Waltz of the Flowers

Ooohhh!

Pitkästä aikaa löytyi kirja, joka herätti mielessäni "haluaisinpa tuon hyllyyni" -tyyppisen reaktion "lainaanpa tuon kirjastosta" -ajatuksen sijaan. Jos joku siis jostain käsittämättömästä mutta ilahduttavasta syystä miettii mulle lahjaa, niin... :)

Muuten ei mitään uutta auringon alla. Haluaisin sorsatorkkupeiton. On perjantai. \o/

What a day!

Luvassa tv-hömpän kuningasilta, klo 20 Tuksu menee naimisiin ja klo 21 Satuhäät. Aion kerrankin sallia itselleni todellisen hemmottelutuokion vailla aktiivista ajatustoimintaa. Sohvannurkka? Check. Torkkuhuopa? Check. Kaakaokuppi? Check. Keskeneräinen villasukka pitsikuviolla, joka ei vaadi liikaa keskittymistä? Check. Aivoni ovat odottaneet tätä tulevaa rentoutumishetkeä koko viikon.

Oh such a perfect day!

Kiviäkin kiinnostaa?

Siis mikä teitä ihmisiä vaivaa?

Kauna, katkeruus, kateus, kaikki ne tekevät ihmismielestä likaviemärin. Jos joku muu joskus saa jotain hyvää tai kaunista tai tulee jostain iloiseksi, niin millä tavalla muka se on meiltä pois? Ja jos itse saa jotain kivaa, miksi aina pitäisi olla vielä paremmin?

Olen usein iloinen, hymyilen ja nauran paljon, ja tiedättekö miksi? Koska en osaa olla pitkävihainen tai kantaa kaunaa. Tulen iloiseksi pienistä asioista, ilahdun muiden ilahtuessa ja pidän muiden ilahduttamisesta. Omien onnistumisten lisäksi osaan ja haluan iloita myös siitä, kun jollekin toiselle tapahtuu jotain kivaa. Turha siis hakea täältä taustakaikua valitukselle siitä, kuinka nuo toiset tuolla varmasti saavat paremman tai hienomman tapahtuman kuin me, tai kuinka niillä muuten on hauskempaa. Entä sitten? Ulkona on melkein kevät ja aurinko paistaa ja päässä soi Maria Mena.

Minä suljen korvani puheiltasi. Sen sijaan neulon ystävälle villasukat ja toivon ystävän ilahtuvan. Kokeile samaa, tiedä vaikka saisit hymynkin.

Elän humpalla

Yhtäkkiä ruoka on saanut aivan uuden merkityksen elämässäni. Sellaiset asiat, kuten moniviljaleipä tai valmiiksi silputtu salaatti, tuovat jännästi uutta virettä elämään. Tai toisivat, jos söisin niitä.

Hemmetin hammasraudat. Elän kahvilla, viilillä ja särkylääkkeillä.

Kuulemma olo alkaa kohta helpottaa, sentään. Toistaiseksi ei ole tehnyt mieli syödä mitään, koska ei tee mieli koko ajan harjata hampaita. Ei tee mieli haukata mitään, koska se sattuu. Vältän myös kaikkea mikä voisi jäädä rautoihin kiinni, koska se inhottaa, ja valivali. Himoitsen näkkileipää, raakaa porkkanaa ja kaikkea muutakin mikä ei missään nimessä tule juuri nyt kyseeseen. Onneksi sentään inhoan toffeeta (paitsi en hopeatoffeeta...), en tykkää merkkareista ja fysioterapeutti kielsi jo 10 vuotta sitten syömästä purkkaa. Jos tätä jatkuisi pitempään, olisin melkomoisessa rantakunnossa alta aikayksikön.

Yritän olla ajattelematta sitä, että kohta saan kimalletta myös alaleukaan, ja keskityn tulossa olevaan aikaan, jolloin niskajumit ovat historiaa. Enkä muuten pure hampaita öisin enää nytkään, sillä se sattuu.

Rautanaamio

Se on toivottavasti luvassa jäähyväiset niskajumeille parin vuoden sisällä. Mut kukaan ei kertonut, että kun saa kolmekymppisenä hammasraudat,

sitä muuttuu jänikseksi
vielä niin rumaksi sellaiseksi

Miten näiden kanssa syödään? Entä käytetään hammaslankaa? Milloin etuhampaita lakkaa särkemästä?

Täytyy vissiin hankkia sellainen hammasväliharja.

Se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta, kun hämmästyn. Aivan yhtäkkiä aamut ovat jo niin valoisia, päivät niin paljon pitempiä. Oliko tämä tällaista jo eilen?

Viime vuosi tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta, pysähtyneiltä tuntuneet päivät, joina kykenin lähinnä tuijottamaan pimeässä huoneessa lattialla palavaa tuikkukynttilää ja ajattelemaan laiskasti sanoja "tulen ja valon voimauttava vaikutus... tulen... ja valon... voimauttava...". Mistäköhän nekin silloin pulpahtivat mieleeni.

Ja joka päivä näen työhuoneeni ikkunasta koivun siirtolapuutarhan toisella puolella. Koivun, jonka rungossa on istumiseen ihanteellinen mutka, kolmen metrin korkeudella. Nuo ihmiset tuolla, miksei niistä kukaan koskaan kiipeä siihen?

Vieläkö soitan banjoa?

Jos tiivistäisin viimeiset viikkoni kolmeen sanaan, ne olisivat töitä, töitä, töitä. Ja tietysti rakkautta ja onnellisuutta aina siinä töiden välillä, kun tulen kotiini josta niin kovasti pidän, sekä muutamia partiomenoja ja ystävien tapaamista. Eilen jammasin pienen hetken Lady Gagan tahdissa ja tajusin, että kaipaan ihan kamalasti takaisin showtanssitunneille. Kaipaan myös vuorille, olisi ihanaa päästä taas takaisin laskemaan, vaikka juuri pari viikkoa sitten sieltä tultiin.

Puoliso toi viime viikolla 20 eriväristä tulppaania ihan muuten vain. Ilahduin ihan kamalasti. <3

2011

Ja niin vaihtui vuosi. En juuri harrasta vuodenvaihdemeemejä, mutta todettakoon, että vuosi 2010 oli varsin poikkeuksellinen vuosi elämässäni. Se oli hyvä vuosi, koska sain uusia ystäviä ja opin uutta sekä itsestäni että muista, paha vuosi, koska kesällä loppuun palaneena olo oli kerrassaan sietämätön, ja se oli niin sanotun kolmenkympin kriisin vuosi. Mutta se loppui onnellisissa merkeissä kotona, jossa parketti kiilteli, omenamartinit, gin tonicit ja cosmot sekä alkoholilla että ilman maistuivat, jääkaappimagneetit kirvoittivat vieraistamme esiin korkeakulttuurisia tuotoksia ja me nautimme kaveriemme sekä ystäviemme hyvästä seurasta.


Vuosi 2011 vaihtui Töölönlahdella. (Kuva: Suski Oksanen)

Koska niin moni kysyi tätä ilman anjovista sovelletun tapenaden reseptiä, laitan sen tänne. Olkaapa hyvät!

Tapenade

2 dl mustia kivettömiä oliiveja
1–2 murskattua valkosipulin kynttä
2 rkl kapriksia
1 rkl dijonsinappia
mustapippuria
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl konjakkia halutessasi

Valuta oliivit. Pane kaikki ainekset öljyä lukuun ottamatta tehosekoittimeen. Surruta muutama sekunti kunnes alkaa olla mössöä, lisää sitten öljy ohuena nauhana mukaan koneen edelleen käydessä. Tarkista maku. Tapenade säilyy jääkaapissa useita päiviä tiiviiseen rasiaan pakattuna.

Tapenade on namia esimerkiksi väinämöisen palttoonnappien päällä tai patonkiviipaleilla. Jos haluaa oikein hifistellä, patskupalat voi vielä paahtaa ensin molemmilta puolilta kuumassa pannussa, jossa on hiukan oliiviöljyä.

Tänään vietän partionimipäivää. Onnea kaikille Elmereille! :)

Brigitte

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun kohtasin netissä Brigiten. Ei auttanut, vaikka Belle ja Raquel huutelivat perääni, mustat Seireenitkin lauloivat korvissani, Ginger sai sydämeni sykkimään.

Brigitte, minä saavun luoksesi, lupaan sen. Me tapaamme Bulevardilla, jossa lehmukset kesäisin viheriöivät. Olethan minulle hyvä, ethän vie jalkoja altani.

This is just evil

Teerenpelillä on parhaillaan käynnissä mainoskampanja. Baaritiskillä jaetaan postikortteja: kirjoita kaverille joulutervehdys ja jätä se baarimikolle, me postitamme sen puolestasi! Siis nerokasta – hiukanko niiden mainoksia liikkuu ympäriinsä, kun kaikkien kaverit postittavat niitä itse sopivalle kohderyhmälle.

Mutta tämä tekee kalenterien liitteenä olevista osoitehakemistoista vaarallisia. Ja vielä vaarallisempaa on muistaa jonkun kotiosoite ulkoa.

Osa meidän porukan kavereista saattaakin sitten saada tänä vuonna vähän erilaisen joulukortin.

