Muoviruusuja omenapuussa

Jei! Hallintorakennuksen kuntosalin alati rikkinäisille laitteille tapahtuu vihdoin jotain! Hallinnon salilla syke onkin viime aikoina noussut nykyään lähinnä tuskasta, kaikkien jonottaessa sille ainoalle varmasti toimivalle matolle. Osittain juuri siksi olen siirtynyt Kumpulan ja Viikin salien käyttäjäksi.

Niin ja ihan kohta on jo niiiiin kevät! Lenkkireitin varrella olevalla tyhjällä tontilla kasvavassa omenapuussa on muoviruusuja silmuja. Aurinko laskee vasta kuuden jälkeen, talitintit laulavat kuin viimeistä päivää, pajuissa näkyy jo pikkuisia kissoja ja ilma on sen verran lämmin että ihan hyvin voi käyttää kevättakkia jos on villapaita alla. Katupöly kutkuttaa nenää, köh köh (siitepölykautta odotellessa) ja fillarinkin voi taas kaivaa pyöräkellarin uumenista. Keväästä kertoo myös "eau de tienvarsi" -- kutsukaa vaan sitä koirankakan hajuksi, mutta on siinä oikeasti muutakin: kevätauringon, lätäköiden, leskenlehtien, märän hiekan ja talven yli lumen alla olleiden mustiksi muuttuneiden lehtien aromia.

Kaikkein parasta aikaa keväässä on se, kun aurinko alkaa lämmittää oikein kunnolla ja koivuihin ilmestyy pikkuruisia lehtiä, mutta ampiaiset ovat vielä ainakin suurimmaksi osaksi unten mailla. :)