Gastronomy Domine

Chez Dominique on vähintäänkin maineensa veroinen. Söimme eilen viiden ruokalajin yllätysmenut viineineen ja jokainen ruokalaji oli sekä näkö- että makuhermoja hellivä taideteos. Olimme ilmoittaneet allergioistani ja erikoisruokavaliosta etukäteen ja meille suunniteltiin antamiemme tietojen pohjalta kummallekin oma menu. Pöytään tuotiin, näin lyhyesti kuvailtuna:

1. Lajitelma pieniä alkupaloja, yksi kerrallaan tarjoiltuna:
- tattiraviolia tatti-tryffeliliemessä
- minulla munakoisokaviaaria, miehellä livekalaa á la Chez Dominique
- punajuurijäätelöä ja punajuurigazpachoa, miehellä myös ankkaa siinä ohessa

2. Aivan taivaallinen vihanneslajitelma, jossa oli mm. porkkanavaahtokarkkia, salottisipulijäätelöä, viiriäisen uppomuna, punajuurta, piparjuurivaahtoa ja muita herkkuja, hyvän Rhônen alueelta tuodun valkoviinin kanssa.

3. Minulla tomaattia ja liquid-mozzarellaa, miehellä merianturaa, juomana molemmilla samppanjaa.

4. Minulla tryffeli-artisokkarisottoa ja tryffelivaahtoa, juomana australialaista chardonnayta, miehellä peuraa ja tryffeliperunoita ja juomana punaviiniä, jälleen Rhônen alueelta.

5. Kolmen juuston lajitelma, jossa lisukkeina oli ruusunmarjapyrettä (miehellä myös cashewpähkinää siinä seassa), tyrni-lakritsijuurikompottia ja viikunahilloketta, juomana portugalilaista punaviiniä.

6. Ihana väliruokalaji, jossa oli mm. vaniljajäätelöä ja luumumehua.

7. Tutti frutti -sorbettia, ananaskompottia, pina colada -vaahtoa, vadelmaa ja marenkikuorrutettua vaahtokarkkia.

8. Kahvia ja petits fours.

Kuvailuni ei tee aterialle täyttä oikeutta, sillä ruoan ulkonäköä ja makua ei millään saa välitettyä tähän blogiin, vaikka yrittäisin. Kaikki pöytään tuotu oli lisäksi koristeltu uskomattoman upeasti mm. orvokin terälehdin ja erilaisin vaahdoin. Ikävä kyllä pelkään, ettei tämän jälkeen mikään maistu enää miltään.

Ihan tavallinen talvi-ilta

Uusi Tarjoustalosta hankittu vessanpesuaine vähän niin kuin näyttää kuselta ja haisee klooratulta kuselta. En ymmärrä pullon kyljestä sanaakaan, sillä tekstit ovat venäjäksi. Olen epäluuloinen -- mutta toisaalta, se kyllä puhdisti pöntön ihan kunnolla.

Himoitsen uusia villakangashameita, mohair- ja merinovillapaitoja, polvisukkia sekä isoja huiveja. Onneksi tuttu kirppisreittini ei petä koskaan (paitsi sukkani hankin kyllä aina muualta) ja kolikoilla irtoaa joskus käyttämätöntäkin merinovillaa. Jostain olisi silti ehkä myös luovuttava. Mutta ei nyt ainakaan hameista, villapaidoista ja huiveista!

Olohuoneemme seinällä on edelleen sombrero ja E.N. Setälän kuva, lähes unohtuneita vitsejä molemmat. Olen jo tottunut niihin, joten mitäpä niitä sieltä poiskaan ottamaan ja ilman niitä seinäkin jäisi ikävän valkoiseksi. Sen sijaan tein joulutortut tänä vuonna appelsiinimarmeladilla, koska inhoan luumuhilloa.

