Sain eilen loihdittua tinapillistä esiin ylemmässäkin oktaavissa jo useampia kauniin puhtaita ääniä enkä pelkkää korvia vihlovaa pihinää. Nyt osaan soittaa jo kappaleet Scarborough Fair, Here We Go Gathering Nuts in May, The Irish Washerwoman ja Cam' Ye O'er Frae France kohtalaisen sujuvaan tahtiin. Myös He Piped so Sweet sujuu osin, mutta ei vielä kuulosta nimensä mukaiselta.
Kitaraa mieluusti näppäilevä puoliso torjui ehdotukseni opetella soittamaan mandoliinia, jotta voisimme musisoida yhdessä. Ei auttanut, vaikka täydensin ideaani hyräilemällä hiljaa Hectorin Mandoliinimiestä. Otaksun, ettei banjon mainitseminen saisi häntä innostumaan asiasta yhtään enempää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti