Kirjastokauheutta

Jotkut (villien huhujen mukaan sosiologian opiskelijat?) järkkäsivät yliopistolla lakon. En osallistunut, sillä tänään oli oikeusfilosofian tenttipäivä. Ei olisi ollut kovin järkevää lakkoilla, kun seuraava tilaisuus tenttiä sitä on sitten helmikuun alussa ja Kela katkaisee opintorahan myös helmikuun alussa ellei 12.1. mennessä ole suoritettuna tiettyä määrää opintopisteitä, sanottiin kotiin postitetussa ukaasissa. Lakkoilemalla olisin siis menettänyt varmasti senkin vähän opintorahan, mitä nyt Kelalta saan.

Opintorahatilannettakin enemmän minua huolestuttaa yliopistolla käynnissä oleva hanke, jota virallisesti kutsutaan nimellä kirjastolaitoksen rakenteellisen kehittämisen toimeenpano. Eikös olekin niin ihanan helppo, lyhyt ja kielellisesti hurmaava ilmaus? Suomeksi se tarkoittaa sitä, että keskustakampuksen (joka on liian hajanainen ja niin edelleen ollakseen todellinen kampus) laitos- ja tiedekuntakirjastot halutaan niputtaa yhteen paikkaan opiskelijakirjastomaiseksi jättikokonaisuudeksi. Näillä näkymin tämä jättikirjasto sijoitettaisiin Kaisataloon, jota yliopisto ei vielä omista, mutta josta se kovasti haaveilee.

Mitä laitoskirjastojen yhdistäminen yhdeksi jättiläiskurj-kirjastoksi sitten tarkoittaa? No, ainakin oman pääaineeni opiskelijoille seuraavia seikkoja:

Kokoelmia supistetaan tilanpuutteen vuoksi, joten kirjaa, jota on ennen ollut kaksi tai kolme kappaletta tarjolla, onkin nyt enää yksi kappale saatavilla. Laina-ajat pitenevät, nykyisten yö- ja viikonloppulainojen sijaan siirryttäneen 14 tai 28 vuorokauden lainoihin eli tervetuloa varausjonoihin. Myös odotusajat pitenevät: kun se ainokainen kirja on tutkijalainassa tai kaukolainassa jossain Oulussa, niin siinähän odottelet kuukauden päivät päästäksesi kopioimaan siitä jotain artikkelia vaikka graduasi varten.

Lukupaikat vähenevät entisestään. Nykyisessä laitoskirjastossamme niitä on mukavasti, mutta uuteen kirjastoon niitä ei tietämäni mukaan ole kaavoitettu -- tilaa tarvitaan kipeämmin hyllymetreille, joihin keskustan kirjastojen kootut kokoelmat on tungettava. Sittenkin tilaa jää kokoelmille niin vähän, että niitä on supistettava vähintään mm. edellä mainittujen kaksoiskappaleiden kohdalta. Tulevaisuuden opiskelija saa luvan päntätä joko kotonaan tai Opiskelijakirjastossa -- jos on niin onnekas, että ehtii sinne ennen muita ja saa vallattua itselleen paikan lukualueelta.

Laitosten mahdollisuudet vaikuttaa uusiin kirjahankintoihin vähenevät rutkasti, kun rahoitus ja hankintojen tekeminen siirtyvät laitosten käsistä uudelle kirjastolle. Uutuuskirjat tulevat hyllyihin vasta kun ne eivät enää ole ihan niin uusia ja ajankohtaisia -- siis edellyttäen, että tulevat ollenkaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että meidän kirjastossa voi parhaimmillaan lukea väitöskirjoja jo ennen väitöstilaisuutta, mikä minusta on tosi luksusta.

Virkoja vähennetään, jolloin palvelun asiantuntevuus saattaa vaihdella. Nykyisissä laitoskirjastoissa tarjolla on juuri oman alan asiantuntemusta, jota esimerkiksi Opiskelijakirjaston tiskillä harvemmin saa. En väitä, etteikö uuteen kirjastoon siirtyvä henkilökunta olisi ammattitaitoista -- varmasti on, mutta ei se tiettyyn erikoisalaan perehtyneen henkilön tietoutta asiasta korvaa. Ajatelkaapa itse vaikka teoreettista filosofiaa opiskellutta henkilöä antamassa neuvoja kotimaisen kirjallisuuden teoksista. Jättikirjaston perustamista perustellaan osin juuri sillä, että 10 virkaa vähentämällä saadaan aikaan säästöjä. Kaisatalo ei kuitenkaan ole ilmainen -- laitoksemme atk-suunnittelija laski arvion, että sen hankkimisesta koituvilla kuluilla maksaisi niiden 10 henkilön palkat 140 vuoden ajan. Mitään suunnatonta säästöä ei siis ihan lähivuosina tule todellisuudessa syntymään.

Kotoisa ympäristö häviää. Nykyinen laitoskirjastomme on paikka, jonne on kiva mennä opiskelemaan ja jossa voi istua tuntikausia lukemassa tai tekemässä gradua. Se on sopivan pieni, intiimi ja naamat ympärillä ovat tuttuja. Opiskelijakirjaston kaltainen kasvoton jättikirjasto ei ole ollenkaan yhtä viehättävä työskentelypaikka.

Tästä kurjasto kirjastoasiasta järjestetään tiedotus- ja keskustelutilaisuus 15.12. Toivottavasti siellä tiedotetaan suunnitelmista, ei jo tehdyistä päätöksistä, sillä kirjastoasia on kuulemani mukaan myös 13.12. pidettävän konsistorin kokouksen esityslistalla.

Siula kerää adressia päärakennuksen 3. kerroksen kirjaston säilyttämisen puolesta. Adressin voi allekirjoittaa mainitussa kirjastossa, 4. kerroksen vaksin pöydällä tai Franzenian kahvihuoneessa.