Siltä varalta, että joku täällä blogissa vielä käy kurkkimassa, päivitän.
Tykkään sushista, mutta kala-allergikkona olen aina jännän äärellä sitä tilatessani. Koskaan ei voi tietää, pyörivätkö samat veitset ja leikkuulaudat sekä avokado- ja kappamakien että kalallisten sushirullien teossa. Eikä koskaan voi tietää, onko kalaa roiskunut sinne tänne, tai onko kokki pessyt kätensä kalaa kosketeltuaan tehdessään putkeen annokset sekä minulle että seuralaiselleni. Epipen on aina mukana, mutta kivaa olisi, ettei sitä joutuisi käyttämään.
Mutta nyt. Bongasin Facebookista linkin Hodai-ravintolaan. Animalian sivujen mukaan Hodai on "lähes täysin vegaaninen aasialainen pikku ravintola (kermapurkki ja geisha-konvehteja löytyi ;)". Ruokana on kaikenlaista aasialaista vegaanisena, ja myös, tättädä-dää, sushia. Tuonne mä menen heti kun mahdollista.
Muu elämä? Keittiöremontti on lähes valmis. Kohta voimme imuroida raksapölyt nurkista ja purkaa astiat muuttolaatikoista kaappeihin. Onhan tässä 1,5 kk ilman keittiötä jo elettykin.
maanantaina, elokuuta 27, 2012
tiistaina, toukokuuta 22, 2012
lauantaina, huhtikuuta 21, 2012
Vieroitusoireita
Mulla on ollut vajaan vuoden käytössä yksi lääke, jota on tässä kevään ajan vähennetty kerta kerralta ja viime viikolla sain sitten lopettaa sen kokonaan. Kaksi päivää olin ihan että jee, sitten iskivät vieroitusoireet. Ja voi juma, millaiset oireet!
Joka ilta, hyvissä ajoin ennen kuin lamput sammuu ja saapuu oikea yö, alkaa särkeä päätä, näkyä sahalaitoja silmissä, janottaa ja huimata, aivan kuin olisi juuri pyörinyt ympäri vimmattua vauhtia. Pään kääntäminen hiukankin kumpaan tahansa suuntaan vielä pahentaa oloa. Ensin ajattelin että kyseessä on jonkinlainen uudentyyppinen migreenikohtaus, mutta nyt olen hylännyt tämän teorian, koska ei migreeni nyt sentään voi jokaikinen ilta toistua, ja vielä aivan samanlaisena. Googlailin hiukan lääkkeen nimellä ja sain selville, että tällaista oloa on luultavasti luvassa vielä parin viikon ajan. Ja siis kun tämä lääke on ihan oikeasti ajettu tosi maltillisesti alas, ihan lääkefirmojen suositusten mukaisesti. Nyt alkoi toden teolla pelottaa, siis mitä myrkkyä mä oon kuluneiden kuukausien ajan sisääni vetänyt?
Ja ei, kyseessä ei ole mikään huumausaineeksi luokiteltava lääkeaine. Tämä viimeistään todistaa, että musta ei ikinä tulisi hyvää nistiä. En vaan siis niinku voi sietää vieroitusoireita.
Joka ilta, hyvissä ajoin ennen kuin lamput sammuu ja saapuu oikea yö, alkaa särkeä päätä, näkyä sahalaitoja silmissä, janottaa ja huimata, aivan kuin olisi juuri pyörinyt ympäri vimmattua vauhtia. Pään kääntäminen hiukankin kumpaan tahansa suuntaan vielä pahentaa oloa. Ensin ajattelin että kyseessä on jonkinlainen uudentyyppinen migreenikohtaus, mutta nyt olen hylännyt tämän teorian, koska ei migreeni nyt sentään voi jokaikinen ilta toistua, ja vielä aivan samanlaisena. Googlailin hiukan lääkkeen nimellä ja sain selville, että tällaista oloa on luultavasti luvassa vielä parin viikon ajan. Ja siis kun tämä lääke on ihan oikeasti ajettu tosi maltillisesti alas, ihan lääkefirmojen suositusten mukaisesti. Nyt alkoi toden teolla pelottaa, siis mitä myrkkyä mä oon kuluneiden kuukausien ajan sisääni vetänyt?