Keittiökokeiluja, vol. 2

Vaikkei tämä mikään ruokablogi olekaan, niin keittiössä sählätessä syntynyt ruokaohje osoittautui sen verran hyväksi, että laitan sen tännekin. Hyllystäni löytyvissä keittokirjoissa on niin vähän kasvissyöjälle tarkoitettuja ruokaohjeita (suurin osa kasvisruokaohjeista on aina tarkoitettu joko lihan tai kalan lisukkeeksi), että nykyään oma pää ja mielikuvitus lienevät ne hyödyllisimmät keittokirjat. Jos joku tietää hyvän, nimenomaan kasvissyöjän tarpeisiin tehdyn keittokirjan, niin olen iloinen vinkeistä.

Kasvispyörykät

1,5-2 dl soijapapuja
150 g parsakaalia
150 g kukkakaalia
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
n. 1/2 pakettia tuorejuustoa (esim. maustamaton tai ruohosipuli)
1-2 kananmunaa
yrttisuolaa
pippuria
chiliä
oreganoa
meiramia
timjamia

Liota soijapapuja n. 10 tuntia. Kaada sitten liotusvesi pois, lisää 3-4 dl uutta vettä ja keitä papuja kattilassa kannen alla noin kaksi tuntia. Kun pavut on keitetty, anna niiden jäähtyä hiukan ja rouhi ne sitten tehosekoittimessa karkeaksi rouheeksi. Keitä kukka- ja parsakaaleja noin 3 min (paitsi jos ne ovat pakasteita, jolloin pelkkä sulattaminen riittää), jäähdytä ja rouhi nekin tehosekoittimessa. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Sekoita sitten kaikki ainekset yhteen ja mausta taikina. Muotoile pellille pieniä pyöryköitä (itse sain näitä aikaan noin 35 kpl) ja paista 225 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi riisin tai täysjyväcouscousin kanssa.

Vinkkejä:

Toimisi varmaan pihveinäkin.

Tuorejuusto on mukana vain pyöryköiden kosteuttamisen takia. Jos haluaa tehdä pyöryköistä maidottoman version, sen voi jättää poiskin. Maidoton koeversio osoittautui sekin ihan maukkaaksi, joskaan ei niin mehukkaaksi.

Pyörykkätaikinan varioiminen on helppoa, esim. kukka- tai parsakaalin tai molemmat voi ihan hyvin korvata vaikka porkkanalla tai kesäkurpitsalla. Samoin mausteita voi ja kannattaa lisäillä ja vaihdella ihan oman maun mukaan.

Koska soijapavut säilyvät hyvin pakastettuina, niitä on näppärää liottaa ja keittää kerralla isompi satsi ja pakastaa se sitten pienemmissä erissä. Näin ruoanlaittoon ei tarvitse tuhlata joka kerta ylimääräistä kahtatoista tuntia, kun vain nappaa ajoissa pakkasesta rasiallisen papuja sulamaan.

Neulakammoinen verenluovuttaja

Kyllähän sitä mieluusti verta luovuttaa, mutta silti se neula hirvittää. Ei se veri siis mitään, mutta kyynärtaipeessa törröttävän neulan suuntaan katsominen aiheuttaa välittömästi huimausta. Tänään huomasin, että jo sen ajattelemisellakin on sama vaikutus. Ensimmäinen huimaus iski kadulla, vajaan sadan metrin päässä veripalvelusta (josta ulos lähtiessä oli tietenkin ihan hyvä olo), kun mieleen sattui mielikuva neulasta, hrrr. Onneksi mies oli mukana auttamassa viereisen Waynesin sohvalle lepäämään ennen kuin olisin pyörtynyt jalkakäytävälle. Nyt tätä kirjoittaessa silmissä vilisee taas pilkkuja hedelmäpelin kuvioiden lailla, kun vain ajattelenkin neulaa. Ja jotenkin se kammo pahenee jokaisella luovutuskerralla, vaikka sitä tietää, ettei neula edes tunnu verenluovutuksen aikana miltään, jos se vain on pistetty oikein.

Periksi en silti anna. Kyllä tämän kammon on pakko joskus hellittää.