Taas askeleen verran lähempänä nappuloita

Eivät ne peetä puhuneet. Ko-Gi-muistikirjaan kirjoitelluista muistiinpanoista on iloa raporttia tehdessä. Päiväkirjaa en ehtinyt pitää kuin haikista, mutta hyödyllistä kamaa sekä koulutussessioista että päähänpistoja projektista matkan varrella on sitäkin enemmän. Luojan kiitos olen kirjoittanut näitä asioita ylös erityisen runsaasti myös semmassa.

Suuri B-P:n aura ei ole vieläkään laskeutunut taivaasta ylleni, mutta johtajana olen kehittynyt ja ihmisenä kasvanut, muutenkin kuin lantionympäryksen suhteen.

Krokotiilimuotti

Mä vaihdan alaa, haluan olla sosiologi, ne saa tehdä kaikkea kiinnostavaa! Ei silleen, etteikö mun työ olisi kiinnostavaa, mutta hei, toiset on virkamiehiä ja toiset tutkii pekonipukujen vaikutusta muotiin ja nuorisokulttuuriin.

Nutty Tartsin tuotteet ovat muuten myös kiinnostava idea. Valmiiksi karvakuvioituja alusvaatteita, roikkurintapaitoja, löysiä, ihonvärisiä, makkaraisia läskimekkoja... Pukeutuisitko? :)

Parasta pimenevässä vuodenajassa ovat villasukat, glögi ja hassut piparimuotit. Leivoin eilen piparitaikinasta kirahveja, krokotiileja, norsuja, kissoja, perhosia ja jäniksiä, joilla olen tänään ilahduttanut työkavereitani.

Mistäköhän tämäkin taas tuli mieleen

Haluan kääntää kellot takaisin aikaan parempaan,
ja nuoruuteni kesiin palata,
ja kellot siellä hajottaa,
rikkoa kaikki ikävät kellot,
tikittävät katalat kellot...

Kultainen syysaurinko ja punakeltaisina hohtavat vaahterat saivat taas kaipaamaan tuota kesää, jolloin puna-musta-kultainen ihomaali kimmelsi, eri maiden liput liehuivat ja maailma oli niin lähellä. Vaikka onhan se nytkin.

Tänään on tehokas päivä, ja töiden jälkeen Flamingoon!

It must have been love

Kaikki alkoi siitä, että puoliso tarvitsi kengät.

Puoliso sai kengät, ja minä kahdet. Ihmeen kärsivällisesti se seurasi mukana, kun sovitin varmaan kaupan jokaisia valkoisia korkosaappaita kokoa 37 ja 38 ja kertoi omia mielipiteitään, kun en osannut päättää. Sitten kun keksin sovittaa toiseksi parhaita saappaita mustina ja ostaa kahdet, pääsimme vihdoin etenemään miesten osastolle.

Nämä ovat valkoiset. Ihanat. Ja koroilla on mahdollista (joskin vaikeaa) juosta bussiin, kuten tänä aamuna totesin.

Ja on ihanaa kun mun elämäni rakkaus, puoliso siis, ymmärtää elämäni toisen rakkauden, korkokenkien, perään. <3

Piristävä Punkku

Punkku oli ja meni viime viikonloppuna. Veistäessäni yörastilla kaatosateessa keitetyistä potuista puukolla pariisinperunoita mielessä käväisi, mikä ihme minua tänne taas muka veti. Mutta goretex-asu ja vaelluskengät pitivät kropan kuivana ja lämpimänä, suklaa ja seura mielen hyvänä, untuvapussi ja korvatulpat pelastivat yöunet edes osittain ja laavussammekin oli pohjakangas, joten emme joutuneet piehtaroimaan mudassa.

Vitsi että oli kiva kisata pitkästä aikaa! Olen kaivannut peruspartiotaitoja, ihan pelkkää osallistumista ja omanikäisille suunnattuja tehtäviä enemmän kuin huomaankaan. Aikuinen ei enää ehkä kuulu partio-ohjelman piiriin, mutta jotain motivoivia omia juttuja mekin tarvitsemme. Kunnia kultaisille sarjoille ja kiitos kivasta kisaseurasta L ja J!

Meanwhile: elämä on pelkkää projektia vaan. Töissä on iso projekti päällä, partiossa Ko-Gi-projekti käynnissä, kotona ikuinen siivous- ja sisustusprojekti. Jonain päivänä ehkä saan jotain valmiiksi ja tunnen itseni taas aikaansaavaksi yksilöksi.

Lihaa ja kuplia

Wtf, tämä pinkkiin mekkoon pukeutunut nainen on Lady Gaga? Ei voi olla. Tuo mekkohan on melkein vaate ja siinä on helma.

Lady Gagan vaatteet eivät ole vaatteita. Ne ovat muovikuplia, diskopallon palasia tai lihaa. Jos niissä on kangasta, se ei ulotu lantion alapuolelle kuin poikkeustapauksissa. Esimnerkiksi valkoinen epäsymmetrinen mekko oli hauska, ja sitten... pitihän se arvata.

Kun Lady Gaga otti vastaan parhaan debyyttiartistin WMA:n, ulvoin hetkestä otetulle kuvalle vedet silmissä. Jotenkin se tuo mieleeni Carrien... Enkä pääse yli kummitusmekosta. Lisää tuohon paljon mustaa hiusta ja tuloksena on se tyyppi, joka kaikissa japanilaisissa kauhuleffoissa ilmestyy ennen pitkää sanomaan "boo".

Yleensä – pukeutuessaan johonkin muuhunkin kuin korsetteihin, bodyihin tai alusvaatteisiin, jotka on niin nähty jo – Lady Gaga onnistuu haluamassaan. Oli hänellä yllään mitä hyvänsä, se noteerataan. Lady Gagan asut eivät ole vaatteita vaan eräänlaista taidetta, jonka tarkoituksena on herättää hilpeyttä, inhoa, ylipäänsä jotain ajatuksia. Jos katsojien po-po-po-pokerface pitää punaisen maton reunalla, vaate on epäonnistunut.

Erilaiset julkkikset, kuten Brad Pitt & Angelina Jolie, David & Victoria Beckham sekä Tom Cruise & Katie Holmes kasvattavat lapsia, joiden pukeutumista seurataan maailmalla. Myös Lady Gaga tarvitsee tietysti sopivan vastinparin. Ja kappas, hehän ovat kuin kaksi marjaa:


Tomi Putaansuu taitaa tosin olla naimisissa, mutta silti: voi, kuka järkkäisi näille kahdelle treffit? :D

Kesäfiilis

Kun maa on roudassa, mieli tekee seuraa.
Kun routa on mennyt, mielikin mennä saa.
Silloin sydämen halusta rakastun ja aloitan alusta
ja ympyrä katkeaa alkaakseen uudestaan.

(Eppu Normaali: Lensin matalalla)


Kyllä tästä vielä kunnon kiva kesä tulee. Luonto ainakin tekee parhaansa, ei ole juuri roudasta tietoa näillä säillä. Kesän ekat kanttarellit ja uusi mansikkapaikka on jo bongattu ja jädeseuratarjous on jatkuvasti voimassa, välillä käyn kaupungissakin läkähtymässä. Esmes juuri nyt, sisälämpötila hipoo kolmeakymppiä.

Jukoliste

Taas uusi kasvo, ja sama juttu eilen illalla. Ne lähestyvät ystävällisinä, niitä on käsketty juttelemaan meidän jokaisen kanssa. Sitten tulee ahdistavia kysymyksiä, pitäisi kertoa oma tarina taas alusta ja jälleen takerrutaan siihen mikä oli olennaista joulukuussa mutta ei enää. Turhauttaa. Ihan sikana.

Ja melkein jokainen niistä kysyy, käytkö sinä jotain kuvislukiota. Olen imarreltu jos näytän niin nuorelta, mutta lukisivat nyt edes meidän taustatiedot.

Rikkipoikki

Alan menettää viimeisenkin uskoni tähän maailmaan. Mitä hyödyttää jaksaa yrittää, kun ihmiset ovat mitä ovat. Täälläkin, viimeisessä paikassa, olemme vain tiellä.

Antakaa minulle jakoavain, niin avaan sen viimeisen mutterin minun ja maailman välillä.

Retriitti

Jotkut ne on syntyneet suorittamaan. Tekemään juttuja satanen lasissa. Toimimaan täydestä sydämestään. Olemaan aina mukana, okei, autan, hoidan, kyllä minä tulen. Sit käy kuin entiselle hamsterille oravanpyörässä. Sitä käyttää kaikki voimansa ennen kuin ehtii kerätä niitä.

Vietän nyt viikon tavallaan henkkoht. retriittiä, hiljennyn ja joogaan ja yritän opetella ottamaan välillä iisimmin. Siirtymään oravanpyörästä katariinanpyörään. Sanomaan ei, okei olen huono siinä. Älkää ihmetelkö jos en vastaa viesteihin asap.

Yritän myös oppia uskomaan, että ehkä mulla on vielä pari askelta nykytilan ja kaupunkimuumioitumisen välissä. Ja ettei mun tartte aina kantaa kaikkea ja kaikkia muita.