Ja ei, kyseessä ei ole mikään huumausaineeksi luokiteltava lääkeaine. Tämä viimeistään todistaa, että musta ei ikinä tulisi hyvää nistiä. En vaan siis niinku voi sietää vieroitusoireita.
maanantaina, huhtikuuta 09, 2012
Tuoli kuusysi
Me ollaan puhuttu nyt tyyliin kuusi vuotta, että pitäisi hankkia tuolit ruokapöydän ympärille. Siis siitä asti, kun puolison äidin vanhat wieniläistuolit hajosivat. Ne tuolit käytettiinkin aivan loppuun asti, ne ehtivät seitkytluvun jälkeen olla useammallakin omistajalla käytössä, kunnes viimein kulkeutuivat meille asti. Yksi oli jo silloin täysin käyttökelvoton ja toisestakin selkänoja puoliksi irti. Kolmannen istuinosan läpi istui muistaakseni puoliso eräissä bileissä (niin hoikka kuin se onkin) ja neljännestä humpsahti läpi joku meillä vierailulla ollut. Se jos jokin oli noloa.
Wieniläistuolien menehtymisestä asti me ollaan sitten sinnitelty kahdella Artekin 69-tuolilla, jotka ovat alun perin peräisin anopin lapsuudenkodista. Nykyisessä keittiössä aamiaistamiseen ne riittävät varsin hyvin, kun ruokapöydän toinen pitkä sivu on joka tapauksessa seinää vasten. Tulevassa kodissa kuitenkin on erillinen ruokasali (!!!) ja olisihan se kiva kutsua vieraita syömään, jos vain istuimia riittäisi. Niinpä aloin asuntokauppojen tekemisen jälkeen etsiskellä vanhoille kuusyseille kumppaneita. Aivan uusia ei tehnyt mieli hankkia, koska nykyiset istuimet ovat saaneet patinoitua jo noin 50 vuotta ja bränikät tuolit olisivat niiden rinnalla vaaleita (sekä kalliita). Niinpä suuntasin katseeni huutonettiin ja nyt pääsiäisenä viimein tärppäsi! Kahdesta eri lähteestä löytyi yhteensä neljä tuolia sopuhintaan. Innosta täristen soitin puolisolle ja sain luvan ostaa tuolit heti. Nyt kaksi niistä päästään noutamaan tänään ja kaksi matkaa postipaketissa kohti stadia. Myyjä sanoi, ettei niitä tarvitse purkaa kuljetuksen ajaksi, vaan minkähän kokoiseen pakettiin mahtuu kaksi kokonaista tuolia, ja montako henkeä tarvitaan sitä kantamaan?
Olen sairastunut hemmetinmoiseen sisustuskuumeeseen. Viime viikolla olin vähällä ostaa myös Design Letters -mukit, joita haluaisin kuusi, sukunimemme mukaan. Onneksi järki sanoi viime hetkellä ei, tähän nykyiseen kotiin ei kannata hankkia enää mitään uutta, paitsi ehkä ovet Lundiaan jos löytyy sopivat. Uudet tuolitkin pääsevät muualle kyläilemään siihen asti että ollaan muutettu.
