Kielipuoli tässä, päivää

Ylioppilaskunnan kaksikielisyys on hieno asia. Erityistä hupia tuottaa katsoa ympärillä istuvien ihmisten tuskaisia ilmeitä silloin, kun joku päättää pitää puheensa ruotsiksi. Omakin ymmärrykseni on vähän rajallinen, kun ei tuota ruotsia ole pahemmin tullut käytettyä lukion jälkeen. Pari kertaa ehkä Tukholmassa, yhden syksyn ajan tiedekunnan pakollisella ruotsinkurssilla ja keväällä 2003 Codexin vappubileissä (Ulliksella satoi sinä vappuna runsaasti ja päätimme kolmen tai neljän ihmisen kollektiivina painua Ulliksen sijaan codexarien bileisiin kuokkimaan -- mutta vasta sateen lakattua. Heräsimme muuten Pykälän kuuluisilta Artekeilta sinä aamuna. Mulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, miten ja miksi olemme joutuneet vapunpäivän vastaisena yönä Lauttasaareen).

Kannatan varauksettomasti kaikkien oikeutta käyttää äidinkieltään niin monessa paikassa kuin mahdollista. Voisin tarvittaessa kuunnella puheenvuoroja jopa saameksi, jos ne vain tulkattaisiin kaikille tai ydinkohdat vähintään esitettäisiin kalvolla. På svenska pidettyjen puheenvuorojen kohdalla monen yliopisto-opiskelijan hatara ruotsin kielen taito aiheuttaa kuitenkin sen, että aika suuri osa puheesta menee monelta ohi (ja tällöin esim. äänestettäessä saatetaan olla paikoin aika hatarallakin tietopohjalla). Fantasioin päivästä, jolloin kaikki toimittavat esityksensä pääkohdat -- kielestä riippumatta -- kalvolla edustajiston nähtäväksi (jos asia on edes jotenkin ymmärryksen kannalta relevantti, esim. suljetun lippuäänestyksen vaatiminen ei ehkä ole tässä suhteessa niin olennainen esitys, että se vaatisi kalvoa...)

Pakko tulla lisäämään vielä jälkikirjoitus. Lechissä on nimittäin webbikameran mukaan jo ihan kivasti lunta! Ihana päästä välillä vähän lomalle -- työnteko kyllä maittaa sekin, mutta ei se luiden katkomista laskettelurinteessä voita. :)