tuolit olisivat niiden rinnalla vaaleita (sekä kalliita). Niinpä suuntasin katseeni huutonettiin ja nyt pääsiäisenä viimein tärppäsi! Kahdesta eri lähteestä löytyi yhteensä neljä tuolia sopuhintaan. Innosta täristen soitin puolisolle ja sain luvan ostaa tuolit heti. Nyt kaksi niistä päästään noutamaan tänään ja kaksi matkaa postipaketissa kohti stadia. Myyjä sanoi, ettei niitä tarvitse purkaa kuljetuksen ajaksi, vaan minkähän kokoiseen pakettiin mahtuu kaksi kokonaista tuolia, ja montako henkeä tarvitaan sitä kantamaan?

Olen sairastunut hemmetinmoiseen sisustuskuumeeseen. Viime viikolla olin vähällä ostaa myös Design Letters -mukit, joita haluaisin kuusi, sukunimemme mukaan. Onneksi järki sanoi viime hetkellä ei, tähän nykyiseen kotiin ei kannata hankkia enää mitään uutta, paitsi ehkä ovet Lundiaan jos löytyy sopivat. Uudet tuolitkin pääsevät muualle kyläilemään siihen asti että ollaan muutettu.

Jos olette jogurttijäätelön ystäviä ja liikutte Töölön suunnalla, niin käykääpä muuten tsekkaamassa Yobot Runeberginkadulla. Paikan konsepti on sellainen, että jäätelöä ja tykötarpeita (= strösselit, namut, keksinmurut, hillot, kastikkeet...) saa annostella itse ihan niin paljon tai vähän kuin haluaa ja sitten maksetaan annoksen painon perusteella. Siis ihan sairaan hyvää jäätelöä, jonka maku on paljon esim. Pappagallon jogurttijädeä raikkaampi ja varmaan melko vähäsokerinen. Lisäksi raikas, värikäs sisustus ja kiva omistaja. Humanisti suosittelee lämpimästi. :)