Jos olette jogurttijäätelön ystäviä ja liikutte Töölön suunnalla, niin käykääpä muuten tsekkaamassa Yobot Runeberginkadulla. Paikan konsepti on sellainen, että jäätelöä ja tykötarpeita (= strösselit, namut, keksinmurut, hillot, kastikkeet...) saa annostella itse ihan niin paljon tai vähän kuin haluaa ja sitten maksetaan annoksen painon perusteella. Siis ihan sairaan hyvää jäätelöä, jonka maku on paljon esim. Pappagallon jogurttijädeä raikkaampi ja varmaan melko vähäsokerinen. Lisäksi raikas, värikäs sisustus ja kiva omistaja. Humanisti suosittelee lämpimästi. :)
Wieniläistuolien menehtymisestä asti me ollaan sitten sinnitelty kahdella Artekin 69-tuolilla, jotka ovat alun perin peräisin anopin lapsuudenkodista. Nykyisessä keittiössä aamiaistamiseen ne riittävät varsin hyvin, kun ruokapöydän toinen pitkä sivu on joka tapauksessa seinää vasten. Tulevassa kodissa kuitenkin on erillinen ruokasali (!!!) ja olisihan se kiva kutsua vieraita syömään, jos vain istuimia riittäisi. Niinpä aloin asuntokauppojen tekemisen jälkeen etsiskellä vanhoille kuusyseille kumppaneita. Aivan uusia ei tehnyt mieli hankkia, koska nykyiset istuimet ovat saaneet patinoitua jo noin 50 vuotta ja bränikät tuolit olisivat niiden rinnalla vaaleita (sekä kalliita). Niinpä suuntasin katseeni huutonettiin ja nyt pääsiäisenä viimein tärppäsi! Kahdesta eri lähteestä löytyi yhteensä neljä tuolia sopuhintaan. Innosta täristen soitin puolisolle ja sain luvan ostaa tuolit heti. Nyt kaksi niistä päästään noutamaan tänään ja kaksi matkaa postipaketissa kohti stadia. Myyjä sanoi, ettei niitä tarvitse purkaa kuljetuksen ajaksi, vaan minkähän kokoiseen pakettiin mahtuu kaksi kokonaista tuolia, ja montako henkeä tarvitaan sitä kantamaan?
Olen sairastunut hemmetinmoiseen sisustuskuumeeseen. Viime viikolla olin vähällä ostaa myös Design Letters -mukit, joita haluaisin kuusi, sukunimemme mukaan. Onneksi järki sanoi viime hetkellä ei, tähän nykyiseen kotiin ei kannata hankkia enää mitään uutta, paitsi ehkä ovet Lundiaan jos löytyy sopivat. Uudet tuolitkin pääsevät muualle kyläilemään siihen asti että ollaan muutettu.
Jos olette jogurttijäätelön ystäviä ja liikutte Töölön suunnalla, niin käykääpä muuten tsekkaamassa Yobot Runeberginkadulla. Paikan konsepti on sellainen, että jäätelöä ja tykötarpeita (= strösselit, namut, keksinmurut, hillot, kastikkeet...) saa annostella itse ihan niin paljon tai vähän kuin haluaa ja sitten maksetaan annoksen painon perusteella. Siis ihan sairaan hyvää jäätelöä, jonka maku on paljon esim. Pappagallon jogurttijädeä raikkaampi ja varmaan melko vähäsokerinen. Lisäksi raikas, värikäs sisustus ja kiva omistaja. Humanisti suosittelee lämpimästi. :)
perjantaina, huhtikuuta 06, 2012
30 and counting
Täytin eilen 30 vuotta. Minulle huomautettiin useammastakin lähteestä, että olen tasan 50 vuotta nuorempi kuin Alko. Eli kun täytän 50 vuotta, Alko täyttää sata. Voisivatkohan ne sponsoroida mun juhlia? :)
Uuteen aikuiseen elämään kuuluu tietysti uusi koti. Muutamme korttelimme toiseen päähän, noin sata metriä lähemmäksi Töölöntoria. Tilaa on tuplasti nykyiseen verrattuna, eli tarvitsemme uusia huonekaluja. Tai sitten mennään feng shui -hengessä ja tehdään jostain huoneesta tyhjä mietiskelyhuone. :D Vähänkö oma joogahuone olisi ihana! Puoliso puolestaan havittelee sähkökitarointihuonetta.
Tuttuun tapaan emme puolison kanssa ole kovinkaan ihastuneita remontointiin, joten yritämme selvitä mahdollisimman vähällä. Uudessa asunnossa on kuitenkin laminaattilattiat, jotka vaihdamme (= vaihdatamme, itse tekemällä ei synny kuin ärräpäitä) parkettiin. Niinpä olen viime viikot kuolannut netistä erilaisia parketteja, eritoten valkolakattuja tammilautaparketteja. Samoin keittiön kaapit ja tasot vaihtuvat uusiin, koska nykyiset värit ja materiaalit eivät miellytä. Ihanaa saada uusi kyökki!
