Ranskan matka meni hyvin, joskin lentokoneessa paluumatkalla nappasin mukaan jonkinmoisen tuliaisflunssan, kun nukuin pari tuntia siinä epäterveellisessä vedossa. Matkan vaiheista ja viininpoiminnasta kiinnostuneet voivat pistäytyä neuleblogissa lukemassa raportin reissusta.
Nyt pitäis sitten hiljalleen palata arkeen. Laskin, että viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut kotona jotakuinkin kolme viikkoa. Tulin kotiin lauantai-iltana, olen viettänyt sen jälkeen pari päivää sängyn pohjalla niistäen ja oikeusfilosofian tenttiin päntäten. Sinäkin aikana olen jo huomannut joutuneeni erilaisiin työryhmiin jne. edes tietämättäni ajoissa asiasta. Näköjään kotona sairastaminen ei ole mikään oivallinen nakinväistökeino. Tänään pitäisi palata yliopistolle, koska oikeussosiologian harjoitusseminaari kutsuu. Sen jälkeen pitäisi selvittää, että mitä kaikkea on tapahtunut sinä aikana kun olin Ranskassa, netittömänä ja puolustuskyvyttömänä -- ja mitä kaikkea mun tulisi niistä tapahtumista tietää.
Laitoksen opetuksenkehittämisseminaari on taas ensi viikolla. Se pidetään joka toisen vuoden syksyllä ja aina se tulee yhtä yllättäen kulman takaa. "Joko se nyt jo tänä vuonna taas?" Seminaarin työryhmissä opiskelijat toimivat puheenjohtajina. Luulin jo välttäneeni nakin tällä kertaa, kunnes sain tänä aamuna tekstiviestitse "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä". Kurssipalauteryhmähän sieltä pamahti päin pläsiä.
No, ainakaan vaihdosta palaava ei voi tahattomasti syrjäytyä tällaisista hommista, jos on jo ennen vaihtoa onnistunut sotkemaan lusikkansa tarpeeksi syvälle työryhmäsoppaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti