Sanomatalon ikkunoista näkyi eilen harmaata. Töölönlahdelle avautuva, kaunis maisema peittyi välillä julkisivun laseja vasten liiskautuneisiin räntähiutaleisiin ja sadepisaroihin. Aamukahvin aikaan tajusin sen kauhistuttavan seikan, että tulorajani ovat jo aikaa sitten sanoneet riks, raks ja poks kuin riisimurot konsanaan. Joudun siis palauttamaan tukia, ensimmäistä kertaa. Laskutehtävä kauhistuttaa lyhyen matikan suorittanutta humanistia jo nyt, sillä Kelan sivujen laskuriin ei juuri ole luottamista. Kokeilin sitä kerran, elettyäni vuoden pelkällä opintorahalla. Mokoma masiina käski mua palauttamaan Kelalle 120,77 euroa. Se oli varmaan tullut hulluksi.
Ennen kesäkuuta en ollut tehnyt töitä koko opiskeluaikanani, ellei satunnaisia sijaisuuksia kouluissa lasketa. Olen siis kolmen vuoden ajan elänyt lähinnä opintorahan, säästöjeni ja satunnaisesti sukulaisilta saatujen avustusten varassa. Toukokuussa sekä lompakossani että säästötililläni ujelsi tuuli, olin avopuolisolleni velkaa varmaan noin vuoden opintorahat, opintorekisterissäni pullisteli tiettyjä sivuaineopintoja ja englannin suullista kurssia vaille valmis kandidaatintutkinto, nippu syventäviä opintoja ja hyväksytysti suoritettu gradupiiri. Olematon rahatilanne ja työkokemus huolestuttivat. Kun työtä Nyt-liitteen menopalstojen parissa tarjottiin, otin sen riemumielin vastaan. Ja hyvin olen myös viihtynyt. :)
Onko todella parempi vaihtoehto valmistua maisteriksi viidessä vuodessa, mutta täysin ilman työkokemusta? Väittäisin, että ei, sillä
1) opintorahan varassa on ainakin nykyään vaikea elää. Monen opiskelijan kuukausivuokra ylittää opintorahan ja asumislisän yhteissumman. Päälle tulevat vielä mahdolliset vesi-, sähkö-, ateria- ja puhelinkulut sekä muut elinkustannukset.
2) Parhaista (joskus myös ainoista) työpaikoista taisteltaessa hyvä työkokemus pesee hyvät arvosanat joskus 5-0.
3) Ystävien sekä järjestö- ja opiskelukontaktien lisäksi myös hyvät työelämäkontaktit ovat usein tarpeen. Nykymaailmassa todellisuus on joskus valitettavasti sellainen, etteivät parhaat tai sopivimmat paikat tule lainkaan julkiseen hakuun.
Opiskelija tarvitsee siis lisätuloja ja makua työelämästä samalla kun Etappi ja opetusministeriö työntävät kohti armotonta putkea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Iik, ei tietenkään eilen vaan perjantaina. Sisäinen kalenterini taitaa olla taas ihan omassa ajassaan. Syytän mokasta tätä ihanaa selainta joka ei jostain syystä antanut mun viime viikolla julkaista yhtään kommenttia tähän blogiin.
Lähetä kommentti