Tuleva asunnonvaihdos on innostanut myös siivoilemaan nykyistä asuntoa myyntiä varten. Ei mitään kovin radikaalia, silleen ihan normaalisti putsblank vaan. Olen riehunut viime lomailuviikon kotosalla ihan vapaaehtoisesti pesten ikkunoita, puunaten pikkuista kylppäriämme ja siivoillen hyllyjä (voi vitsi kun olis ovet kirjahyllyssä, mä vihaan ovetonta ratkaisua). Olen yrittänyt jutustella puolisolle että jos ostettais Lundiaan ovet (ja yrittänyt niellä sen että tarvitaan myös uudet päätytikkaat jos näihin nykyisiin avonaisiin ei saa asennettua irtolevyjä, vai saako?), niin näyttäis siistimmältä. Mut näinköhän se ehtii mun kanssa mihinkään huonekalukauppaan, kun joutuu olemaan pääsiäisenäkin töissä. :( Tutkijan vaimona on pääosin mukavaa, kun mies on niin innoissaan aina siitä mitä kulloinkin tekee, mutta homman huono puoli on se, ettei miehellä todellakaan ole työaikoja, eli se on aina töissä.
Mut nyt olis ihana 48 m² asunto Töölössä tulossa myyntiin! Ihan itku tulee kun joudumme luopumaan tästä kodista, vaikka kiva se uusikin on. Mutta kun tän pohja on ollut meille just niin loistava ja olohuoneen puolierkkeri on niin kaunis. Lohdutukseksi uudessa kodissa on suorakulmainen erkkeri pienessä makuuhuoneessa, josta teemme varmaan alkuun kirjastohuoneen (sähkökitaroineen).
Itse synttäripäivän vietin landella, missä ihana kevät on aluillaan (räntäsateista huolimatta). Juhlitaan kolmekymppisyyttä ystävien kera sitten kesällä uudessa kodissa! Uudessa talossa on myös kattosauna, jossa on pieni terassi, ihan mahtista on jos saamme sinne vielä saunavuoron sopivasti.
Uuteen aikuiseen elämään kuuluu tietysti uusi koti. Muutamme korttelimme toiseen päähän, noin sata metriä lähemmäksi Töölöntoria. Tilaa on tuplasti nykyiseen verrattuna, eli tarvitsemme uusia huonekaluja. Tai sitten mennään feng shui -hengessä ja tehdään jostain huoneesta tyhjä mietiskelyhuone. :D Vähänkö oma joogahuone olisi ihana! Puoliso puolestaan havittelee sähkökitarointihuonetta.
Tuttuun tapaan emme puolison kanssa ole kovinkaan ihastuneita remontointiin, joten yritämme selvitä mahdollisimman vähällä. Uudessa asunnossa on kuitenkin laminaattilattiat, jotka vaihdamme (= vaihdatamme, itse tekemällä ei synny kuin ärräpäitä) parkettiin. Niinpä olen viime viikot kuolannut netistä erilaisia parketteja, eritoten valkolakattuja tammilautaparketteja. Samoin keittiön kaapit ja tasot vaihtuvat uusiin, koska nykyiset värit ja materiaalit eivät miellytä. Ihanaa saada uusi kyökki!
Tuleva asunnonvaihdos on innostanut myös siivoilemaan nykyistä asuntoa myyntiä varten. Ei mitään kovin radikaalia, silleen ihan normaalisti putsblank vaan. Olen riehunut viime lomailuviikon kotosalla ihan vapaaehtoisesti pesten ikkunoita, puunaten pikkuista kylppäriämme ja siivoillen hyllyjä (voi vitsi kun olis ovet kirjahyllyssä, mä vihaan ovetonta ratkaisua). Olen yrittänyt jutustella puolisolle että jos ostettais Lundiaan ovet (ja yrittänyt niellä sen että tarvitaan myös uudet päätytikkaat jos näihin nykyisiin avonaisiin ei saa asennettua irtolevyjä, vai saako?), niin näyttäis siistimmältä. Mut näinköhän se ehtii mun kanssa mihinkään huonekalukauppaan, kun joutuu olemaan pääsiäisenäkin töissä. :( Tutkijan vaimona on pääosin mukavaa, kun mies on niin innoissaan aina siitä mitä kulloinkin tekee, mutta homman huono puoli on se, ettei miehellä todellakaan ole työaikoja, eli se on aina töissä.
