Ohne Holland wir fahren nach Berlin

Pahoitteluni siitä, että päivitysväli on venynyt. Vietin riemukkaan viikon Ollin ja Veeran seurassa (btw jos mainitut henkilöt sattumalta lukeutuvat enemmän tai vähemmän uskollisiin lukijoihini niin kiitokset myös vierailustanne, oli kiva nähdä). Mainzissa on jälleen kauniin kesäistä ja lämmintä, viiniköynnöksissä alkaa kukkien sijaan olla jo pienet rypäleenalut ja ranskalainen kaverini Aurélie varmisti tiedon, että pääsen syyskuun alussa Ranskaan noin viikoksi töihin sen sukulaisten viinitilalle. Siellä syntyy burgundilaista punaviiniä, mmm. Elämä rullaa siis kaikin puolin mukavasti.

Nyt tarttis kyllä järjestää jostain hiomavaunu sumuisena aamuna. Ultra Bran laulusta Minä suojelen sinua kaikelta on enää se kohta toteuttamatta. Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen...
...seissyt Kölnin rautatieaseman laiturilla kolme...

...ja nähnyt samanaikaisesti Kölnin tuomiokirkon, joka sattumalta sijaitsee aivan aseman vieressä. Lisäksi olen kahlannut rantaveteen, soutanut soutuveneellä sumuisena aamuna, seissyt laiturilla hiljaa ja kuullut äänet kaukaisten laivojen, eksynyt Latviassa, kävellyt kaupungin reunan yli, luullut katoavani, mutta päässyt kuitenkin takaisin. Vieraiden ihmisten juhlissakin on tullut vierailtua, samoin kaupungissa jonka kahviloissa minut tunnetaan, eli yhtä vaille kaikki on tullut hoidettua. Ratikka- tai hiomavaunukuljettajat, ilmoittautukaa. Palveluksianne tarvitaan. ;)

Köln oli muuten upea. Kiipesimme rappusia pitkin tuomiokirkon torniin näköaloja ihailemaan. Ahdasta oli kapeassa portaikossa ja rappusia riittämiin, mutta näkymät olivat taatusti sen arvoiset. Illan kruunasi tietysti rankkarikisaan asti jatkunut Sveitsi--Ukraina-ottelu stadionin sisäpuolelta katsottuna. Viva Colonia!

"Wir werden Weltmeister" on näinä päivinä suosituin toive Saksan kaduilla. Koko maa raikaa jalkapallolauluja ("...ohne Holland wir fahren nach Berlin...") ja Saksan omien matsien aikaan maa on aivan sekaisin. Saksan joukkueen (Ballack! Klose! Frings! Schweinsteiger!!!) uskollisena fanina on hienoa olla täällä kisojen aikaan. Suomessa saisin hurrata yksin. Muistelisin löytäneeni Helsingistä paljon Brasilian, Italian, Englannin ja Ranskan fanituotteita, mutta Saksa-kamaa on aina saanut hakemalla hakea. Täällä sitä on tarjolla riittämiin -- enemmän kuin kukaan voisi kuvitella hankkivansa -- ja peukaloni ovat taatusti edelleen pystyssä isäntämaan puolesta.