Mut nyt olis ihana 48 m² asunto Töölössä tulossa myyntiin! Ihan itku tulee kun joudumme luopumaan tästä kodista, vaikka kiva se uusikin on. Mutta kun tän pohja on ollut meille just niin loistava ja olohuoneen puolierkkeri on niin kaunis. Lohdutukseksi uudessa kodissa on suorakulmainen erkkeri pienessä makuuhuoneessa, josta teemme varmaan alkuun kirjastohuoneen (sähkökitaroineen).
Itse synttäripäivän vietin landella, missä ihana kevät on aluillaan (räntäsateista huolimatta). Juhlitaan kolmekymppisyyttä ystävien kera sitten kesällä uudessa kodissa! Uudessa talossa on myös kattosauna, jossa on pieni terassi, ihan mahtista on jos saamme sinne vielä saunavuoron sopivasti.
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Long time no bloggin'
Blogihiljaisuus kertoo joskus hyvääkin. Töitä riittää. Silloin kun en ole töissä, olen kuntosalilla, coretunnilla, pilateksessa tai roikun köysistä kiipeilyseinällä. Välillä ehkä boulderiakin.
Olen ihan järjettömän innoissani yhdestä työprojektista, jonka ympärillä päiväni pyörivät. Ja nyt kun meitä on tiimissä jo viisi, alkaa työmääräkin per henkilö olla kaikilla ihan siedettävä. Siirtolapuutarha työhuoneen ikkunan takana hohtaa auringossa, ei enää kauan siihen kun siellä versovat krookukset ja sitten omenapuut alkavat kukkia.
Ja ulkona ihana kevään alku. Kevät nostaa aina kuumetta, nimittäin tennarikuumetta, ulkokiipeilykuumetta (vaikka onhan talvella tietty jääseinämät), asuntokuumetta. Kun saisi keväänvihreät Converset ja mukavat sata neliötä Töölöstä. Jos joku vain muuttaisi meidän kamat niin ettei itse tarvitsisi.
Olen ihan järjettömän innoissani yhdestä työprojektista, jonka ympärillä päiväni pyörivät. Ja nyt kun meitä on tiimissä jo viisi, alkaa työmääräkin per henkilö olla kaikilla ihan siedettävä. Siirtolapuutarha työhuoneen ikkunan takana hohtaa auringossa, ei enää kauan siihen kun siellä versovat krookukset ja sitten omenapuut alkavat kukkia.
Ja ulkona ihana kevään alku. Kevät nostaa aina kuumetta, nimittäin tennarikuumetta, ulkokiipeilykuumetta (vaikka onhan talvella tietty jääseinämät), asuntokuumetta. Kun saisi keväänvihreät Converset ja mukavat sata neliötä Töölöstä. Jos joku vain muuttaisi meidän kamat niin ettei itse tarvitsisi.
tiistaina, tammikuuta 24, 2012
Suomessa
Pääsimme pois Alpeilta, vaikka ensin pahalta näytti, kun tiet suljettiin ja lunta tuli aina vain lisää. Jumissa olo ei tarkoita ylimääräisiä hiihtopäiviä, vaan tunnista toiseen odottamista, sohvalla istumista ja netin tarkkailua iPadista, josko viimein tulisi tieto, että tiet on jälleen avattu. Neuloin pientä valkoista palmikkovillatakkia ja yritin parhaani mukaan olla hermostumatta.
Mutta Suomeen päästiin ja Suomessakin on lunta. Ja Ultra Bra palaa lavalle ainakin kerran. Kyllä elämä on sitten kivaa.
Mutta Suomeen päästiin ja Suomessakin on lunta. Ja Ultra Bra palaa lavalle ainakin kerran. Kyllä elämä on sitten kivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
